Ohjannut John Hughes
USA 1985, 97 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Judd Nelson, Emilio Estevez, Anthony Michael Hall, Molly Ringwald, Ally Sheedy
 |
| We're all pretty bizarre. |
Kaunis lauantaipäivä valuu hukkaan, kun viisi high school -nuorta paiskataan kahdeksantuntiseen jälki-istuntoon. Sekalaisen seurakunnan muodostavat snobbaileva Claire (Ringwald), suosittu urheilija Andrew (Estevez), erakoitunut outolintu Allison (Sheedy), hikari Brian (Hall) ja rääväsuinen kiusanhenki John (Nelson). Tuntien vieriessä roolit karisevat ja nuoret huomaavat, etteivät ehkä olekaan niin erilaisia. Jokaisella on oma juttunsa, mutta aikuiset eivät sitä ymmärrä.
Teinileffojen klassikko käsittelee ajattomasti nuoruuden kasvukipuja: aikuiset eivät koskaan ole täydellisiä ja kavereiden vertaispaine on ikuista. The Breakfast Club tuntuu edelleen monella tavalla raikkaalta, mutta kaipaisi se jo tuuletustakin. Nykypäivänä elokuvan hahmojen stereotypioita tekisi jo mieli purkaa, vaikka eivät ajatusmallit sinällään ole vielä ehtineet täysin muuttua. Lokerot murtuvat hitaasti. Ällöttävä kielenkäyttö kuuluu sekin tavallaan nuoruuden epävarmuuteen, mutta on homotteluineen ja naisiin kohdistuvine rivouksineen aika ummehtunutta.
The Breakfast Club on lyönyt leimansa lukemattomiin perässä tulleisiin teinikuvauksiin. Muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyt Kuumat kinkut (1982) säväytti roisiudellaan, mutta ei sukeltanut järin syvälle hahmojen pääkoppaan. The Breakfast Club sen sijaan ottaa hieman toisen lähestymistavan ja antaa nuorille mahdollisuuden pudottaa roolinsa ja puhua rehellisesti. Tunnustusten tyyli on tuttu jo "aikuisten" elokuvista (esim. entisten teinien kokoontumista kuvaava Sisärengas, 1983), mutta tunnelma on täysin omanlaisensa. Arvata voi, että omaperäinen elokuva menestyi ilmestyttyään hienosti ja sen menevä soundtrack sai sekin osansa listamenestyksestä.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti