Grinch, tuo vihreä ja karvalaikkuinen hirvitys, joka kehtasi varastaa joulun! Alunperin kiero monsteri tuli tutuksi Theodor "Dr. Seuss" Geiselin lastenkirjasta How the Grinch Stole Christmas! (1957), josta tehtiin televisioon samanniminen lyhytanimaatio vuonna 1966. Sittemmin tarina sai pari pienimuotoista jatko-osaa, ja onpa siitä tehty musikaaliversiokin. Vuonna 2000 puolestaan ilmestyi Ron Howardin ohjaama ja Jim Carreyn tähdittämä, imelän värikäs The Grinch. Olen nähnyt tuon version vuosia sitten ja virkistettyäni muistiani trailerin avulla totesin, ettei ole mitään syytä katsoa sitä hirvitystä enää uudelleen. Yäk. Päätin kuitenkin sivistää itseäni ensimmäisellä Grinch-animaatiolla, jonka kaiken järjen mukaan täytyy olla tuota etovaa 2000-luvun turautusta parempi. Vuonna 2017 on tiettävästi tulossa ensi-iltaan uusi Grinch-animaatio. Liekö se sitten tuota viimeisintä versiota parempi, jännityksellä odotamme.
Dr. Seuss' How the Grinch Stole Christmas!
Ohjannut Chuck Jones
USA 1966, 26 min.
Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Boris Karloff
Joulu lähestyy ja sekös ei pienisydämistä, kärttyistä Grinchiä (Karloff) miellytä. Hän päättää varastaa joulun läheisen kylän asukkailta, jotta saisi mököttää rauhassa ja hiljaisuudessa. Kaikki ei kuitenkaan menekään suunnitelmien mukaan, sillä Grinch huomaakin, ettei joulun salaisuus piile lahjoissa tai koristeissa. Niinpä onnelliseksi lopuksi myös Grinch tavoittaa joulumielen.
Tämä alkuperäinen Grinch-animaatio ja 4. päivä arvioimani Jaska Jokusen joulu (1965) ovat hauskalla tavalla samankaltaisia lyhytanimaatioita: molemmat ovat kulutuskriittisiä televisioon tehtyjä jouluspesiaaleja, jotka ovat vielä ilmestyneet peräkkäisinä vuosina. Molemmat lyhärit ovat Yhdysvalloissa klassikoita, mutta suomalaisille kenties hivenen tuntemattomia. Joskin Grinch, tuo joulun
ykköspahis, on tullut täälläkin tunnetuksi viimeistään vuoden 2000
elokuvan myötä. Sinällään sääli, koska tämä animaatio on rutkasti sitä kokoillan elokuvaa parempi!
Grinchin 1960-lukua henkivä animaatio on yksinkertaista, mutta hauskannäköistä. Boris Karloff on nappivalinta kertojaääneksi, ja lisäksi hauskat runomuodot sekä sukkelat sanankäänteet piristävät tarinaa. Myös tunnaribiisi on hauska! Muutamasta kohdasta olisi kyllä joutanut vähän tiivistämään, vaikka eihän tämä puolituntinen sentään ehdi pitkästyttämään. Vaikka liiemmin moitittavaa ei olekaan, Grinch ei kuitenkaan ole mitenkään äärettömän nerokas saati hulvaton klassikko.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti