Saksa 1922, 94 min.
Mykkäelokuva, Kauhu
Pääosissa: Max Schreck, Gustav von Wangenheim, Greta Schröder
 |
| Knock knock. |
On vuosi 1838. Painostava uhka leijuu Wisborgin kaupungin idyllin yllä. Pian saapuvat kulkutaudit, vitsaukset ja kaupungin satamaan lipuu aavelaiva. Tarina on vanha tuttu: varoituksista piittaamaton nuorukainen päätyy vampyyrin kartanoon, selvittää totuuden kauhistuttavalla tavalla ja lopulta pyrkii pakoon henkensä kaupalla...
Nosferatu, tuo vampyyrielokuvien äiti, ammentaa tarinansa ainekset Bram Stokerin vuonna 1897 ilmestyneestä Dracula-romaanista. Tekijänoikeuskiistojen vuoksi kreivi Draculasta tuli kreivi Orlok, Harkerista Hutter, ja tapahtumapaikkakin on eri. Nimien vaihtelukaan tosin ei vakuttanut Bram Stokerin leskeä ja Murnau tuotantoyhtiöineen joutui pitkälliseen oikeustaisteluun, joka lopulta johti häviöön. Nosferatun kopiot määrättiin hävitettäväksi, mutta muutamia sentään säilyi.
Nosferatun (Schreck) hahmossa on paljon ekspressionistisia piirteitä: rottamainen painajaishahmo on kaukana hienostuneista vampyyrihahmoista joita populaarikulttuuri on pullollaan. Muutoinkin tämä klassikko poikkeaa monella tavalla tietynlaisesta nykypäivän kauhuelokuvan arkkityypistä. Luvassa ei ole verta ja suolenpätkiä, vaan väristyksiä luodaan painajaismaisen tunnelman kautta. Pelosta kertovat pauhaava meri, karmiva kartano ja kauhuissaan pakenevat eläimet. Aivan täydellinen elokuva Nosferatu ei kuitenkaan ole, sillä ylinäytteleminen kiusaa ja välillä tapahtumien kulkua on hieman vaikeaa seurata. Omalaatuisen tunnelmansa vuoksi teos on kuitenkin kokemisen arvoinen.
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti