Apocalypto (2006)

Ohjanut Mel Gibson

USA & Meksiko 2006, 139 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Rudy Youngblood, Gerardo Taracena, Jonathan Brewer

I am Jaguar Paw!

Jukatanin niemimaan viidakoissa elelee rauhaisa heimo, jonka arkinen elo katkeaa verenhimoisten soturien öiseen hyökkäykseen. Jaguaarintassuna (Youngblood) tunnettu metsästäjä ehtii kätkeä vaimonsa ja lapsensa, mutta joutuu itse ahdistavalle matkalle kohti tuntematonta. Edessä odottaa suuri mayakaupunki ja siellä pelottava kohtalo armottoman auringonjumalan syleilyssä.

Apocalypton kuvaamaa maya-kukoistuksen maailmaa on rakennettu pieteetillä, mutta filmi ei silti ole historiallisesti kovin uskottava. Fiktiossa se ei sinänsä haittaa, mutta silti vähän harmittaa, että Mel Gibsonin tulkinta mayakulttuurista on niin yksiulotteinen ja eritoten väkivaltainen. Se tietysti johtuu siitä, että Gibson haluaa elokuvallaan kertoa enemmän nyky-yhteiskunnan rappiosta kuin mayojen korkeakulttuurin murentumisesta sinänsä. Hieman erilaisella temaattisella valinnalla ja historiatulkinnalla filmi olisi rutkasti kiehtovampi ja monisyisempi.

Jos vinksahtanutta historiakuvaa ei huomioi, Apocalypto on muuten onnistunut toimintaelokuva. Siinä on vauhtia, jännitteitä ja napakan simppeli juoni. Poikkeava kulttuuriympäristö ja monille katsojille vieras viidakko toki tuovat tarinaan kiinnostavan vivahteen. Lippuluukuilla erinomaisesti menestynyt elokuva keräsi jokusia palkintoehdokkuuksia ja pystejäkin. Eritoten maskeerauksen Oscar-ehdokkuus olisi voinut kääntyä voitoksikin, ja muutenkin verinen estetiikka on monella tapaa toteutettu kiehtovasti. 1001-listalta Apocalypto on saanut kyytiä jo kahteen kertaan, viimeksi vuonna 2012.

Pisteytys: 7/10

The Passion of the Christ (2004)

Ohjannut Mel Gibson

USA 2004, 127 min.

Draama

Pääosissa: Jim Caviezel, Monica Bellucci, Francesco De Vito

 

Forgive them, Father. They know not what they do.

 

The Passion of the Christ on elokuva Jeesuksen (Caviezel) viimeisestä vuorokaudesta, petollisista opetuslapsista ja piinallisesta vaelluksesta ristiinnaulittavaksi Golgatalle. Mel Gibson on halunnut elokuvallaan pyrkiä mahdollisimman realistiseen kuvaukseen, mikä on melko mahtipontinen ja vaikeasti saavutettava tavoite. Aitouden pyrkimys vesittyy väkisinkin ehdaksi Hollywoodiksi: viulukonsertto soi ja valkoinen Jeesus taivaltaa kohti turmiota.

 

Kaksituntiseen elokuvaan on ripeästi tiivistetty 12 tapahtumarikasta tuntia, mutta siitä huolimatta The Passion of the Christ on tuskastuttavan hidastempoista Via Dolorosaa. Alkuun raju väkivalta puistattaa, mutta ennen pitkää siihenkin turtuu. Verta ja kidutusta ei todellakaan säästellä, minkä vuoksi filmi on vastaanottanut melkoisesti kritiikkiä. Vielä enemmän elokuva herätti aikanaan kohua antisemitismiepäilyjen vuoksi. Kaikesta huolimatta The Passion of the Christ oli aikanaan suuri yleisömenestys, jopa ilmestymisvuotensa 5. katsotuin filmi. 1001-listalla Gibsonin Jeesus on kokenut jo kaksinkertaisen ylösnousemuksen; viimeksi elokuva poistettiin vuonna 2012.

The Passion of the Christ ei saa minulta ylistyssanoja, mutta on filmissä kiistattomat ansionsakin: autenttinen kieli on sinänsä erittäin hieno lisä tarinaan ja elokuva on leikattu niin rytmikkäästi kuin vain mahdollista. Luultavasti Kristuksen kärsimysnäytelmä puhuttelee paremmin, jos kristinuskon kokee itselleen läheiseksi tai mikäli suhtautuu siihen samalla tulenpalavalla tunteella kuin Gibson. Ohjaaja on sittemmin kaavaillut filmille jatko-osaa, joka kenties seuraisi Jeesuksen hetkiä ristiinnaulitsemisen jälkeen. Viimeisimmän tiedon mukaan jatko-osan teko on käynnistynyt alkuvuodesta 2023.

Pisteytys: 3/10

Braveheart ─ taipumaton (1995)

Ohjannut Mel Gibson

USA 1995, 178 min.

Historia, Sota, Draama

Pääosissa: Mel Gibson, Angus Macfadyen, Patrick McGoohan, Sophie Marceau

They'll never take... OUR FREEDOM!

 

Braveheart perustuu Skotlannin vapaustaistelijana tunnetun William Wallacen  (n. 1270─1305) elämäntarinaan. Kertomus sijoittuu Englannin kuningas Edward I:n (McGoohan) valtakaudelle, jolloin julmuudet kukoistivat ja skotit joutuivat ahtaalle. Ankarissa oloissa varttuneen Wallacen (Gibson) taistelutahto herää henkilökohtaisten menetysten vuoksi, ja lopulta eepos kulminoituu kuuluisaan, todellisuudessakin tapahtuneeseen Stirling Bridgen taisteluun.

 

Braveheart nostaa William Wallacen marttyyrihahmoksi, jonka romantisoitua myyttiä rakennetaan hollywoodmaisella dramatisoinnilla. Siksi elokuva ei arvatenkaan ole likimainkaan autenttinen, vaikka tiettyyn aitouteen on paikoitellen pyritty ja varhaiskeskiaikainen maailma näyttää komealta. Filmiä on silti ihan aiheestakin moitittu virheistään: esimerkiksi kilttejä ei tosiasiassa vielä käytetty vuosisatoihin, mutta nyky-yleisölle ne maalaavat vahvaa kuvaa tarujen skottisankarista. Täydellä tosipohjaisuudella tarinasta ei olisi tunteikkaaksi Hollywood-viihteeksi, ja siksi erheellisyyksiin on turha tarttua liiaksi.

 

Mel Gibsonin ohjausuran toinen tuotos Braveheart on taistelueeposta komeimmillaan. Skotlannin ylängöillä kiitävä elokuva sai yleisöt puolelleen ja lisäksi Braveheart oli vuotensa Oscar-ehdokkuuksien ykkönen. Kymmenestä ehdokkuudesta tuli viisi voittoa (mm. paras elokuva). Elokuvalla on taatusti ollut merkittävä vaikutus 2000-luvulla suureen suosioon nousseisiin historiallisiin taisteluelokuviin (esim. Gladiaattori, 2000). Braveheart ei kaikessa ylitsevuotavaisessa dramaattisuudessaan oikein ole itseeni vetoavaa lajia, mutta taisteluntäyteisiä historiaeepoksia rakastavia filmi varmasti viehättää ─ ainakin, jos ei pelkää verta ja suolenpätkiä.

Pisteytys: 6/10

Gallipoli (1981)

Ohjannut Peter Weir

Australia 1981, 110 min.

Sota, Seikkailu, Draama, Historia

Pääosissa: Mark Lee, Mel Gibson

You're always so bloody cheerful.

Yksi ensimmäisen maailmansodan pahimmista verilöylyistä koettiin Gallipolin niemimaalla nykyisen Turkin alueella. Satojatuhansia kuolonuhreja vaatineessa taistelussa menehtyi poikkeuksellisen suuri määrä australialaisia ja uusiseelantilaisia sotilaita, jotka olivat liittyneet suursotaan vapaaehtoisina brittijoukkojen tueksi. Gallipolin merkityksestä kertoo se, että taistelun alkamispäivä on edelleen kansallinen muistopäivä sekä Australiassa että Uudessa-Seelannissa. Tietenkin Gallipolin painajaisesta on tehty liuta elokuvia, joista kansainvälisestikin tunnetuin lienee Peter Weirin Gallipoli.

Kahden nuorukaisen kasvutarina seuraa Archyn (Lee) ja Frankin (Gibson) ystävystymistä ja yhteisiä seikkailuja. Juoksukisoissa kilpakumppaneina tavanneet velikullat hitsautuvat nopeasti yhteen, ja kirkasotsaisen innokas Archy saa houkuteltua Frankin matkaansa kohti kaukomailla riehuvaa suursotaa. Miekkoset värväytyvät armeijaan vapaaehtoisina, ja suuri seikkailu odottaa! Varsinaisiin sotatapahtumiin päästään vasta aivan kertomuksen loppupuolella. Symboliseksi kasvava ratkaisu on toimiva: sota oli lopulta nuoruuden ja viattomuuden loppu.

Gallipoli oli arvattaenkin suuri menestys kotimaassaan Australiassa. Maailmalla filmi ei lipputuloissa mitaten ole menestynyt järin näyttävästi, vaikka kriitikot teosta ovatkin kehuneet. Oikeisiin sotatapahtumiin ja Gallipolista kerrottuihin tarinoihin pohjautuva elokuva on rehellinen kuvaus sodan raadollisuudesta. Nuoruuden elämänjanoa, kunnianhimoa ja seikkailullisuutta vasten katsottuna sodan järkyttävyys nimittäin tuntuu vielä musertavammalta, ja loppu on väistämättä sydäntäsärkevä. En keksi, mitä elokuvassa olisi voitu tehdä toisin, mutta kunnon intensiivisyys saavutetaan vasta filmin loppupuolella ─ syy voi tietenkin aina olla katsojassakin. Mikäli uudempi sotadraama 1917 (2019) kolahti, myös Gallipoli on varmasti näkemisen arvoinen.

 

Pisteytys:

7/10

Mad Max (1979)

Ohjannut George Miller
Australia 1979, 88 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Mel Gibson, Joanne Samuel, Hugh Keays-Byrne

How fast you wanna go?

Max Rockatansky (Gibson) on takaa-ajoihin erikoistunut huimapäinen poliisi. Asfalttiteiden elämä on raaistavaa ja vaarallista, eikä se ainakaan sovi yhteen perhe-elämän kanssa. Kun läheinen kollega kuolee rikollisten kynsissä, Max tekee päätöksen jättää kyttähommat sikseen. Kostoa hautovat rikolliset eivät kuitenkaan ole valmiita jättämään entistä lain kouraa rauhaan.

Apokalypsin partaalle sijoittuvaa Mad Maxia on osuvasti kuvattu lähitulevaisuuden westerniksi. Villi elämä rehottaa Australian valtateillä, pikkukylissä ja rannoilla, kun polttoainevarkaat raiskaavat ja rötöstelevät minkä kerkeävät. Väkivaltaan vastataan ainoastaan väkivallalla, ja siksi myös Maxin omatunto kolkuttaa. Mikä hänet enää erottaa teiden muista murhamiehistä? Mad Maxin yhteiskunnallinen pohdinta yhdistyy sulavasti menevään toimintaan, ja näillä kaduilla vauhtia sekä vaaroja kyllä riittää!

George Millerin (1945─) kostotarina syntyi pienellä budjetilla ja vaatimattomista lähtökohdista käsin. Lopputulos on tätä nykyä ikoninen, vaikka elokuva onkin jakanut mielipiteitä puolin ja toisin. Joka tapauksessa Mad Max on pienen tuotannon elokuvaksi poikkeuksellisen menestynyt ja taatusti myös nimekkäin australialaisen uuden aallon tai ozploitaation edustaja (ks. esim. Kova loma, 1971). Sittemmin Miller on vienyt kostotarinansa ydinsodan jälkeiseen miljööseen, jossa seurataan Maxin myöhempiä vaiheita. Toistaiseksi jatko-osia on kolme (1981, 1985 ja 2015), mutta tiettävästi jatkoakin on vielä luvassa.

Pisteytys:

8/10

LUUKKU #16 - 30 vuotta sitten (Tappava ase, 1987)

Looks like we both been fucked!

Vuosi 1987 alkoi hyytävän kylmänä ja sellaisena myös jatkui. Kylmän sodan mannerjää sentään osoitti jatkuvasti pieniä sulamisen merkkejä ja viimeistään tunnelmaa lämmittivät historian ensimmäiset kondomien tv-mainokset. Vuoden muihin ikimuistoisiin merkkitapahtumiin lukeutuu myös allekirjoittaneen puskeminen tiensä maailmaan. Elämän alkutaipaleessa tuskin oli valittamista, kun ensimmäisen elinvuoden aikana soittolistoilla keikkuivat Pet Shop Boys ja Rick Astley!

Päivän leffa huokuu 30 vuoden takaista tunnelmaa kasarikampauksineen ja -soundeineen. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat joulun alle, ja niinpä se on oiva vuodenaikaelokuva toiminnan ja kasariviihteen ystäville. Ei nyt ihan Die Hard (1988), mutta sinne päin.

Lethal Weapon - Tappava ase
Ohjannut Richard Donner
USA 1987, 110 min.
Rikos, Toiminta, Trilleri
Pääosissa: Mel Gibson, Danny Glover

Huumekyttä Martin Riggs (Gibson) elää yksinäistä elämää vaimonsa kuoleman jälkeen. Itsetuhoisesti käyttäytyvä Riggs siirretään tavanomaisista tehtävistään murharyhmään uusien haasteiden pariin. Uudessa duunissa Riggs saa parikseen perheellisen miehen, viisikymppisen Roger Murtaugh'n (Glover). Parivaljakko tutkii murhakeissiä, jonka taustalta paljastuu myös valtava huumebisnes. Miesten työtavat ovat varsin erilaiset, mutta yhteinen sävel löytyy kiinnostavan jutun valjetessa.

Tappava ase oli ilmestymisvuotensa isoimpia kassamagneetteja ja ylipäätään se on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä toimintaelokuvia. Jopa siinä määrin, että kyttätoiminta on saanut peräti kolme jatko-osaa. Sarjaan suunniteltiin vielä viidettä osaa, joka kuitenkin on jäänyt toteutumatta Mel Gibsonin sekoiluiden vuoksi. Aika näyttää, vieläkö jatkoa joskus syntyy ─ ainakin moista on lähiaikoina taas huhuttu. Sarja on myös vastikään päivitetty tv-sarjaksi (2016─), jossa pääparia esittävät uudet nuoremmat kasvot.

Niin suosittu kuin elokuva jatko-osineen onkin, ei Tappava ase lopulta tunnu erityisen ikimuistoiselta klassikolta. Toki toiminta viihdyttää ja sen hahmot ovat hyviä, ideasta puhumattakaan. On aika mehevä yhdistelmä laittaa räjähdysherkkä huumekyttä ratkomaan outoa murhakeissiä Roger "I'm too old for this shit" Murtaugh'n kanssa. Näyttelijöiden yhteispeli toimii ja eritoten Danny Glover on mainio. Leffa ei kuitenkaan herätä välitöntä innostusta katsoa sen toistaiseksi kolmea jatko-osaa, mutta ehkäpä joskus.

Pisteytys: 7/10