Japani 1964, 170 min. / 125 min.
Dokumentti
 |
| Citius, altius, fortius! |
Kon Ichikawan urheiludokumentti kuvaa nimensä mukaisesti vuoden 1964 Tokion kesäolympialaisia. Elokuva vertautuu Leni Riefenstahlin vastaaviin Olympia-elokuviin (1938) Berliinin olympialaisista: estetiikassa on hetkittäin jotain samaa, mutta kokonaisvaltainen tyyli on kuitenkin täysin toinen. Tokion olympialaiset (engl. Tokyo Olympiad) ei myöskään ole propagandistinen tai isäntämaansa erinomaisuutta korostava teos, vaan painottaa kuvastonsa puhtaammin yleiseen olympiahengen nostatukseen ja ihmiskehon ihmeiden rytmikkääseen tanssiin.
Visuaalisesti kiehtovaa olympiakuvausta katsoakseen ei tarvitse olla innostunut olympialaisista tai urheiluhistoriasta, vaikka toki näyttävä filmi innostaa helposti myös (penkki)urheilun pariin ─ niin hienosti äärimmäiset suoritukset, jännityksen huuma, täydellinen keskittyminen ja kirveltävä pettymys ovat elokuvassa taltioituina! Dokumentti esittää urheilun suurten tunteiden draamana, mutta myös ihmiskehon poeettisena ylistyslauluna. Sotien jälkeisenä aikana kaivattu rauhansanoma puolestaan ilmenee yhdenvertaisuutena: kotimaastaan huolimatta urheilijat ovat tasa-arvoisia ja kohtaavat toisensa ystävyyden hengessä.
Visuaalisesti kiehtovaa olympiakuvausta katsoakseen ei tarvitse olla innostunut olympialaisista tai urheiluhistoriasta, vaikka toki näyttävä filmi innostaa helposti myös (penkki)urheilun pariin ─ niin hienosti äärimmäiset suoritukset, jännityksen huuma, täydellinen keskittyminen ja kirveltävä pettymys ovat elokuvassa taltioituina! Dokumentti esittää urheilun suurten tunteiden draamana, mutta myös ihmiskehon poeettisena ylistyslauluna. Sotien jälkeisenä aikana kaivattu rauhansanoma puolestaan ilmenee yhdenvertaisuutena: kotimaastaan huolimatta urheilijat ovat tasa-arvoisia ja kohtaavat toisensa ystävyyden hengessä.
Tokion olympialaisten alkuperäinen kesto on huikeat 170 minuuttia, mutta tuon version löytäminen on varsin hankalaa. Ilahduttavasti Olympialaisten virallinen Youtube-kanava on jakanut elokuvasta lähes kolmanneksella lyhennetyn version aivan kelvollisella laadulla, ja se on totta kai tyhjää parempi vaihtoehto. Linkki elokuvaan on tässä. Tätä tekstiä täydennettäköön, mikäli joskus pääsen näkemään myös kokopitkän version. Toivottavasti tilaisuus koittaa, kun olympialaiset palaavat Tokioon vuonna 2020 ja tämän teoksen muistelu saattaa olla jälleen ajankohtaista.
Pisteytys:
8/10
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti