Ruotsi 1922, 87 min.
Mykkäelokuva, Dokumentti, Historia, Kauhu
Pääosissa: Benjamin Christensen, Clara Pontoppidan, Elith Pio
 |
| Vill du kyssa min baka? |
Fiktiota ja faktaa yhdistelevä Noita on ainutlaatuinen elokuva. Tanskalaisohjaaja Christensenin kuvaus noituuden historiasta pohjautuu ohjaajan itse tekemiin pitkällisiin noituustutkimuksiin ja huolelliseen taustatietojen keruuseen. Seitsemään osioon jaettu elokuva esittelee keskiajan maailmankuvaa, noitia keittelemässä lemmenjuomia, paholaisen riivaamia nunnia, inkvisition toimintaa ja kidutusvälineitä. Viimeisessä jaksossa pohditaan noituuden syitä 1920-luvun tietämyksen valossa.
Ilmestyessään Noita aiheutti melkoista kohua ja joutui useissa maissa sensuurin kohteeksi. Filmi oli saanut kritiikkiä jo tuotantovaiheessaan, jolloin epäiltiin vahvasti elokuvan soveltumista tieteellisen tutkimuksen esittämiseen. Tämäkin elokuva on kuitenkin aikojen saatossa saanut osakseen arvostusta ja ihailua, ja myöhemmin toiminut myös inspiroivana voimana monille muille tuotoksille. Todellisuutta, fiktiota ja noitia sekoittaa oivasti myös The Blair Witch Project (1999), joka on takuulla saanut tästä elokuvasta vaikutteita. Muutamista kohtauksista mieleen tulee väistämättä myös Manaaja (1973).
 |
| Noitasettiä. |
Ehdottomasti mielenkiintoisin aspekti tässä elokuvassa on sen historiografinen näkökulma, eli elokuva 1900-luvun alkupuolen historiakäsityksen ja -tulkinnan ilmentymänä. Noita tulkitsee historian tapahtumia dokumentaarisella otteella, mutta tietoon on suhtauduttava kriittisesti. Elokuva on vahvasti ilmestymisaikansa tuotos ja tulkinta, mikä toki ei tarkoita, etteivätkö mukana olisi todenperäisyyttä ja halua kuvata asioita aikansa tietämyksen valossa. Elokuvan tärkeimmäksi kohtaukseksi nouseekin näin seitsemäs eli viimeinen osio, jossa esitellään 1920-luvun näkemysten kautta selityksiä noituudelle ja noitavainoille. Psykoanalyyttinen ote on vahva ja aikakaudelle tyypillisesti ihmiskunnan historian tarkastelussa on kehityspsykologista vivahdetta: ihmisten naiviuteen ja barbaarisuuteen vetoaminen ei siis tässä kontekstissa ole mikään ihme, vaikka se nykykatsojaa saattaa jopa hivenen huvittaa. Noita on kiinnostava todiste noituuden tutkimusperinteestä, vaikka nykytiedon valossa moni esimerkki ei olekaan aivan paikkaansapitävä.
Monin tavoin kiintoisan Noidan katselu on sen verran ajatuksia herättävää, ettei tylsiä hetkiä juuri tule. Nykypäivänä Noita ei enää herättäne niin valtavia kauhunväristyksiä tai vahvoja tunteita kuin ilmestyessään. Varsinaista sydämentykytyksiä aiheuttavaa horroria tältä elokuvalta ei siis voi odottaa, vaikka siellä sun täällä vilahtelevat pirut ja
paholaiset melkoisen taidokkaita hirvityksiä ovatkin. Viihteenä tai puhtaana kauhuna Noita ei ole kovin toimivaa hupia, mutta erikoisena fakta-fiktio -yhdistelmänä sekä dokumenttina tätä voi ehdottomasti suositella ihmeteltäväksi.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti