Ranska & Italia 1952, 103 min.
Draama, Komedia, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Anna Magnani, Duncan Lamont, Paul Campbell, Riccardo Rioli
 |
| Commedia dell'arte. |
Italialainen commedia dell'arte -teatteriryhmä saapuu Peruun ja kohoaa nopeasti yleisön suosioon. Pian myös teatteriseurueen tähteä Camillaa (Magnani) liehitellään kolmelta taholta: varakuningas Ferdinand (Lamont) tarjoaa hänelle kultaisia vaunuja, suosittu matadori Ramon (Rioli) kuuluisuutta ja sotilas Felipe (Campbell) lupaa hänelle yksinkertaisen, rauhallisen elämän tavallisen kansan parissa. 1700-luvulle sijoittuva kertomus perustuu Prosper Merimèen näytelmään (1829), josta Luchino Visconti sovitti elokuvakäsikirjoituksen.
Technicolorin väreissä hehkuvassa elokuvassa soivat viehättävät Vivaldin sävelmät, ja kiehtova maailma tempaa nopeasti mukaansa. Kokonaisuus on erikoislaatuinen, enkä olisi mitenkään osannut arvata sen sisältöä saati tunnelmaa etukäteen. Ensinnäkin ranskalaisen ohjaajan Jean Renoirin ranskalais-italialainen elokuva on, hieman yllättäen, puhuttu pääasiassa englanniksi. Toinen elokuvan yllätys on sen kepeä ja hyväntuulinen tunnelma, vaikka onhan Renoir osoittanut taitavansa komedian keinot esimerkiksi mestariteoksessaan Pelin säännöt (1939). Kultaisten vaunujen hupaisaksi äityvä kolmiodraama tarkastelee myös kiehtovasti sitä, miten elämä on draamaa ja toisinaan täyttä teatteria.
Kultaiset vaunut on kaikkinensa viehättävä elokuva, mutta eräs asia nousee ylitse muiden ─ nimittäin pääosassa loistava Anna Magnani. Italialainen tähti oli Renoirin sanojen mukaan paras näyttelijä, jonka kanssa hän kuunaan oli työskennellyt. Eikä ihme, sillä Magnanin tunnelataus on mahtava. Valloittava elokuva ei kaikesta hyvästä huolimatta aivan nouse Jean Renoirin töiden parhaimmistoon ja 1001-listaltakin se on saanut kyytiä vuoden 2013 painoksessa. Siltikin katsomisen arvoinen klassikko!
Pisteytys:
8/10
Technicolorin väreissä hehkuvassa elokuvassa soivat viehättävät Vivaldin sävelmät, ja kiehtova maailma tempaa nopeasti mukaansa. Kokonaisuus on erikoislaatuinen, enkä olisi mitenkään osannut arvata sen sisältöä saati tunnelmaa etukäteen. Ensinnäkin ranskalaisen ohjaajan Jean Renoirin ranskalais-italialainen elokuva on, hieman yllättäen, puhuttu pääasiassa englanniksi. Toinen elokuvan yllätys on sen kepeä ja hyväntuulinen tunnelma, vaikka onhan Renoir osoittanut taitavansa komedian keinot esimerkiksi mestariteoksessaan Pelin säännöt (1939). Kultaisten vaunujen hupaisaksi äityvä kolmiodraama tarkastelee myös kiehtovasti sitä, miten elämä on draamaa ja toisinaan täyttä teatteria.
Kultaiset vaunut on kaikkinensa viehättävä elokuva, mutta eräs asia nousee ylitse muiden ─ nimittäin pääosassa loistava Anna Magnani. Italialainen tähti oli Renoirin sanojen mukaan paras näyttelijä, jonka kanssa hän kuunaan oli työskennellyt. Eikä ihme, sillä Magnanin tunnelataus on mahtava. Valloittava elokuva ei kaikesta hyvästä huolimatta aivan nouse Jean Renoirin töiden parhaimmistoon ja 1001-listaltakin se on saanut kyytiä vuoden 2013 painoksessa. Siltikin katsomisen arvoinen klassikko!
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti