Ohjannut Quentin Tarantino
USA 2003, 111 min.
Toiminta
Pääosissa: Uma Thurman, Lucy Liu, Daryl Hannah
 |
| So I suppose it's a little late for an apology, huh? |
Kuulan kalloonsa saanut nainen (Thurman) herää pitkästä koomasta. Mustamambana ja morsiamena tunnettu salaperäinen tappaja vetreyttää voimansa, päivittää asearsenaalinsa ja laatii listan: on aika kostaa. Quentin Tarantinon Kill Bill on ihastuttavaa populaarikulttuurilainaa ja viihteellistä verisuihkua. Jatko-osa Kill Bill: Vol. 2 (2004) rauhoittaa esiosan taisteluhurmaa, syventää tarinaa ja vie yhden naisen sodan lempeään päätökseensä.
Tarantinolle uskollisella tyylillä Kill Bill lainaa innostuneesti mitä erilaisemmista viihde-elokuvan lajityypeistä. Spagettiwestern ja samuraitarinat sulautuvat toisiinsa saumattomasti: yhdistelmä ei ole mitenkään satunnainen, sillä eritoten Akira Kurosawan legendaariset teokset ovat ennenkin innoittaneet Hollywoodin länkkäri-ohjaajia. Kill Billissä on lisäksi monia pieniä viitteitä tuttuihin klassikoihin, joiden bongailu on oma hupinsa. Oheisessa kuvassakin näkyvä Bruce Lee -asu on sittemmin muokkautunut pikemminkin ikoniseksi Kill Bill -asuksi.
Kill Bill on kerännyt ansaittuja kehuja tyylistään, joka on filmin valttikortti musiikkeja myöten. Rytmikäs kerrontakin toimii, ja varsinkin päähenkilön kaikkivoipaisuus on toteutettu uskottavasti. Kill Bill ei tarinaltaan nouse aivan Pulp Fictionin (1994) terävyyden tasolle, mutta ei sille paljoa häviäkään. Kokonaisuus kasvaa täyteen mittaansa vasta kakkososan katsomisen myötä: siksi onkin vaillinaista, että 1001-listalla on käväissyt ainoastaan tämä avausteos (ja sekin on poistettu vuonna 2005). Olisiko lopputulos mestarillisin, jos molemmat filmit olisi saatu editoitua yhdeksi napakaksi kokonaisuudeksi? Se jää arvoitukseksi, mutta tuplaratkaisukin toimii.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti