Saksa 1920, 78 min
Mykkäelokuva, Kauhu
Pääosissa: Werner Krauss, Conrad Veidt, Friedrich Feher
 |
| You all think I'm insane! |
Tri Caligarin kabinetti on kuin kuumehoure, muotoja vääristelevä uni, sarja mielen syövereihin painuvia kuvia ja kouristuksia. Kertomus alkaa, kun kiertävä tivoli saapuu pieneen Holstenwallin kaupunkiin. Yksi vetonauloista on tohtori Caligarin (Krauss) kabinetti, jonka salaperäisissä syövereissä piilee unissakävelijä Cesare (Veidt), joka on kykenevä kertomaan ihmisille heidän tulevaisuutensa. Pian kaupungissa tapahtuu outoja surmatöitä, eikä syyllisten etsinnässä kaikki tunnu täsmäävän. Ystävänsä jouduttua salaperäisen murhaajan uhriksi, ryhtyy nuorukainen nimeltä Francis (Feher) selvittämään tapahtumien todellista laitaa.
Ensimmäinen maailmansota oli lamaannuttanut eurooppalaisen elokuvatuotannon liki täydellisesti, ja Hollywood oli saanut tilaisuuden kohota elokuvamaailman korkeimmalle huipulle. Sodan jälkeen eurooppalainen elokuva elpyi, joskaan se ei enää pystynyt horjuttamaan Hollywoodin asemaa. Yksi merkittävä haastaja oli kuitenkin saksalainen ekspressionismi. Ominaista ekspressionistiselle suuntaukselle on sisäisen todellisuuden ja tiedostamattomuuden spontaani esittäminen; elokuvataiteessa näitä piirteitä korostivat muun muassa voimakas itseilmaisu ja vääristyvät mittasuhteet. Myös Tri Caligarin kabinetissa eri osa-alueet aina näyttelemisestä maskeerauksiin suorastaan huutavat ekspressionistista ilmaisuvoimaa.
 |
| Huohottavat seinät. |
Varhainen kauhufantasia sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton, mikä ei kyllä katsojaa edelleenkään yllätä. Tri Caligarin kabinetin on sanottu olevan aikaansa edellä, vaikka pikemminkin se tuntuu olevan täysin kiinni ajassaan ja syntykontekstissaan. Saksalainen perinne kauhufantasia-filmeille kumpuaa jo ajalta ennen maailmansotia. Ensimmäisen suursodan myllertämä maa oli jo valmiiksi oiva kasvualusta kauhuelokuville. Sotaankin liittyvät tunteet kuten turvattomuus, kaaos ja epävarmuus välittyvät Tri Caligarin kabinetista vahvasti.
Tri Caligarin kabinetti on kieltämättä kummallinen ja hämmentävä,
mutta myös jännittävä ja usealla tavalla mieleenpainuva teos.
Loppukohtauksen "twist ending" on ensimmäinen laatuaan, ja onnistuu
todella kääntämään koko elokuvan täysin päälaelleen. Nämä mindfuck-loput
ovat onnistuessaan mukavia, niiden ansiosta elokuvan voi katsella
toisen kerran aivan uudella tavalla. Toisaalta tässä tapauksessa
käänteentekevää loppuratkaisua on myös moitittu tarinan (alkuperäisen)
symbolismin vesittämisestä.
Pisteytys:
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti