 |
| There are many strange legends in the Amazon. |
Kauhukahdeksikko-sarjan toiseksi viimeisessä osassa sukelletaan Amazonin syvyyksiin. Paikallisesta lätäköstä löytyy eräs Universalin klassikkomonstereista, jonka pulikointia esitettiin alun perin 3D-elokuvana. 3D-teknologia on toki palannut takaisin elokuvateattereihin ja jopa löytänyt tiensä olohuoneisiin, mutta 3D-klassikoiden osalta on vielä tyytyminen on tavalliseen 2D-formaattiin.
Ohjannut Jack Arnold
USA 1954, 79 min.
Kauhu
Pääosissa: Richard Carlson, Julie Adams, Ricou Browning
Tutkijaryhmä etsii Amazonin kätköistä tuntematonta oliota, muinaisjäännettä ajalta, jolloin eliöt löysivät tiensä vedestä maalle. Käy tosin niin, että tutkijat tulevat löydetyksi ensin: eräässä laguunissa elävä kalaihminen (Browning) osoittautuu voimakkaaksi vastukseksi, jolla on pahat mielessään. Uhkaavassa tilanteessa tutkijoiden kesken syntyy kiistaa siitä, pitäisikö olento tappaa vai viedä ihmisten ilmoille tutkittavaksi.
Mustan laguunin hirviö mukailee King Kongin (1933) hengessä kaunotar ja hirviö -tarinaa, mutta aika laimeasti. Alle puolentoista tunnin mittaisenakin elokuva tuntuu hieman pitkältä ja huonosti rytmitetyltä. Hienojakin hetkiä löytyy, parhaimpana varmastikin kohtaus, jossa hirviö kohtaa ensimmäistä kertaa naisen vedenalaisessa maailmassa. Kohtaus on yhtäältä jännittävä, mutta myös paljastaa pelottavasta olennosta herkän puolen!
Alkukantaisten pariutumisriittien lisäksi elokuva heijastelee aikalaisarvojaan kuvaamalla Kayn (Adams) tutkijana nais-etuliitteellä. Kayn osana on lähinnä tulla sysityksi syrjään tai kaapatuksi, mitä nyt välillä voi hieman poseerata uimapuvussa tai pussailla. Arvojensa puolesta vanhentunut leffa on toki muutenkin hieman elähtänyt, mutta sillä on vakaa paikkansa elokuvahistoriassa. Ilmestyessään Mustan laguunin hirviö oli niin suosittu, että se poiki kaksi jatko-osaa (1955, 1956). Universalin nykyisen Dark Universe -projektin myötä tällekin elokuvalle on reboot tiedossa joskus tulevaisuudessa.
Pisteytys: 6/10
Mustan laguunin hirviö mukailee King Kongin (1933) hengessä kaunotar ja hirviö -tarinaa, mutta aika laimeasti. Alle puolentoista tunnin mittaisenakin elokuva tuntuu hieman pitkältä ja huonosti rytmitetyltä. Hienojakin hetkiä löytyy, parhaimpana varmastikin kohtaus, jossa hirviö kohtaa ensimmäistä kertaa naisen vedenalaisessa maailmassa. Kohtaus on yhtäältä jännittävä, mutta myös paljastaa pelottavasta olennosta herkän puolen!
Alkukantaisten pariutumisriittien lisäksi elokuva heijastelee aikalaisarvojaan kuvaamalla Kayn (Adams) tutkijana nais-etuliitteellä. Kayn osana on lähinnä tulla sysityksi syrjään tai kaapatuksi, mitä nyt välillä voi hieman poseerata uimapuvussa tai pussailla. Arvojensa puolesta vanhentunut leffa on toki muutenkin hieman elähtänyt, mutta sillä on vakaa paikkansa elokuvahistoriassa. Ilmestyessään Mustan laguunin hirviö oli niin suosittu, että se poiki kaksi jatko-osaa (1955, 1956). Universalin nykyisen Dark Universe -projektin myötä tällekin elokuvalle on reboot tiedossa joskus tulevaisuudessa.
Pisteytys: 6/10
Tämä on yksi suurimpia suosikkejani ja varsinkin se alkupuolen King Kongissakin ollut hirviö rakastuu-teema on kauniisti toteutettu (ts. ne uintikohtaukset), mutta varsinkin jatko-osineen Mustan laguunin hirviö muodostuu erinomaiseksi kuvaukseksi siitä miten ns. erilaisuus on kiehtovaa ja sitä peräänkuulutetaan, mutta sitten sama erilaisuus pyritään karsimaan pois ja mahduttamaan valtavirtamuottiin (eli hieman kuin Idols-formaatti). Toisin sanoen kidusmies tuodaan pois kotoaan ja pyritään sopeuttamaan ihmisten joukkoon, mutta sydän kuuluu edelleen veteen.
VastaaPoistaSe uintikohtaus on kyllä hemmetin hieno! Pitääpä katsoa ne jatko-osatkin joskus, kun tulevat vastaan.
PoistaEnpä ihmettelisi, jos Spielberg olisi katsonut uintikohtauksia Tappajahaita suunnitellessaan.
VastaaPoistaHeh, se voi olla hyvinkin mahdollista!
Poista