 |
| Jokainen nainen on noita. |
Kauhukuu etenee ja muinaiset noidat jo nousevat haudoistaan. Vanhojen kirousten penkojille vinkattakoot muutama tasavuosia täyttävä kauhuklassikko, jotka ovat ikänsä puolesta jo eläkekerhossa ─ mutta eivät unhoitettuja! Klassisia verenimijöitä esittelevät Nosferatu (1922) ja Vampyr (1932), joiden ohella varjoissa vaanivia petoja tarjoavat niin Kissaihmiset (1942) kuin Muumio (1932). Kokoelman kruunaa Freaks (1932), jonka taikomana syysmyrskyjen ja kieroituneiden sirkusesitysten kolea tunnelma ujuttautuu takuuvarmasti kotisohvan uumeniin.
Päivän elokuva on varsinainen harvinaisuus, sillä se edustaa kotimaista kauhutuotantoa. Melkoinen sattuma, että toinen suomalainen kauhuklassikko Valkoinen peura (1952) on juuri samalta vuodelta! Molemmissa elokuvissa teemana on vieläpä noituus ja menneen maailman mystiikka.
Päivän elokuva on varsinainen harvinaisuus, sillä se edustaa kotimaista kauhutuotantoa. Melkoinen sattuma, että toinen suomalainen kauhuklassikko Valkoinen peura (1952) on juuri samalta vuodelta! Molemmissa elokuvissa teemana on vieläpä noituus ja menneen maailman mystiikka.
Ohjannut Roland af Hällström
Suomi 1952, 80 min.
Draama, Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Mirja Mane, Toivo Mäkelä, Helge Herala
Vanhalta suolta löytyy muinainen noidan hauta. Tuota pikaa läheiseen taloon tupsahtaa outo nuori nainen (Mane) viettelemään lemmenkipeitä miekkosia. Ovatko kaikki menettäneet järkensä vai onko salaperäinen Birgit sittenkin oikea noita-akka? Elokuvassa pohditaan sukupuolten välisiä eroja ja toisaalta tasa-arvoa: nykykatsojaa elokuvan miehinen maailma kauhistuttaa ikiaikaista noituutta enemmän! Omana aikanaan peljätystä puolestaan herättivät "riettaat" alastonkohtaukset.
Noita palaa elämään perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. Mestarikirjailijan taito kertoa tarinoita ei pääse tässä sovituksessa oikeuksiinsa, sillä filmi kärsii epätasaisuudesta. Tarinan suunta ja välillä lajityyppikin tuntuu olevan hukassa, vaikka on kerronnassa hetkittäin potentiaaliakin. Sentään hämyinen maalaismiljöö on tyylikkäästi toteutettu ja kuvaus on hetkittäin oivaltavaa; niistä hyvistä filmi palkittiin Jusseilla. Muuten elokuvassa ei hirveästi ole muisteltavaa, mutta koska kotimaisen kauhun historia on kovin suppea, Noita palaa elämään on toki kuriositeettina katsomisen väärti.
Pisteytys: 5/10
Noita palaa elämään perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. Mestarikirjailijan taito kertoa tarinoita ei pääse tässä sovituksessa oikeuksiinsa, sillä filmi kärsii epätasaisuudesta. Tarinan suunta ja välillä lajityyppikin tuntuu olevan hukassa, vaikka on kerronnassa hetkittäin potentiaaliakin. Sentään hämyinen maalaismiljöö on tyylikkäästi toteutettu ja kuvaus on hetkittäin oivaltavaa; niistä hyvistä filmi palkittiin Jusseilla. Muuten elokuvassa ei hirveästi ole muisteltavaa, mutta koska kotimaisen kauhun historia on kovin suppea, Noita palaa elämään on toki kuriositeettina katsomisen väärti.
Pisteytys: 5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti