Ranska 1934, 89 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Michel Simon, Dita Parlo, Jean Dasté
 |
| Père Jules joue son accordéon. |
Nuorena kuolleen Jean Vigon viimeiseksi teokseksi jäänyt L'Atalante on rujouden ja runollisuuden herkkä yhdistelmä - kenties maailman kaunein elokuva. L'Atalante-jokilaivassa matkaavat vasta avioituneet Jean (Dasté) ja Juliette (Parlo), seuranaan laivakissat, laivapoika ja vanha merikarhu Jules (Simon). Aluksen saavuttua Pariisiin, kuohuvasta suurkaupungista hurmioitunut Juliette karkaa laivasta. Jean on surusta lamaantunut, joten Julesin täytyy saada Juliette palaamaan.
Elokuvan teema on rakkaus monissa muodoissaan - sen huuma ja kaikkiallisuus, mutta myös rakastamisen vaikeus ja rakkauden aiheuttama tuska. Erikoiset yksityiskohdat ja jokilaivan omalaatuinen tilallisuus muodostavat elokuvan jäljittelemättömän kauniin, ekspressiivisen tunnelman. Sama efekti on myös huolella rakennetuilla henkilöhahmoilla. Erityiseen valokeilaan nousee upean Michel Simonin tulkinta Julesista, joka on hahmona uskomattoman monipuolinen. Yhtenä hetkenä Jules on kujeileva pikkupoika, toisena vastuuta kantava ystävä tai rajuotteinen, kokenut merenkävijä.
L'Atalante on mielenkiintoinen kokemus ja vaatii ehdottomasti useamman katselukerran. Filmi ei kuitenkaan ole Vigon edellisen ohjauksen, Nolla käytöksessä (1933), tapaan surrealistisen epämääräinen. Elokuva on helppo ymmärtää ja ottaa haltuun, mutta sen syvällisempi hahmottaminen ja siitä nauttiminen vaativat paluuta ainutlaatuisen jokilaivaromantiikan pariin. Ollapa laivakissana L'Atalantella!
Pisteytys:
10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti