It could look like someone you know... |
Kauhukavalkadin kolmososassa pysytellään tutun kotoisalla 2010-luvulla. Vuosikymmenen kuluessa on julkaistu valtavasti keskinkertaisia ja sitäkin huonompia kauhuelokuvia, mutta isoon joukkoon mahtuu toki myös omalaatuisia ja onnistuneita teoksia. Kehuja ovat keränneet muun muassa Get Out (2017), The Babadook (2014), Kirottu (2013), Cabin in the Woods (2011) sekä ohessa esiteltävä It Follows (2014). Halloween-haasteen kolmas elokuva on kauhutrilleri, jossa yliluonnolliset voimat uhkaavat teinejä. Kuulostaa turruttavalta tusinatavaralta, mutta aina toisinaan teinisäikyttelyyn löytyy jokin uusi hyvä näkökulma. Niin tälläkin kertaa.
It Follows
Ohjannut David Robert Mitchell
USA 2014, 100 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Maika Monroe, Lili Sepe, Keir Gilchrist
College-opiskelija Jay (Monroe) saa kannoilleen kummallisen kirouksen, joka leviää ihmisestä toiseen seksiä harrastamalla. Aivan tavallisesta sukupuolitaudista ei kuitenkaan ole kyse, sillä tartunnan saanut joutuu murhanhimoisen demonin vainoamaksi. Myös Jayta olio vainoaa tuttujen ja tuntemattomien ihmisten hahmossa. Tietenkin pahasta pääsee eroon vain laittamalla vahingon eteenpäin.
Pienestä ennalta-arvattavuudesta huolimatta kerronta on onnistunutta. Tarinaa tukee viehättävän ajaton estetiikka ja äänimaailma, jotka itse asiassa luovat suuren osan elokuvan ahdistavasta tunnelmasta: tarinaa kun ei osaa sijoittaa kunnolla mihinkään tuntemaansa ajanjaksoon; miljöö pysyy tuskallisen tavoittamattomana ja vieraana. Lähin tuttu todellisuus on painajaisten maailma ja katsojan oma mielikuvitus.
Pisteytys: 7/10
Pienen budjetin indiefilmi ei ole ilmestymisvuotensa isoimpia hittejä, mutta silti se on kerännyt paljon kiitosta. Ollakseen pienimuotoinen teinikauhu, It Follows on hyvin hallittu ja freesi kokonaisuus. Ennakkoon juoni kuulostaa pöljältä, mutta ilahduttavaa kyllä, se toimii. Kauhu nostaa sykkeitä, joskin loppua kohti mentäessä mukaan tulee myös kliseitä. Esimerkiksi päähenkilöt tunkevat tietenkin nenänsä vääriin paikkoihin ja toimivat välillä muutenkin ärsyttävän huolettomasti. Säpsäytyksiä ja juonenkäänteitä osaa jo odottaa, eikä ainutlaatuisuus kanna täydellisesti loppuun asti.
Pienestä ennalta-arvattavuudesta huolimatta kerronta on onnistunutta. Tarinaa tukee viehättävän ajaton estetiikka ja äänimaailma, jotka itse asiassa luovat suuren osan elokuvan ahdistavasta tunnelmasta: tarinaa kun ei osaa sijoittaa kunnolla mihinkään tuntemaansa ajanjaksoon; miljöö pysyy tuskallisen tavoittamattomana ja vieraana. Lähin tuttu todellisuus on painajaisten maailma ja katsojan oma mielikuvitus.
Pisteytys: 7/10
Tämä on lojunut tuolla hyllyssä jo aika tovin, mutta vielä en ole ajautunut kuvan pariin. Soundtrackia sen sijaan on tullut kuunneltua useinkin.
VastaaPoistaSoundtrack on kyllä hyvä! Näkemisen arvoinen toki koko leffakin.
Poista