Iso-Britannia 1958, 82 min.
Kauhu
Pääosissa: Christopher Lee, Peter Cushing, John Van Eyssen
 |
| I am Dracula and I welcome you to my house... |
Bram Stokerin goottikauhun klassikko Dracula (1897) on inspiroinut yhä uusia elokuvantekijöitä vuosikymmenestä toiseen. Kauhuelokuvistaan tunnetun Hammer-studion Dracula tai Pimeyden prinssi erottuu massasta edukseen säväyttävässä värikkyydessään. Verellä mässäilevä elokuva oli aikanaan niin suosittu, että se sai peräti kahdeksan enemmän tai vähemmän vakavasti otettavaa jatko-osaa vuosina 1960─1974. Draculan ja Van Helsingin näyttelijät Christoper Lee ja Peter Cushing olivat myös mukana useimmissa jatko-osissa, joskin Terence Fisher siirtyi ohjaajanpallilta sivuun jo toisen jatko-osan jälkeen.
Stokerin tuttua tarinaa mukaileva Dracula alkaa, kun mystisen kreivi Draculan (Lee) linnaan saapuu uusi kirjastonhoitaja Jonathan Harker (Van Eyssen). Pian katsojille kuitenkin selviää, että mies onkin vampyyrinmetsästäjä ─ mutta vanha vampyyri ei tietenkään ole helppo kukistettava! Jonathanille käy hullusti, mutta ainakin muuan tohtori Van Helsing (Cushing) on tapauksen jäljillä...
1001-listan puitteissa Draculan tarinaa on jännitetty jo elokuvien Nosferatu (1922) ja Dracula (1931) merkeissä, ja tulossa on vielä Bram Stokerin Dracula (1992). Listan ulkopuolelta katsomistani Dracula-leffoista mainittakoon vaikkapa tyyten erilainen Dracula: verevä vainaja (1995). Fisherin räiskyvä versio on näistä suosikkini, vaikka toki Nosferatussa ja Bela Lugosin tähdittämässä Draculassa on niin ikään omat hienot hetkensä. Tämän Draculan parasta antia on viktoriaanisen kauhukuvaelman klassikkomiljöö säväyttävine efekteineen.
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti