sunnuntai 12. elokuuta 2012

Nosferatu (1922)

Ohjannut F. W. Murnau
Saksa 1922, 94 min.
Mykkäelokuva, Kauhu
Pääosissa: Max Schreck, Gustav von Wangenheim, Greta Schröder

Knock knock.
On vuosi 1838. Painostava uhka leijuu Wisborgin kaupungin idyllin yllä. Pian saapuvat kulkutaudit ja vitsaukset, satamaan lipuu aavelaiva. Osa kuviosta on tuttu: varoituksista piittaamaton nuorukainen päätyy vampyyrin kartanoon, selvittää totuuden kauhistuttavalla tavalla ja pyrkii pakoon. Tätä tarinaa tuskin voi juonipaljastuksilla spoilata, mutta Nosferatun eriskummallinen tunnelma on uniikki ja kokemisen arvoinen.

Nosferatu - tuo vampyyrielokuvien äiti, ammentaa tarinansa ainekset Bram Stokerin vuonna 1897 ilmestyneestä Dracula-romaanista. Tekijänoikeuskiistojen vuoksi kreivi Draculasta tuli kreivi Orlok, Harkerista Hutter, ja tapahtumapaikkakin on eri kuin alkuperäisteoksessa. Nimien vaihtelukaan tosin ei vakuttanut Bram Stokerin leskeä ja Murnau tuotantoyhtiöineen joutui pitkälliseen oikeustaisteluun, joka lopulta johti häviöön. Nosferatun kopiot määrättiin hävitettäväksi, mutta muutamia sentään säilyi. Ja kukapa tätä klassikkoa ei ainakin nimeltä tuntisi!

Nosferatun (Schreck) hahmossa on paljon ekspressionistisia piirteitä, rottamainen painajaishahmo on kaukana hienostuneista vampyyrihahmoista joita populaarikulttuuri on pullollaan. Muutoinkin tämä klassikko poikkeaa monella tavalla tietynlaisesta nykypäivän kauhuelokuvan arkkityypistä. Luvassa ei niinkään ole (onneksi) säikyttelyä saati verta ja suolenpätkiä, vaan väristyksiä luodaan painajaismaisen tunnelman kautta. Pelosta kertovat pauhaava meri, karmiva kartano ja kauhuissaan pakenevat eläimet.

Aivan täydellinen elokuva Nosferatu ei kuitenkaan ole. Ajoittain näyttelijät vetävät överisuorituksia ja välillä tapahtumien kulkua on hieman vaikeaa seurata. Tietyt tahattoman koomiset kohtaukset hihityttivät enemmän kuin hirvittivät, mutta minä ainakin nauran mieluummin kuin säikähtelen. Joka tapauksessa tämän elokuvan katselu jää vahvasti mieleen, ensisijaisesti sen oudon, painajaismaisen tunnelman ansiosta. Dracula-teemaisia elokuvia on 1001-listalla tulossa vielä ainakin kolme, sekä tämän elokuvan uudelleenfilmatisointi vuodelta 1979. Nosferatu on saavuttanut arvostuksensa vuosikymmenien saatossa, joten kenties siitä kiistatta pitäminenkin vaatii syvällisempää genreen perehtymistä. Nosferatu siis vaatinee vähintäänkin toisen katselukerran, jotta sen piirteet avautuisivat selkeämmin.

Pisteytys:
7/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti