USA 2003, 81 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: John Robinson, Eric Deulen, Elias McConnell, Alex Frost
 |
| So foul and fair a day I have not seen. |
Columbinen koulusurma (1996) kauhistutti maailmaa. Järkytys ei muuttanut maailmaa paremmaksi, sillä Yhdysvalloissa tapaukset ovat vain yleistyneet turruttavuuteen asti. Gus Van Santin Elephant on osin fiktiivinen kertomus Columbinen kohtalokkaasta päivästä. Elokuva keskittyy muutamaan tuntiin juuri ennen ammuskelua. Sama tapahtumasarja käydään läpi eri oppilaiden näkökulmasta, lopulta myös murhaajien kautta. Eikö kukaan huomaa elefanttia huoneessa, nuorten sisälle kertynyttä vihaa?
Taidokkaasti toteutettu elokuva vaatii rauhoittumista ja pohtivaa
katselua. Ehkäpä siksi filmistä ei tullut valtaisaa megahittiä, vaikka
vastaanotto olikin positiivinen. Meriittejäkin sentään tuli, sillä
Cannesissa Elephant palkittiin Kultaisella palmulla. Elokuva on saanut kehuja kerronnastaan ja eritoten oivaltavasta kuvauksestaan. Dokumentaarisen rekonstruktion tapaan tismalleen sama hetki kuvataan useasti eri henkilöiden kautta. Kohtaukset limittyvät toisiinsa ja kuvaus tuntuu välillä taikatempulta.
Elephantin kerrontatyyli on arkinen ja vähäeleinen, mikä tekee elokuvasta varsin samaistuttavan. Jopa lievä lakonisuus on oiva keino korostaa surmatöiden järkyttävyyttä, eikä kaikkea roisketta ja rälläystä ole tarpeen näyttää. Yhtäkkiä tarina loppuu kesken, kuten monet elämätkin. Aitoutta korostaa lisäksi se, että näyttelijät ovat tavallisia nuoria, jotka esiintyvät omilla etunimillään. Käsikirjoitus on syntynyt osittain improvisoimalla. Jopa tylsän arkisista tapahtumista tulee henkilökohtaisia ja todellisen tuntuisia. Toisaalta hahmot jäävät sopivan etäälle, aivan kuten ne sadat rinnakkaisluokkien koulutoverit, joista ei vuosikymmenten päästä muista juuri sitä nimeäkään. Monella heistä oli taatusti oma elefanttinsa, jota kukaan aikuinen ei nähnyt.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti