Greed - Ahneus (1924)

Ohjannut Erich von Stroheim
USA 1924, 600 / 140 / 239 min.
Mykkäelokuva, Draama
Pääosissa: Zazu Pitts, Gibson Gowland, Jean Hersholt

I want my MONEY!

Ahneus on kaunistelematon kuvaus ihmisluonteen eri puolista, rakkaudesta, pihiydestä ja vihasta. Rujo kertomus osoittaa, kuinka omaisuudella on mahti kääntää jopa rakastavaiset sekä parhaimmat ystävykset toisiaan vastaan, ja muuttaa heidät häikäilemättömiksi pedoiksi.

Entinen kaivostyöläinen John McTeague (Gowland) on aloittanut uuden elämän hammaslääkärinä San Franciscossa. Hänen vastaanotolleen saapuu Trina Sieppe (Pitts), johon McTeague ihastuu oitis. Myös McTeaguen hyvä ystävä Marcus Schouler (Hersholt) on kovin liehitellyt suloista Trinaa, mutta antaa kuitenkin Johnille ja Trinalle siunauksensa. Tuoreen pariskunnan onni kukoistaa ja kihlajaisiltana selviää, että Trina on voittanut arpajaisissa 5000 dollaria. Vauraus ei kuitenkaan ole helppo tie onneen. Marcus tuohtuu voitosta kovin vaatien päästä osingoille, eikä jätä Trinaa ja Johnia rauhaan. Trinan muuttuessa yhä pihimmäksi, tuottavat rahat tuoreelle avioparillekin enemmän eripuraa kuin iloa. Vähitellen pariskunnan rakkauden korvaa alati syvenevä halveksunta ja inho, eikä tarina voi päättyä onnellisesti.

Ahneus on nimetty muun muassa elokuvahistorian kuuluisimmaksi torsoksi, sekä sen aikojen saatossa kadonneet osiot elokuvahistorian graalin maljaksi. Erich von Stroheim työsti Ahneutta, mestariteostaan, pitkään ja hartaasti - lopputulos oli kestoltaan hengästyttävät kymmenen tuntia. Kuitenkin viimeisen sanan saneli studiojohto, ja filmin kohtalona oli sen raju lyhentäminen vaivaiseen pariin tuntiin. Sittemmin elokuvasta on tehty restauroitu verso, joskaan se ei yllä lähellekään Ahneuden alkuperäistä kestoa. Sinänsä tuo kaksituntinen, kaikkein karsituin versio, on olosuhteidensa tuotoksena varsin mielenkiintoista elokuvahistoriaa.

Stroheim-polon studiojohdolta saama kritiikki oli vain alkusoittoa suurteoksen julmalle kohtalolle. Ahneus oli kaukana yleisömenestyksestä: ihmisluonteen rumuuden paljastava kuvaus ei sopinut amerikkalaisyleisön makuun, eikä elokuva saanut sen enempää ylistystä kriitikoiltakaan. Sittemmin elokuvan arvo on tunnustettu, ja onpa se joskus jopa äänestetty kymmenen maailman parhaan elokuvan joukkoon.

Ahneus on raadollisen ihmiskuvauksensa osalta likipitäen täysi kymppi, mutta se on kärsinyt pahoin vuosien saatossa suoritetuista leikkelyistä. Katselin elokuvasta keskimittaisen, restauroidun version: se tuntui karmeasti pätkityltä, mutta silti melko pitkältä. Jälkeenpäin lisätyt still-kuvat täydentävät tarinaa, mutta tekevät seuraamisesta tympeää. Erimittaisetkin versiot voisi toki katsoa joskus - sikäli kun saisin kaksituntisen filmin käsiini, tai sitä kuuluisaa alkuperäistä koskaan löytyisi. Kokonaisuudessaan tämän filmin parissa vietetty nelituntinen oli kuitenkin onneksi enemmän mukava kuin tylsä, kiitos elokuvan puhuttelevalle sanomalle sekä Stroheimin mestarilliselle ohjaustyölle.

Pisteytys:

7/10