Saksa & Ranska 1932, 83 min.
Kauhu
Pääosissa: Julian West, Maurice Schutz, Rena Mandel, Sybille Schmitz, Jan Hieronimko
 |
| Gray felt that the unbelievable had taken possession of him... |
Yön pimeys tuo mukanaan outoja olioita ja uhkaavia varjoja, painajaiset valtaavat mielen ja todellisuus unohtuu... Carl Theodor Dreyerin ensimmäinen äänielokuva Vampyr vie katsojansa tarkkailemaan outoa painajaista. Kuvauksen tehokeinot ja tarkkaan harkittu äänenkäyttö luovat osansa unenomaisesta tunnelmasta. Tämä filmi onkin toteutettu pitkälti mykkäelokuvan kielellä, puheosuudet ovat harvassa. Dreyerin omalaatuinen tarinankerronta kävi ilmi jo ohjaajan edellisessä teoksessa, Jeanne D'Arcin kärsimyksessä (1928), johon tätä filmiä tosin on vaikea verrata - molemmat elokuvat nimittäin ovat varsin erikoisia tapauksia.
Vampyr sen sijaan muistuttaa erästä toista kauhuklassikkoa, Nosferatua (1922). Erityisesti mystinen tunnelma on hyvin samankaltainen. Samoin kummassakin elokuvassa pieneen kylään saapunut matkamies (West) joutuu todistamaan kummallisia sattumuksia... Itse vampyyria ei tässä elokuvassa sen sijaan juurikaan nähdä. Vampyr kytkeytyy myös saksalaiseen kauhuperinteeseen tuoden etäisesti mieleen ekspressionistisen ilmaisun, jota esimerkiksi Dr. Caligarin kabinetti (1920) edustaa.
Vaikka Vampyr on nykypäivänä arvostettu kauhuklassikko, se ei ilmestyessään ollut menestys. Kriitikot lyttäsivät elokuvan täysin ja sitä pidettiin vuosikaudet Dreyerin kehnoimpana tuotoksena. Selväpiirteisten lajityyppien kukoistaessa voisi arvella tämän filmin olevan hieman heikossa asemassa: vaikka elokuva määritellään lähinnä kauhuksi, vastaan tulevat genreksi määrittelyn rajat ja tyypillisyys. Esimerkiksi Vampyr ja Dracula (1931) lienevät nykykatsojan silmin melko samanlaisia, kummatkin ovat sitä paitsi modernin kauhun kriteerein melko hassuja virityksiä. 1930-luvun kontekstissa ero on kuitenkin huomattavasti selkeämpi.
Tätä elokuvaa täytyy kyllä ehdottomasti suositella kauhuelokuvien ystäville, vaikka itse en ainakaan näin ensinäkemältä liiemmin tästä lumoutunutkaan. Useista mieleenpainuvista kohtauksista ja omaleimaisuudestaan huolimatta Vampyr tuntui jopa ärsyttävän hidastempoiselta. Voi tosin olla, että tämä elokuva vaatii vähintäänkin sen toisen katselukerran - oli tämä kuitenkin sen verran unohtumaton kokemus. Lopuksi on vielä verrattava Nosferatuun: tämänkin elokuvan karmiva tunnelma jää kummittelemaan mielen sopukoihin pitkäksi aikaa.
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti