The Great White Silence (1924)

Ohjannut Herbert G. Ponting

Iso-Britannia 1924, 80 min.

Dokumentti

The uttermost end of the earth ─ the South Pole.

Vuonna 1910 brittiläinen retkikunta lähti vaaralliselle matkalle maailman viimeiselle valloittamattomalle mantereelle ja sen ytimeen, Etelänavalle. Britit hävisivät kilpajuoksun paremmin varustautuneille norjalaisille, mutta se ei vähennä retkestä syntyneen elokuvan dokumentaarista arvoa. Verrattoman rohkea seikkailu henkii mielenkiintoisesti aikansa kansallismielistä tutkimuksentekoa. Kolmivuotisen matkan aikana nähdään alueen komeita maisemia ja eksoottisia eläimiä, miehistön hilpeää vapaa-aikaa ja lopulta suuren vaelluksen traagiset kohtalonhetket. Luonto näyttää mahtinsa.

 

Hyvin rytmitetty kerronta on usein humoristista, varsinkin eläimiä tarkkailtaessa ─ kuvailun tyyli ei ole nykymittapuulla tieteellinen tai sikäli modernia luontodokumenttia muistuttava. Nykykatsoja saa hieman pöyristyä: että tutkimusretkeläiset kehtaavatkin mennä silittämään pesivää pingviiniä ja hätyyttelevät eläinparkoja huvikseen! Ällistyttävintä dokumentissa on kuitenkin innostuksen, seikkailun ja vaaran tuntu. Kevyiden hetkien vastapainoksi armoton luonto asettaa retkikunnalle sellaiset olosuhteet, jotka saavat katsojan ihmettelemään maapallon ääriolosuhteita ja niitä ihmismieliä, jotka puskeutuvat kuolemanvaaraan vapaaehtoisesti ja silminnähtävällä seikkailunhalulla.

 

The Great White Silencen kuvasi Herbert G. Ponting (1870─1935), joka oli aiemmin kuvausurallaan taltoinut filmille maisemia ja tapahtumia Aasiasta. Etelämantereen tapahtumat vaikuttivat Pontingiin syvästi, ja matkan aikana syntyneestä kuvamateriaalista syntyi ensin tämä elokuva ja sittemmin vielä toinen dokumentaari Ninety Degrees South (1933). The Great White Silence restauroitiin vuonna 2011, jolloin se sai uuden, tyylikkään ääniraidan. Se on ollut arvokas työ, sillä dokumentti on ihmeellinen taltiointi menneestä maailmasta ja ihmisen ikiaikaisesta uteliaisuudesta. Naparetkeä katsoessa tuntee yhteyttä kauan sitten kuolleisiin retkikunnan jäseniin; kuin kurottaisi ajan halki.

Pisteytys: 8/10