Mikäli on jouluelokuvia uskominen, joulu on sentimentaalisen siirapin aikaa parhaimmillaan! Tänään, suomalaisen musiikin ja Sibeliuksen juhlapäivänä onkin hyvin aiheellista käsitellä suuria tunteita, sillä onhan tuon säveltäjäneron tuotantokin sellaisia täynnä.
Siirappisimpien jouluelokuvien genren voisi karkeasti jaotella vaikkapa romantiikkafilmeihin, koko perheen hellyyttäviin komedioihin ja (nyyhky)draamoihin, joissa viulut soivat ja katharsiksen myötä saapuu lopulta ihana joulumieli. Tunteellisten kyynelkanava-avaajien klassikoiksi lukeutuvat ainakin Ihmeellinen on elämä (1946) sekä Miracle on 34th street (1947). Siirappiakin toki on monenlaista, eikä herkistely aina osu maaliinsa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Napapiirin pikajuna (2004), joka kolkossa teennäisyydessään puistattaa pahemmin kuin pohjoistuuli.
Love Actually - Rakkautta vain
Ohjannut Richard Curtis
Iso-Britannia, USA & Ranska 2003, 135 min.
Romantiikka, Komedia, Draama
Pääosissa: Bill Nighy, Hugh Grant, Colin Firth, Emma Thompson, Keira Knightley, Martin Freeman, Alan Rickman
Rakkautta on monenlaista. On nuorta lempeä, pitkiä parisuhteita, hyvää ystävyyttä, sisarusten välistä luottamusta, kutkuttavia ensi-ihastumisia ja kohtalon johdatusta. Rakkautta vain tarkastelee noita kaikkia ja muitakin rakkauden ilmenemismuotoja kymmenen päähenkilönsä kautta. Tarinan edetessä kaikkien näiden yksinäisten ja rakastavaisten tarinat nivoutuvat yhteen.
Rakkautta vain on hauska, kevyt ja vähän ärsyttävänkin taianomainen elokuva, mutta myös inhimillinen. Elokuvassa on iso kaarti nimekkäitä ja mainioita brittinäyttelijöitä: on komedioiden vakikasvo Bill Nighy limaisena vanhana rocktähtenä, aina loistava Colin Firth vastaa elokuvan kenties suureleisimmästä rakkaudentunnutuksesta ja kun brittitähdistä on kyse, tietenkin myös Rowan Atkinson nähdään humoristisessa sivuroolissa.
Sitten sitä kritiikkiä. Starojen suoritukset ovat peruskauraa ja on myös tunnustettava, että kokonaistunnelmaltaan elokuva ei ole kovinkaan omaperäinen tai edes kamalan yllättävä. Oikeastaan se on pahimmillaan tyhjänpäiväisen typerä ja sarkastinen brittihuumorikin on sieltä vaaleapaahtoisimmasta päästä. On siis ihan täysin makukysymys, lipeääkö elokuva korniuden puolelle. Hempeässä joulumielentilassa filmi kyllä viehättää.
Sitten sitä kritiikkiä. Starojen suoritukset ovat peruskauraa ja on myös tunnustettava, että kokonaistunnelmaltaan elokuva ei ole kovinkaan omaperäinen tai edes kamalan yllättävä. Oikeastaan se on pahimmillaan tyhjänpäiväisen typerä ja sarkastinen brittihuumorikin on sieltä vaaleapaahtoisimmasta päästä. On siis ihan täysin makukysymys, lipeääkö elokuva korniuden puolelle. Hempeässä joulumielentilassa filmi kyllä viehättää.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti