Lola Montès - Skandaalikuningatar (1955)

Ohjannut Max Ophüls
Ranska & Länsi-Saksa 1955, 115 min.
Draama, Romantiikka, Biografia
Pääosissa: Martine Carol, Peter Ustinov, Anton Walbrook

Rumors, scandals, passion!

New Orleansin sirkuksen tähti on eurooppalainen skandaalikuningatar, tanssija ja kurtisaani Lola Montès (Carol), jonka erikoislaatuista elämää esitellään täysille katsomoille. Montèsin aiempi elämä esitetään ylellisenä, miessuhteiden sävyttämänä jännitysnäytelmänä, josta sirkusyleisö saa osansa verrattain edulliseen hintaan. Erään suuren näytöksen iltana Lolan taakse jääneen elämän kipeimmät hetket heräävät yllättäen eloon myös hänen muistoissaan. Skandaalikuningattaren kertomus perustuu löyhästi tanssija Lola Montèzin (1821─1861) elämään.

Suomenkielistä nimeä mukaillen, elokuva oli ilmestyessään varsinainen valkokankaiden skandaalikuningatar. Käsittelykulmaa ei ymmärretty, elokuva kun ei halua retostella Lola Montèzin elämäkerralla vaan pyrkii kääntämään huomion sensaatiohakuiseen tirkistelykulttuuriin. Nolostumisen ja harmistumisen ainakin ymmärtää, moni varmasti kuvitteli elokuvan tarjoavan meheviä tirkistyksiä kurtisaanin vauhdikkaaseen elämään ─ mutta aihe olikin näin vakava! Toisaalta taas Montèsia tulkinnut Martine Carol (1920─1967) sai osakseen negatiivista ryöpytystä, koska kepeissä elokuvissa hömpötellyttä näyttelijää ei nähty sopivana vakavaan rooliin. Elokuvan surkea kohtalo tuntuu ironisesti vain vahvistavan sen sanomaa ja kerronnallisia oivalluksia. Montès on sirkuksen kuriositeetti, mutta elokuva pohtii sitä, mikä on ajanut hänet surulliseen asemaansa.

Skandaalikuningattaren huono menestys oli varmasti tekijöille pettymys, mutta kaiken lisäksi se oli taloudellinen katastrofi: elokuva kun sattui olemaan aikansa kallein eurooppalaistuotanto. Visuaalisesti huikean näyttävä, suorastaan spektaakkelimainen Skandaalikuningatar on myös ainoa Max Ophülsin (1902─1957) ohjaama väri- ja laajakangaselokuva. Se myös jäi ylipäätään ohjaajan viimeiseksi teokseksi. Epäonnista elokuvaa paikkailtiin erilaisilla leikkauksilla ja joitain kohtauksia jopa katosi. Ensimmäiset restauroinnit Skandaalikuningattareen tehtiin 1960-luvulla, jolloin arvostustakin jo löytyi varsinkin ranskalaisen uuden aallon piiristä.

Pisteytys:

8/10