Kauhukuu I ─ Suuren oopperan kummitus (1943)

Mademoiselle, may I speak to you for a minute?

Kauhukuun aika on koittanut taas! Tekstejä on vanhaan tapaan luvassa kahdeksan kappaletta, ja ne ilmestyvät tiistaisin ja lauantaisin kuun loppuun asti. Edellisvuosien aihiot löytyvät Halloween-tagin kautta. Tämän vuoden kauhukattaus alkaa juhlavista oopperakulisseista 80 vuoden takaa. Jos sattuu etsimään lokakuulle muuta klassista kauhua, lienee korkea aika kiivetä pilvenpiirtäjään kahdeksankymppisen King Kongin (1933) matkassa tai haihtua varjoihin yhtä iäkkään Näkymättömän miehen (1933) johdolla. Vai nauttiako ripaus zombi-historiaa viettäen Yö voodoo-saarella (1943)?

 

 

Phantom of the Opera - Suuren oopperan kummitus
Ohjannut Arthur Lubin

USA 1943, 92 min.

Draama, Kauhu

Pääosissa: Nelson Eddy, Susanna Foster, Claude Rains, Edgar Barrier

Christine Dubois (Foster) on Pariisin oopperan nouseva tähti. Häntä pivartelee kaksi innokasta miestä, poliisi Raoul Daubert (Barrier) ja kanssalaulaja Anatole Garron (Eddy). Myös muuan mystinen mies on iskenyt silmänsä ihanaan Christineen. Kyseessä on oopperan entinen viulisti, Erique Claudin (Rains), joka on epätoivoissaan sortunut surmatöihin ja tekee kaikkensa nostaakseen ihailemansa Dubois'n oopperalavan ainoaksi solistiksi.

Suuren oopperan kummitus on jo Universalin toinen filmatisointi Gastor Leroux'n klassikkoromaanista (1911). Edellinen Suuren oopperan kummitus (1925) on jälkimaineeltaan kehutumpi, eritoten päätähti Lon Chaneyn säväyttävän komean kummitusroolin ansiosta. Eipä tämä uusintakaan aivan heikosti menestynyt, vaikka kriitikot eivät sille lämmenneet. Elokuva palkittiin Oscareilla lavastuksesta ja kuvauksesta sinänsä ansaitusti, sillä miljöö on viimeisen päälle tyylikäs.

Vaikka Suuren oopperan kummitus menestyi lippuluukuilla mukavasti ja on jäänyt osaksi Universalin hirviökaanonia, ei teos tosiaan ole aihion paras filmatisointi. Goottilaisesta kauhuromanssista on tehty pikemminkin kepeän lemmenkomedian ja oopperakuvaelman yhdistelmä. Sinänsä se toimii, vaikka onkin harmi, että itse oopperan kummitus jää vain sivurooliin aiheuttamaan pientä hässäkkää. Eriquen tragedia ja motiivit jäävät löyhiksi, eikä draaman kaari saa täyttymystään.

Pisteytys: 6/10

8 x Halloween: osa VIII (Näkymättömiä miehiä)

Suddenly I realized the power I held...

"An invisible man can rule the world.

Nobody will see him come, nobody will see him go.

He can hear every secret. He can rob, and wreck, and kill!"

 

Halloween huipentuu hiippailuun Universalin klassikkomonsterin jalanjäljissä. Viime vuonna seikkailtiin Muumion seurassa, mutta tällä kertaa estradille astuu Näkymätön mies. Hahmo pohjautuu H.G. Wellesin samannimiseen scifiromaaniin (1897), josta on tehty lukuisia filmatisointeja ja tv-sarjojakin. Universalin klassikkofilmi jatko-osineen sijoittuu 1930─1950-luvuille, ja tehtiinpä aiheesta muun muassa neuvostosovituskin vuonna 1984. Samaa näkymättömän miehen tarinaa tarkastelee esimerkiksi elokuva Hollow Man (2000) ja jälleen teos The Invisible Man (2020). Tähän kollaasiin valikoin alkuperäisen ja tuoreimman elokuvan lisäksi jokerikorttina espanjalaistrillerin Julian silmät (2010), jossa päähenkilöä piinaa muuan näkymätön mies.

The Invisible Man - Näkymätön mies

Ohjannut James Whale

USA 1933, 71 min.

Scifi, Kauhu

Pääosissa: Claude Rains, Gloria Stuart, William Harrigan, Henry Travers

Salaperäinen mies (Rains) saapuu majataloon myrskyisenä iltana. Käärinliinojen verhoama muukalainen vaatii saada itselleen huoneen, jossa häntä ei häiritä. Toive toteutetaan, mutta ennen pitkää huoneessa tehdyt kummat tieteelliset kokeet paljastuvat. Outo miekkonen paljastuu tiedemies Jack Griffiniksi, joka on epäonnisen kokeen vuoksi muuttunut kauttaaltaan näkymättömäksi. Eriskummallinen tila ajaa Jackin lopulta hulluuden partaalle ja rikoksen polulle. Mihin kaikkeen vallanhimosta huumaantunut näkymätön mies pystyykään?

Näkymätön mies pohtii kiinnostavasti niitä tuntemattomia, hieman pelottaviakin polkuja, joihin tiede meidät voikaan viedä. Näkymätön ihminen voisi tehdä ties mitä kauheuksia varkauksista murhiin, mutta onneksi elokuvassa lopulta keksitään edes jonkinlaiset keinot hirviön pysäyttämiseksi. Oivan tarinan jännitystä ryydittävät tyylikkäät erikoistehosteet. Kauhistuttavaa tunnelmaa kevennetään aika ajoin huumorilla. Toisinaan vitsit ovat ihan hauskoja, mutta välillä typerät ja täysin avuttomalta vaikuttavat poliisivoimat saavat katsojan pikemminkin älähtämään tuskasta kuin tyrskähtämään ilosta. Samaa kritisoivat jo aikalaiset, vaikka elokuva ilmestyttyään menestyikin erinomaisesti.

Pisteytys: 7/10

Los ojos de Julia - Julian silmät

Ohjannut Guillem Morales

Espanja 2010, 118 min.

Trilleri, Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Belén Rueda, Lluís Homar, Pablo Derqui

Julia (Rueda) löytää kaksoissisarensa kuolleena. Itsemurhassa ei tunnu olevan mitään järkeä, sillä sokeutuneen sisaren tulevaisuus vaikutti viimeinkin valoisalta. Samasta silmäsairaudesta kärsivä Julia ryhtyy pakkomielteisesti selvittämään sisarensa kuolemaan johtaneita vaiheita. Hiljalleen mysteerin laajuus valkenee Julialle, joka voi jo vaistota näkymättömän tappajan läsnäolon. Mutta kuinka päästä sellaisen miehen jäljille, jota kukaan ei näe?

Julian silmät (engl. Julia's Eyes) nostaa odotukset korkealle, sillä päätähti Belén Rueda ja tuottaja Guillermo del Toro vievät ajatukset onnistuneeseen menestyskauhu Orpokotiin (2007). Sama tunnelma jää ainoastaan häivähdykseksi, sillä lopputulos on hutiloiden tehty pettymys. Liian pitkäksi venytetyssä tusinatrillerissä on kyllä pohjalla hyviä ideoita. Sokeuden teema on kiinnostava ja päänäyttelijä Rueda onnistuu roolissaan. Sikäli filmin viitsii katsoa sen kerran aloitettuaan, mutta kuten filmi muutenkin osoittaa, näkemättäkin pärjää.

Pisteytys: 4/10

The Invisible Man

Ohjannut Leigh Whannell

Kanada, Australia & USA 2020, 124 min.

Draama, Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Elisabeth Moss, Oliver Jackson-Cohen, Harriet Dyer

Cecilia Kass (Moss) pakenee henkihieverissä väkivaltaisen miehensä Adrianin (Jackson-Cohen) luota. Turvapaikassaan Cecilia saa pian kuulla, että Adrian on tehnyt itsemurhan ja jättänyt koko omaisuutensa Cecilialle. Perintöön on vain yksi ehto ─ Cecilia ei saa syyllistyä mihinkään rikokseen. Tehtävän pitäisi olla helppo, mutta suunnitelmassa on jotain kieroa. Kuolleeksi julistetun miehen kuristava valtapeli ei jätä Ceciliaa rauhaan ja Adrianin kosto muuttuu alati kauheammaksi.

Alkuperäisestä Näkymättömästä miehestä (1933) johdettu idea on kiinnostava ja osuu ajan hermoon, vaikka potentiaalia ei täysin hyödynnetäkään. Kuten Julian silmissä (2010), näkökulma on uhriksi joutuneessa naisessa. Uhkaavat miehet pitävät kaikkia naruja käsissään ja varjot ovat heidän supervoimansa. Näkymätöntä vihollista on vaikea saada tilille teoistaan. The Invisible Man on onnistuneen piinaava trilleri, vaikka parantamisen varaakin olisi. Juonen epäloogisuuksia siloittelemalla ja parhaimpia jännityksen paikkoja terästämällä olisi saavutettu jo paljon. Heikkouksistaan huolimatta The Invisible Man on selkeästi Universalin ns. Dark Universe -uusintojen paras teos tähän mennessä, joskaan se titteli ei paljoa vaadi.

Pisteytys: 6/10

Notorious - kohtalon avain (1946)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1946, 101 min.
Jännitys, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Ingrid Bergman, Cary Grant, Claude Rains

Another drink?

Saksalaissyntyinen Alicia Huberman (Bergman) suree natsivakoojana tuomittua isäänsä ja hukuttaa murheensa alkoholiin. Alician elämään tulee käänne, kun hän rakastuu T. R. Devliniin (Grant), natsirikollisia etsivään agenttiin. Lemmensuhde syvenee ja Devlinin vaatimuksesta Alicia suostuu lopulta lähtemään vakoojaksi Rio De Janeiroon. Työ ei ole helppoa ja Alicia joutuu peräti avioitumaan isänsä vanhan natsituttavan Alex Sebastianin (Rains) kanssa, joka tosin on jo pitkään rakastanut Aliciaa. Mutta kenen rakkaus on aitoa ja kenen lempi on pelkkää velvollisuuden vuoksi näyteltyä teatteria?

Notorious - kohtalon avain on Alfred Hitchcockin parhaimmistoa. Se on rauhallisella tempolla etenevä ihmissuhdedraama, mutta samalla myös huima agenttiseikkailu, jossa piinaavaa jännitystä luodaan upean vähäeleisesti ja ilman ihmeempiä toimintakohtauksia. Henkilöiden monisyiset motiivit kiehtovat, ja siitä syystä elokuva tuntuu myös aidolta - elämä kun on täynnä vaihtelevia tilanteita, taustatekijöitä ja myös absurdeja käänteitä, kylmää harkintaa ja kuumia tunteita. Syvällisemmän pohdinnan lisäksi Notorious käy myös erinomaisesti puhtaasta viihteestä. Esimerkiksi Hitchcockille tuttuja elementtejä piisaa ja niitä on myös hauska bongailla! Näitä ovat muun muassa ohjaajan itsensä lyhyt cameo, vanha kunnon MacGuffin -elementti ja tutut teemat, kuten antagonistin omituinen äiti-suhde. Yhtymäkohtia löytyy myös muihin Hitchcockin elokuviin. Mieleen tulee vahvasti vuotta aiemmin ilmestynyt Noiduttu (1945) sekä reilua vuosikymmentä myöhemmin tehty Psyko (1960).

Mainittakoon muuten myös, että Notorious on Hitchcokin ensimmäinen Hollywood-elokuva, jossa hänellä oli täysin vapaat kädet toteuttaa ainutlaatuisia visioitaan. Pääosanäyttelijät olivat luonnollisesti ohjaajan itsensä valitsemia, ja koko kööri tekee kyllä loistavaa työtä. Eritoten Bond-faneille tätä elokuvaa voi muuten suositella lämpöisesti. Devlinistä tulee nimittäin vahvasti mieleen tuo nykypäivänä kaikille tuttu agentti 007, jonka Ian Fleming loi 1950-luvun alussa. Cary Grantia kaavailtiinkin ensimmäiseksi Bondiksi, mutta harmillisesti näyttelijä kieltäytyi. Sean Connerystä leivottiin lopulta loistava Bond, joskin Grant olisi ollut roolissa varmasti huikea. Tätä menetystä voi kuitenkin fiilistellä vaikka sitten Notoriouksen äärellä.

Pisteytys:
9/10

Now, Voyager - Uusien tähtien alla (1942)

Ohjannut Irving Rapper
USA 1942, 117 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Bette Davis, Paul Henreid, Claude Rains, Gladys Cooper

Shall we just have a cigarette on it?

Charlotte Vale (Davis) on hermoromahduksen partaalla, ja syynä epätoivoon on hänen dominoiva äitinsä (Cooper). Pohjamudissa ryömivä Charlotte pääsee onneksi parantolaan, jossa hänen itsetuntonsa kohoaa: pian nuori neito suuntaa lomaristeilylle Etelä-Amerikkaan ja tapaa siellä kiehtovan miehen, rakkaudettomassa avioliitossa riutuvan Jerry Durancen (Henreid). Charlotte palaa kotiin uutena, itsevarmana ja kauniina naisena. Äidin uhmaaminen johtaa kuitenkin traagisiin tapahtumiin, ja Charlotte joutuu vaikeiden valintojen eteen.

Riipivä melodraama on saanut yleisöt nyyhkimään läpi vuosikymmenten, onhan tarina kauttaaltaan koskettava ja täynnä jäytäviä epäoikeudenmukaisuuksia. Moni on varmasti löytänyt elokuvan aihepiireistä samaistumisen kohteita, aina tuhoontuomituista rakkaustarinoista huonoihin äiti-tytär -suhteisiin. Lisäksi Bette Davis tulkitsee rooliaan loistavasti ja Gladys Cooperin äitihahmo puolestaan on karmean onnistunut harppu! Max Steinerin Oscar-palkittu musiikki on niin ikään upeaa.

"Rumasta ankanpoikasesta itsevarmaksi kaunottareksi" -kertomus taas on ulkonäkökeskeisyytensä vuoksi liian yksioikoinen. Esimerkiksi rilleistä luopuminen ja laihdutus tuntuvat aika älyttömiltä lääkkeiltä heikkoon itsetuntoon. Uusien tähtien alla lienee makuuni myös hieman turhan sentimentaalinen, vaikka synkkä pohjavire tavallaan toimiikin kauniisti. Itsenäistyminen, luopuminen ja pelkoja kohti katsominen ovat kiinnostavia teemoja, joita elokuva käsittelee kohtalaisesti.

Pisteytys:

7/10

The Wolf Man - Ihmissusi (1941)

Ohjannut George Waggner
USA 1941, 70 min.
Kauhu, Draama
Pääosissa: Lon Chaney Jr., Claude Rains, Evelyn Ankers

It isn't a wolf... it's a werewolf!

Vanha taru kertoo, että ukonhatun kukkiessa täysikuun aikaan voi hyväkin mies muuttua hirviöksi... Tarina osoittautuu todeksi, kun huikentelevainen Larry Talbot (Chaney) seikkailee metsässä väärään aikaan ja kohtaa kummallisen suden, joka ehättää purra Larrya. Muistinmenetykset, oudot surmat ja mystiset jalkakarvat antavat Larrylle aihetta pelätä pahinta. Asiaa pahentaa se, että Larry on tavannut ihastuttavan, joskin jo kihloissa olevan neidon (Ankers) - jonka hän nyt pelkää surmaavansa.

Universalin kauhufilmien sarjassa Ihmissusi oli jo toinen ihmissusia käsittelevä elokuva, mutta vuonna 1935 ilmestynyt Werewolf of London ei ollut kummoinenkaan menestys. Itse asiassa myös Ihmissusi ilmestyi maailman kuohujen kannalta kehnoon aikaan, koska suursota ulotti lonkeronsa Yhdysvaltoihin Pearl Harborin iskun myötä vain muutamia päiviä ennen elokuvan ensi-iltaa. Todellisen maailman kauhujen keskellä elokuvahirvitykset tuskin toimivat erityisen hyvänä todellisuuspakona. Filmi vakiinnutti silti nopeasti paikkansa Universalin monsterikavalkadissa ja sille tehtiin liuta jatko-osia jo 1940-luvulla. Viimeisin Universalin ihmissusiviritys on  The Wolfman (2010), joka tosin taisi olla melkoinen floppi.

Ihmissusi on merkittävä teos, koska sen näkemys ihmissudesta on juurtunut vahvasti populaarikulttuuriin: kahdella jalalla kulkeva, tavallista sutta suurempi karvakasa on tullut tutuksi vuosien varrella useammistakin elokuvista. Samalla ihmissuteen liitetään Jekyll & Hyde -dikotomia, eli hyvän ja pahan kaksinkamppailu yhdessä ihmisessä. Karmean (koomisen) hirviön esittelyn sijaan tarinan keskipisteenä on Larry, joka muuttuu iloisesta tirkistelijä-flirttailijasta traagiseksi varjoksi entisestä itseästään. Näin ihmissuden tematiikan kautta kuvataan (hieman rautalangasta vääntäen) myös seksuaalisuutta, kun Larry-polo joutuu kamppailemaan viettien ja tapakulttuurin välillä, peläten villejä himojaan. Harmi, että turhan yksinkertaisiksi jäävät sivuhenkilöt ja hölmöt juonikuviot vesittävät mielenkiintoisia teemoja.

