 |
| You have been naughty! |
Kauhupaska on oma kiehtova genrensä, eikä sitä sovi Halloween-haasteessa sivuuttaa. Katsottavaksi valikoitui tekele Netflixin surkean valikoiman surkeimmasta päästä. Luvassa on joulukauhua, sillä johan se pukki pian ovelle kolkuttaa, tiesivät muutamienkin naapureiden jouluvalot kertoa jo syyskuun puolella. Mikäli Halloween-tunnelmaan haluaa virittäytyä juurikin paskan kauhun merkeissä, suosittelen vuodenaikaan sopivaa Pirun pikku apuria (2004) tai ihan mihin tahansa tilanteeseen sopivaa klassikkoa Troll 2 (1990).
Krampus: The Christmas Devil
Ohjannut Jason Hull
USA 2013, 82 min.
Kauhu, Toiminta
Pääosissa: A. J: Leslie, Paul Ferm, Jay Dobyns
Tarinamme alkaa kaukaiselta 1980-luvulta, jolloin paha pukki lahtaa lapsia. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin murha-aalto jatkuu. Tapausta ryhtyy tutkimaan poliisi Jeremy (Leslie), joka mukulana onnistui karkaamaan Krampuksen kynsistä. Kaiken lisäksi Jeremyn vaimo joutuu vankilasta vapautuneen pedofiilin piinaamaksi. Arvata saattaa, että tarinan edetessä herää useita kysymyksiä. Elokuvan joulupukkia (Ferm) lainatakseni: What the fuck, brother?
Keskieurooppalaisessa kansanperinteessä tunnettu Krampus on pyhän Nikolaoksen vastakohta, sarvipäinen otus, joka on keksitty tuhmien lasten pelotteluksi. Lähimpänä kotimaista vastinetta taitaa olla kekripukki, vaikkei samasta asiasta olekaan kyse. Suomalainen Rare Exports (2010) tosin sukeltaa aika mainiosti pahojen pukkien mielikuvitusmaailmaan. Itse Krampus-hahmo sen sijaan on saanut tämän vuoden 2013 version ohella myös muutaman muunkin oman elokuvansa, joista tunnetuin on hieman ammattimaisemmin tuotettu Krampus (2015).
Krampus on ennakko-odotusten mukaisesti erittäin surkea tekele, jolle b-luokituskin on jo hieman turhan ylistävä arvio. Mikään elokuvan osa-alueista ei ole vähääkään onnistunut, ja sekös vasta tietää montaa nauruntyrskähdystä! Krampus on kuitenkin enemmän pitkäveteinen kuin hauska. Ellei elokuvasta kuitenkaan saa tarpeekseen, ei lähes kymmenminuuttisia lopputekstejäkään parane skipata. Luvassa on nimittäin behind the scenes -kokoelma, joka vetää vaivaannuttavassa tunnelmassaan vertoja itse elokuvalle. Cliffhangeriin (vai kenties ideoiden tai motivaation loppumiseen?) päättyvälle Krampukselle on myös tehty jatko-osa vuonna 2016. Uhka vai mahdollisuus?
Pisteytys: 2/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti