USA 1961, 141 min.
Lännenelokuva, Rikos, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Marlon Brando, Karl Malden, Pina Pellicer
 |
| You may not want me around too long... |
Meksikon Sonorassa pankkiryöstäjät Rio (Brando) ja Dad (Malden) pakenevat saaliin kanssa onnistuneelta keikalta, mutta piakkoin Rio jää virkavallan kynsiin. Vankilavuosien jälkeen Riolle selviää, että hänet pulaan jättänyt Dad nauttii elämästä pikkukaupungin seriffinä. Kostoretkelle lähtevä Rio uhkuu tukahdettua kaunaa Dadia kohtaan, eikä tunne ole täysin yksipuolinen. Rion kohtaloksi lankeaa rakkaus, jonka kohteena on Dadin kasvattitytär Louisa (Pellicer).
Vihan riivaama on yksi niitä elokuvia, joiden tekoprosessi oli täynnä kompurointia: oikeaa ohjaajaa ei tahtonut löytyä ja rahaongelmat piinasivat. Lopulta päärooliin kiinnitetty Marlon Brando tarttui ohjaajanpestiin itse, ja tätä nykyä Vihan riivaama muistetaan parhaiten juuri siksi, että se on Brandon ainoa ohjaustyö. Elokuvan lopputuloksessa tuotantovaiheen ongelmat näkyvät hienoisena kömpelyytenä esimerkiksi jokusissa tarinan siirtymissä. Tiettävästi halvalla tuotannolla voi saada aikaiseksi erinomaisia elokuvia, ja myös Vihan riivaamassa on kiistämättä puolensa. Elokuva on jakanut voimakkaasti mielipiteitä, ja hieman kaksijakoinen fiilis Brandon ainokaisesta ohjaustyöstä kiistämättä jää. Onko Vihan riivaama nyt sitten yli- vai aliarvostettu? Voiko se olla molempia?
Parhaimmillaan Vihan riivaama on visuaalisesti kaunis elokuva ja jännittävä kertomus kostosta, ryyditettynä tunteikkaalla romanssilla. Toki tarina on epätasainen rytmiltään ja kestoa elokuvalla on ehkä hitusen liikaa. Pääosia näyttelevät Karl Malden sekä Brando klaaraavat roolinsa kunnialla. Välillä tosin on vaikea päättää, onko Rion hahmo mystisen nerokas vai käsikirjoitettu miten sattuu. Hauskaa kyllä, pienet tökeryydet ja erikoiset, "uutta Hollywoodia" enteilevät ratkaisut ovat lopulta elokuvan suola, sillä niiden vuoksi Vihan riivaama on tunnelmaltaan omalaatuisen mieleenpainuva. Juuri tämä erikoinen tunnelma tuo väistämättä mieleen Vihan riivaamasta vaikutteita saaneen David Lynchin, joka nostaa Brandon länkkärille hattua Twin Peaksissa.
Vihan riivaama on yksi niitä elokuvia, joiden tekoprosessi oli täynnä kompurointia: oikeaa ohjaajaa ei tahtonut löytyä ja rahaongelmat piinasivat. Lopulta päärooliin kiinnitetty Marlon Brando tarttui ohjaajanpestiin itse, ja tätä nykyä Vihan riivaama muistetaan parhaiten juuri siksi, että se on Brandon ainoa ohjaustyö. Elokuvan lopputuloksessa tuotantovaiheen ongelmat näkyvät hienoisena kömpelyytenä esimerkiksi jokusissa tarinan siirtymissä. Tiettävästi halvalla tuotannolla voi saada aikaiseksi erinomaisia elokuvia, ja myös Vihan riivaamassa on kiistämättä puolensa. Elokuva on jakanut voimakkaasti mielipiteitä, ja hieman kaksijakoinen fiilis Brandon ainokaisesta ohjaustyöstä kiistämättä jää. Onko Vihan riivaama nyt sitten yli- vai aliarvostettu? Voiko se olla molempia?
Parhaimmillaan Vihan riivaama on visuaalisesti kaunis elokuva ja jännittävä kertomus kostosta, ryyditettynä tunteikkaalla romanssilla. Toki tarina on epätasainen rytmiltään ja kestoa elokuvalla on ehkä hitusen liikaa. Pääosia näyttelevät Karl Malden sekä Brando klaaraavat roolinsa kunnialla. Välillä tosin on vaikea päättää, onko Rion hahmo mystisen nerokas vai käsikirjoitettu miten sattuu. Hauskaa kyllä, pienet tökeryydet ja erikoiset, "uutta Hollywoodia" enteilevät ratkaisut ovat lopulta elokuvan suola, sillä niiden vuoksi Vihan riivaama on tunnelmaltaan omalaatuisen mieleenpainuva. Juuri tämä erikoinen tunnelma tuo väistämättä mieleen Vihan riivaamasta vaikutteita saaneen David Lynchin, joka nostaa Brandon länkkärille hattua Twin Peaksissa.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti