Ranska 1931, 91 min.
Draama
Pääosissa: Michel Simon, Janie Maréze, Georges Flamant
 |
| Lulu in love. |
Vaimonsa talutushihnaan päätynyt vässykkä Maurice Legrand (Simon) törmää eräänä iltana kauniiseen Luluun (Maréze), johon Maurice rakastuu. Lulu tosin viettää aikaa vanhan miespolon kanssa vain tämän rahojen takia. Todellisuudessa Lulun sydän pamppailee Dédélle (Flamant), koppavalle rikolliselle, joka pyrkii myös hyötymään tyttönsä karttuvasta varallisuudesta. Kolmiodraaman paljastuminen johtaa veritekoihin ja pian jokaisen elämä on tuomittu tuhoutumaan.
Elokuvan nimi on toisinaan kääntynyt englanniksi muotoon "Isn't Life a Bitch?", joka kieltämättä kuvaa tätä filmiä mainiosti. Yöperhonen on kertomus monimutkaisista ihmissuhteista, petoksesta, epätoivoisesta rakkaudesta ja siitä, kun kaikki vain todella menee päin seiniä - katkeraan loppuun saakka. Loistavaa ihmissuhdedraamaa! Lisäripauksen dramatiikkaa tähän elokuvaan lisää sen kahden nuoren päätähden kohtalo. Vain hieman kuvausten päätyttyä Marèze ja Flamant olivat matkalla Rivieralle, mutta kohtalokkaan kolarin seurauksena Marèze menehtyi. Siinä missä nousukiidossa olevan näyttelijän ura ja elämä päättyivät lyhyeen, Yöperhosen myötä uransa aloittanut Flamant joutui rankkaan mediaryöpytykseen.
Jean Renoirin toinen äänielokuva ei liene sitä tunnetuinta Renoiria, mutta on silti usein mainittu ohjaajan ensimmäisenä merkittävänä elokuvana. Elokuvan erikoinen tunnelma, mystinen Montmartre ja syventyvä dramatiikka tempaisevat katsojan mukaansa. Selkeät karaktäärit tekevät Yöperhosen karusta tarinasta oman tapauksensa, mutta silti kertomus onnistuu tavoittamaan myös jotain jokapäiväistä ja tuttua, jotain mihin samaistua. Sellaisista elementeistä on moni hyvä elokuva tehty. Paha saa palkkansa ja rakkaus on hullua, sanoo elokuva. Useimmiten allekirjoitamme väitteen todeksi.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti