Ranska 1923, 273 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Séverin-Mars, Ivy Close, Gabriel de Gravone, Pierre Magnier
 |
| Rails, wheels, smoke - how gloomy it all is! |
La Roue on traaginen kertomus rakkaudesta, suuresta voimasta, jolla on valtaa syöstä ihmisiä turmioon ja epätoivoisiin tekoihin. Tämä elokuva on myös tekninen ja visuaalinen taidonnäyte, jonka kuviin ja tunnelmiin uppoaminen on kenties hieman oudostakin juonesta huolimatta helppoa ja yllättävän todellista.
Elokuvan pääosassa on veturinkuljettaja Sisif (Séverin-Mars), leskeksi jäänyt yhden lapsen isä. Eräänä päivänä sattuva suuri junaonnettomuus on kuitenkin mullistava sekä Sisifin että hänen poikansa Elien (de Gravone) elämän. Sisif adoptoi onnettomuudessa orvoksi jääneen pienokaisen, Norman (Close), mutta lapsen alkuperästä hän ei halua kertoa kenellekään.
Norman vartuttua kauniiksi nuoreksi neidoksi, huomaa Sisif tuntevansa häntä kohtaan paljon muutakin kuin vain isällisiä tunteita. Kun juonitteleva miljonääri de Hersan (Magnier) saa tietää Sisifin kauheasta kohtalosta, kiristää hän ihailemansa Norman vaimokseen. Rakkauden langat menevät yhä enemmän solmuun, kun Elie saa tietää Norman olevan ottolapsi. Pian Elie-parkakin riutuu rakkaudesta entistä sisartaan, nykyistä sielunkumppaniaan kohtaan. Näin kukin sydänparka kärsii tahollaan, koittaen epätoivoisesti selviytyä surkean kohtalon langettamasta tilanteesta. Mustasukkaisuuden, vihan ja katkeruuden yltyessä ovat seuraukset tuhoisat.
 |
| Sisifin elämä ja teot. |
Elokuvan ohjannut Abel Gance on melkoinen visionääri. La Rouessa nähdään upeita tehokeinoja ja kerrontaa, erityisesti tunnelmaa luovat montaasijaksot ovat kerrassaan mahtavia. Tämä elokuva oli alkujaan liki yhdeksän tunnin mittainen, mutta valitettavasti alkuperäiset kelat ovat aikojen saatossa kadonneet. Elokuvan levittäjien ansiosta filmiä on lyhennetty rajusti erimittaisiksi versioiksi, mikä on toki vaikuttanut elokuvan laatuun: La Roue ei tämän vuoksi ollutkaan kummoinen menestys muualla kuin Ranskassa. Noin nelituntisen version katselu ei kuitenkaan tuntunut liian pätkityltä, vaan oikeastaan juuri sopivalta. Kenties alkuperäinen versio olisi vieläkin koskettavampi ja syvällisempi, mutta tämäkin toimii! Odotan innolla Gancen myöhempien elokuvien katselua, joissa kuvaus kenties on vielä enemmän huippuunsa hiottua.
Ryhtyessäni katselemaan tätä filmiä, en varsinaisesti odottanut katselukokemukselta kovin paljoa. Juoni tuntui vähän hölmöltä ja pituus puuduttavalta. Mutta kuinka ollakaan - tarinan naturalistinen kuvaus, jäsennelty ja rytmikäs eteneminen sekä upeat maisemat tempaisivat täydellisesti mukaansa. Erityisesti elokuvan ensimmäinen osio on loistava. Jälkimmäinen osa puolestaan on hieman pitkäveteinen, mutta tokihan senkin jaksaa katsoa. Kokonaisuus on kuitenkin miellyttävä. Kohtalokkaan rakkauden myötä La Roue vie katsojan ratapihojen kiihkeään elämään, jylhille vuoristoseuduille, toteutumattomiin haaveisiin ja karuun todellisuuteen.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti