USA 1960, 125 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Jack Lemmon, Shirley MacLaine, Fred MacMurray
 |
| Shut up and deal. |
Yksinäinen poikamies C.C. Baxter (Lemmon) täyttää elämänsä firman pomoja auliisti palvellen. Baxter on päätynyt tarjoamaan asuntoaan isompien herrojen lemmenpesäksi, jolla toki on suotuisa vaikutus miehen urakehitykseen. Elämänmenoon tulee ylimääräisiä mutkia, kun Baxter itse ihastuu surumieliseen hissityttö Franiin (MacLaine) ja joutuu tahtomattaankin setvimään tämän aiempia miessotkuja.
Poikamiesboksin lopputulema on saattaa olla ennalta-arvattava, mutta se ei haittaa laisinkaan, sillä päähenkilöt ehtivät kyllä tuottaa yllätyksiä matkan varrella. Jack Lemmonin loistavasti tulkitsema Baxter ja Shirley MacLainen elämään turtunut Fran ovat molemmat pomojen pelinappuloita, joiden elämä kuitenkin olisi täysin tyhjää ilman kynnysmaton roolia. Vai olisiko? Lähtökohta on pohjattoman surullinen, mutta Billy Wilder on mestari lisäämään vakavaan draamaan juuri oikean määrän satiiria.
Viiden Oscarin voittaja Poikamiesboksi on täydellisen tasapainoisesti sekä melankolinen yksinäisyysdraama että hilpeä väärinkäsityskomedia. Käsikirjoituksessa on loppurepliikkiä myöten samaa nokkeluutta kuin Wilderin edellisessä menestysteoksessa Piukat Paikat (1959). Elokuvia yhdistää myös sähäkkä dialogi ja elokuvasensuurin löyhentymisen mahdollistama riettaus: Poikamiesboksi kuvaa varsin avoimesti kaksinaismoralismin aikakauden pettämiskulttuuria, joka nokkelasti asetetaan naurunalaiseksi. Miehinen toimistomaailma ja viinanhuuruiset flirttituokiot tuovat myös voimakkaasti mieleen hienon tv-sarjan Mad Men (2007─2015), joka taatusti on hakenut inspiraatiota Poikamiesboksin tunnelmista.
Poikamiesboksin lopputulema on saattaa olla ennalta-arvattava, mutta se ei haittaa laisinkaan, sillä päähenkilöt ehtivät kyllä tuottaa yllätyksiä matkan varrella. Jack Lemmonin loistavasti tulkitsema Baxter ja Shirley MacLainen elämään turtunut Fran ovat molemmat pomojen pelinappuloita, joiden elämä kuitenkin olisi täysin tyhjää ilman kynnysmaton roolia. Vai olisiko? Lähtökohta on pohjattoman surullinen, mutta Billy Wilder on mestari lisäämään vakavaan draamaan juuri oikean määrän satiiria.
Viiden Oscarin voittaja Poikamiesboksi on täydellisen tasapainoisesti sekä melankolinen yksinäisyysdraama että hilpeä väärinkäsityskomedia. Käsikirjoituksessa on loppurepliikkiä myöten samaa nokkeluutta kuin Wilderin edellisessä menestysteoksessa Piukat Paikat (1959). Elokuvia yhdistää myös sähäkkä dialogi ja elokuvasensuurin löyhentymisen mahdollistama riettaus: Poikamiesboksi kuvaa varsin avoimesti kaksinaismoralismin aikakauden pettämiskulttuuria, joka nokkelasti asetetaan naurunalaiseksi. Miehinen toimistomaailma ja viinanhuuruiset flirttituokiot tuovat myös voimakkaasti mieleen hienon tv-sarjan Mad Men (2007─2015), joka taatusti on hakenut inspiraatiota Poikamiesboksin tunnelmista.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti