USA 1922, 79 min.
Mykkäelokuva, Dokumentti
 |
| Lämpöpöksyillä keihäsfinaaliin. |
Vuonna 1922 ensi-iltaan saapui uudenlainen elävä kuva, Nanook, pakkasen poika. Lehtien arvosteluissa todettiin filmin olevan suotavaa katsottavaa myös elokuvia ylenkatsoville - tässä uudessa kuvassa kun nähtäisiin todellista elämää, tavallisia ihmisiä, aitoa kamppailua elämästä ja kuolemasta. Eksoottisena pidetyn alkuperäiskansan elämästä kertova elokuva muodostui hitiksi, ja sai myös useat innokkaat tekemään vastaavanlaisia dokumentaatioita.
Nanook, pakkasen poika kertoo Kanadassa elävän perheen elämästä ja selviytymisestä karun luonnon keskellä. Katsojille tutuksi tulevat niin iglun rakentaminen kuin ravinnon hankintakin. Elokuva ei kuitenkaan ole dokumentti siinä mielessä, mitä lajilla nykypäivänä ymmärrämme: dokumentin käsitettäkään ei elokuvan tekoaikaan oltu vielä keksitty. Robert Flaherty suunnitteli lavastettuja kohtauksia yhdessä kuvattavana olleiden ihmisten kanssa, eivätkä kaikki tilanteet siten ole aitoja. Elokuvan tavoitteena olikin taltioida yhteisön katoavaa elämäntapaa.
Flahertyn lavastustyö on saanut kritiikkiä osakseen, vaikka lavastuksella on sinällään arvoakin perinteentallentajana. Alkuperäiskansan elämästä ei silti saa totuudenmukaista kuvaa, vaan perhe kuvataan iloluontoisina erämaan erikoisuuksina. Aikaansa nähden sävy on sinänsä kunnioittava, mutta näin jälkikäteen ei voi olla kyynisesti miettimättä, miksiköhän kansan perinteet olivat uhattuina. Ikiaikainen kulttuuri katoaa, mutta grammari naurattaa! Elokuvasta jää positiivinen mielikuva, joka tuskin vastasi millään lailla todellisuutta. Nanook on kiinnostavaa elokuvahistoriaa, vaikka herättääkin ristiriitaisia ajatuksia.
Pisteytys:
6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti