Näytetään tekstit, joissa on tunniste Minna Gombell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Minna Gombell. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. joulukuuta 2018

7. LUUKKU - 80 vuotta sitten (Kaksi pölkkypäätä, 1938)

A knick-knack is a thing that sits on top of a whatnot.
Vuonna 1938 suursota oli jo painunut kipeiden muistojen joukkoon, mutta muuankin saksalaisjohtaja herätteli jo maailmanmenoa seuraavien mielissä aihetta uuden sodan pelkoon. Ensimmäisen maailmansodan muistoja valkokankaalle tuovat tänään koomikot Laurel & Hardy eli Ohukainen ja Paksukainen, jotka olivat vielä 1930-luvulla sangen suosittuja viihdyttäjiä, ennen menestyksen päivien hiljaista hiipumista. Tämä elokuva istuu vuoden joulukalenteriin jo siksikin, että koomikkokaksikon uran loppusuoraa kuvaava biografiaelokuva Stan & Ollie (2018) on vastikään valmistunut ja lähtee laajempaan levitykseen tammikuussa 2019.

Block-Heads - Kaksi pölkkypäätä
Ohjannut John G. Blystone
USA 1938, 57 min.
Komedia, Sota
Pääosissa: Stan Laurel, Oliver Hardy, Patricia Ellis, Minna Gombell



Ensimmäisen maailmansodan jylinöissä muuan komppania valmistautuu hyökkäykseen ja sotamies Stan (Laurel) määrätään vartioimaan juoksuhautaa. Rauha koittaa ja vuosikymmenet vaihtuvat, mutta unohdettu Stan vartioi uurastamatta pientä asemapaikkaansa. Onneksi maailmanpolitiikan uudet tuulet lopulta selviävät Stanillekin, ja hän pääsee takaisin kotikonnuillensa ystävänsä Ollien (Hardy) vieraaksi. Vieraanvaraisuuden tielle tosin kasautuu toinen toistaan hullunkurisempia esteitä!

Sota-aikaa haaleasti muisteleva elokuva pohjautuu monilta osin kaksikon aiempaan lyhytfilmiin Ristiriitoja (1929). Kokopitkää versiota tehtäessä tosin vasta syntyikin jos jonkinlaisia ristiriitoja, ja elokuvan oli jopa määrä jäädä Laurelin ja Hardyn viimeiseksi. Vaikeuksista huolimatta ura jatkui vielä reilun vuosikymmenen. Kaksi pölkkypäätä jäi kuitenkin John G. Blystonen viimeiseksi ohjaustyöksi, sillä mies menehtyi vain hieman ennen elokuvan ensi-iltaa.

Tekoprosessin pienistä töyssyistä huolimatta Kaksi pölkkypäätä oli menestys ja se muistetaan edelleen yhtenä parivaljakon verrattomimmista teoksista. Hupia näiden pölkkypäiden toilailuista piisaa edelleen! Elokuvan täyttävät hilpeät gagit, joissa toilailut syntyvät verhojen, autojen, pyörätuolien ynnä muiden arkisten esineiden kustannuksella, unohtamatta myöskään tilanteeseen kuin tilanteeseen osuvaa sanailua ja parivaljakon keskinäistä naljailua.

Pisteytys: 8/10

maanantai 8. heinäkuuta 2013

The Thin Man - Nick ja pettävä varjo (1934)

Ohjannut W. S. Van Dyke
USA 1934, 91 min.
Komedia, Rikos, Mysteeri
Pääosissa: William Powell, Myrna Loy, Maureen O'Sullivan, Minna Gombell

Let us eat, drink and be merry - for tomorrow we die!
Eläkkeelle jäänyt etsivä Nick Charles (Powell) ja hänen vaimonsa Nora Charles (Loy) ovat juuri päässeet vapaan, rennon elämän makuun - kunnes eräs pariskunnan ystävä katoaa ja joutuu syytetyksi murhasta. Asta-koira apunaan parivaljakko ryhtyy selvittämään tapausta, alkoholia säästelemättä ja vallattomasti sanaillen!

Dashiel Hammetin novelliin perustuva Nick ja pettävä varjo (tunnettu myös nimellä Pettävä varjo) syntyi varsin lyhyessä ajassa: novelli julkaistiin tammikuussa 1934 ja elokuva valmistui jo saman vuoden toukokuussa. Filmissä ei silti ole hutiloinnin tuntua, vaan kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen täydellisesti. Elokuva sai ilmestyessään paljon kiitosta, muun muassa Oscar-ehdokkuuksien muodossa. Sittemmin Charlesin etsiväpariskunnan hulluttelu paisui kokonaiseksi elokuvasarjaksi, ja aihepiiristä syntyi myös radiokuunnelma ja televisiosarja. Viime vuosina on väläytelty ideaa elokuvan remakesta Johnny Deppillä varustettuna, projektin etenemistä on tosin (onneksi) jarruteltu.

Nick ja pettävä varjo tekee jännittävän ja polveilevan rikosvyyhdin selvittelystä kepeää, mutta silti intensiivistä draamaa. Ajoittain tarina rönsyilee: elokuva toteaa, ettei kinkkisintäkään mysteeriä tarvitse ratkoa hiki hatussa. Kaikesta huolimatta kokonaisuus pysyy hyvin kasassa eikä tylsiä hetkiä tule. Elokuvan parasta antia tarjoilee ehdottomasti uskomaton pääpari Powell & Loy, joiden keskinäinen lämminhenkinen sanailu on sekä hillittömän hauskaa että vaikuttavan luontevaa. Ilahduttavaa oli myös nähdä sivuosassa nuori Cesar Romero, joka on ainakin minulle se ainoa ja oikea Gotham Cityn Jokeri. Tämä elokuva on valloittava ja juuri sellainen, joka tekisi mieli katsoa heti uudelleen.

Pisteytys: 9/10