Pisteytys:

7/10

Mr. Smith Goes to Washington - Mr. Smith lähtee Washingtoniin (1939)

Ohjannut Frank Capra
USA 1939, 129 min.
Draama
Pääosissa: James Stewart, Jean Arthur, Claude Rains, Edward Arnold, Thomas Mitchell, Guy Kibbee

I want to make that come to life for every boy in this land!

Washingtonissa muhii poliittinen kriisi. Kuolleen senaattorin tilalle päätyy sattuman oikusta kirkasotsainen partiojohtaja Jefferson Smith (Stewart), jota rahanahneet poliitikot aikovat käyttää hyödyksi omien etujensa ajamiseen. Kaikkien yllätykseksi herra Smith ryhtyykin taistelemaan korruptiota vastaan, tavoitteenaan elvyttää Yhdysvaltain demokratian jalo henki. Mutta pärjääkö yksi keltanokka massiiviselle valtakoneistolle?

Vaikka elokuvan tarina kalskahtaa raskaalta paatokselta, komediallinen ote keventää juonen kulkua. Itsenäisyysjulistuksen ihanteellisuus kaikuu tosin vahvana, eikä maailmanparannussanomaa voi olla huomaamatta. Elokuvan tulkinta on toki täysin katsojasta kiinni. Vuonna 1939 elokuva saavutti yhtäältä suurta suosiota, mutta kirvoitti myös kauhistunutta kritiikkiä Washingtonin taholta. Filmi palkittin Oscarilla parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta, joka kieltämättä on valtavan hyvä.

Mr. Smith lähtee Washingtoniin on loistavilla näyttelijöillä tähditetty politiikka-filmien klassikko. Vaikka elokuva sijoittuukin Washingtoniin, suuremmassa mittakaavassa siinä on kyse oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden voitosta. Frank Capran filmit onnistuvat aina piristämään ja luomaan positiivista ilmapiiriä, tämäkin elokuva oli mainio maanantaipäivän pelastus!

Pisteytys:

8/10

The Adventures of Robin Hood - Robin Hoodin seikkailut (1938)

Ohjannut Michael Curtiz & William Keighley
USA 1938, 102 min.
Seikkailu, Toiminta, Romantiikka
Pääosissa: Errol Flynn, Olivia de Havilland, Basil Rathbone, Claude Rains

Fight for our people!

Englantilainen legenda, lainsuojaton Robin Hood on ollut kymmenien elokuva- ja televisiosovituksien tähtenä. Tässä varsin tunnetussa ja ikimuistoisessa versiossa seikkailuun suunnataan päätä pahkaa, henkilötarinoita tai hahmojen motiiveja suuremmin märehtimättä. Errol Flynn on Robin Hood, taitava jousimies ja hyväsydäminen sankari. Sherwoodin metsässä sukkahousu-urho kokoaa joukkionsa vastustaakseen väärää hallitsijaa, ja siinä samassa valloittaa omakseen Mariam-neidon (de  Havilland) sydämen.

Technicolor-tekniikalla kuvattu elokuva on silmiähivelevän upea: runsas värimaailma ja huikeat lavasteet hämmästyttävät aina elokuvan loppuminuuteille saakka. Visuaalisuus on elokuvan vahvimpia valtteja, mutta myös muita ansioita teoksella toki on. Robin Hoodin seikkailut on seikkailuelokuvien klassikko, ja sen päätähti lukeutuu seikkailusankarien kuninkaallisten joukkoon. Flynn tulkitsee oikeamielistä roistoa mestarin elkein! Runsasta aikalaissuosiota nauttinut elokuva kahmi palkintoja Oscar-gaalassa niin parhaasta musiikista, leikkauksesta kuin lavastuksestakin.

Historiakuvauksena elokuvassa ollaan lähinnä romanttisen patsastelun äärellä, mutta fantasiafilmiin tyyli toki sopii - tarkoituksena tuskin onkaan tavoittaa 1100-luvun autenttista olemusta. Kulkueet liehuvine viireineen ja kimaltavine vaakunineen nostavat hymyn huulille, unohtumattomista sukkahousuista puhumattakaan. Hilpeän valloittava kokonaisuus.

Pisteytys:

8/10