La stanza del figlio ─ Pojan huone (2001)

Ohjannut Nanni Moretti

Italia & Ranska 2001, 99 min.

Draama

Pääosissa: Nanni Moretti, Laura Morante, Giuseppe Sanfelice, Jasmine Trinca

 

Insieme a te non ci sto più ─ I'm not with you anymore.

 

Pojan huone (engl. The Son's Room) on Kultaisella palmulla palkittu draama rakkaudesta ja surusta. Tarina vie lempeästi nelihenkisen perheen miellyttävään arkeen ja onneen, jollaista osaa vaalia koko sydämestään vasta sen menetettyään. Perheen pojan Andrean (Sanfelice) tapaturmainen kuolema suistaa kaiken raiteiltaan ja jättää jäljelle tyhjyyden, jonka keskellä on vaikea jaksaa elää.

Nanni Moretti näyttelee ohjaamassaan draamassa pääosaa eli perheen psykologi-isää. Hänen surunsa tuntuu samaistuttavalta: olisinko voinut estää tapahtuneen onnettomuuden? Töihin keskittyminen muuttuu mahdottomaksi, sillä potilaiden murheiden sijaan mielen täyttävät pojan vaihtoehtoiset elämänpolut. Jokaiselle perheenjäsenelle suru on omanlaisensa, mutta on miellyttävää, että perheen keskinäinen rakkaus säilyy ja kannattelee jokaista surutyössään.

Arvostelumenestykseksi noussut elokuva ei ole ilmestymisvuotensa suurimpia hittejä, mutta silti ohjaajansa tunnetuimpia teoksia. 1001-listalta filmi on poistettu jo vuoden 2007 painoksessa, eikä elokuva taida lopulta jättää kovin valtavaa muistijälkeä. Kaikessa vaatimattomuudessaan Pojan huone on silti hyvin miellyttävä ja perusvarma pieni draama. Yksi elokuvan keskeisistä kohtauksista tapahtuu arkisesti autossa, jossa isä ryhtyy laulamaan epävireisesti radiosta soivaa haikeaa iskelmää Insieme a te non ci sto più, "en ole enää kanssasi". Muu perhe yhtyy sävelmään ja kappaleen päättyessä tavallinen hetki kiitää ohi. Mieleen jää häivähtämään lämmin haikeus.

Pisteytys: 7/10

Caro diario ─ Dear Diary (1993)

Ohjannut Nanni Moretti

Italia & Ranska 1993, 100 min.

Biografia, Komedia, Draama

Pääosissa: Nanni Moretti, Renato Carpentieri, Carlo Mazzacurati

I wandered around the city for hours...

Ohjaaja Nanni Moretti (1953─) kiertää Italiaa ja sukeltaa syvälle sisimpäänsä. Ohjaajan elokuvallinen päiväkirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa ajellaan vespalla Rooman kaduilla ja käynnistetään ajatusten virta. Toisessa osassa siirrytään filosofoimaan saaristoon ja viimeisessä osassa selvitetään mystistä kutinaa eri lääkäreillä. Mitään ei kainostella.

 

Avoimuudellaan valloittava elokuva taltioi todentuntuisia hetkiä ja välittömiä ajatuksia. Caro diario on hykerryttävän mielenkiintoinen nojatuolimatka 1990-luvun alun Italiaan. Toisaalta tekisi mieli vain antaa upeiden maisemien lipua silmien ohitse ja tunnelmoida loistavaa soundtrackia, mutta korvia ei malta sulkea vekkulin analyyttiseltä puheelta. Italialainen kulttuuriperintö yhdistyy amerikkalaisiin vaikutteisiin: italo-ohjaaja ylistää Jennifer Bealsia Flashdancessa (1983) ja tivaa maanisesti jenkkituristeilta Kauniiden ja rohkeiden viimeisimpiä juonenkäänteitä.
 

Caro diario kuulostaa dokumentilta, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Onko Nanni Moretti todellinen vai hänen itsensä käsikirjoittama versio itsestään? Elokuvallinen leikki riemastuttaa! Caro diario sai ilmestyessään myönteisen vastaanoton ja elokuva oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Tunnustus jäi saamatta, mutta sentään ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Moretti palkittiin Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnolla. Kaunis, hauska ja omaperäisen oivaltava teos!

Pisteytys: 8/10