Wall Street ─ rahan ja vallan katu (1987)

Ohjannut Oliver Stone

USA 1987, 126 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Charlie Sheen, Michael Douglas, Martin Sheen

It's all about bucks, kid.

 

Nuori pörssimeklari Bud Fox (C. Sheen) onnistuu ujuttautumaan häikäilemättömän sijoitusgurun Gordon Gekkon (Douglas) apulaiseksi. Syöttinä Bud käyttää sisäpiiritietoa kehityskelpoisesta lentoyhtiö Bluestarista, jossa hänen mekaanikkoisänsä (M. Sheen) työskentelee. Budille valkenee liian myöhään, ettei ahneuden filosofiaan luottava Gekko aio tehdä Bluestarista kannattavaa vaan ainoastaan imeä sen lopullisesti kuiviin. Kuinka sijoituskunkun saisi maistamaan omaa lääkettään?

 

Oliver Stonen pätevä juppidraama kuvaa Wall Streetin pidättelemätöntä ahneuden kulttuuria selkeästi ja helposti lähestyttävästi. Pukumiesten maailma näyttäytyy nykypäivänä vielä tunkkaisempana kuin aikanaan, vaikka pörssimaailmaan kriittisesti suhtautuva elokuva toki ei pyrikään maalailemaan ihannekuvaa. Tarina tuntuu monella tapaa ajankohtaiselta edelleen: koska rahalla saa ja hevosella pääsee, ei ökyrikkaiden vastuuton keinottelu ole maailmasta kadonnut. Ainakin elokuvassa joku joutuu tekosistaan vastuuseen, vaikka tosielämä ei olekaan aina näin ruusuista.

 

Wall Street - rahan ja vallan katu tahkosi teemaansa sopivalla tavalla sievoisen summan rahaa tekijöilleen ja Michael Douglas palkittiin niljakasroolistaan Oscarilla. Sittemmin Oliver Stone palasi aihepiirin pariin ja syntyi heikommin menestynyt draama Wall Street: Money Never Sleeps (2010), jossa Gordon Gekko tekee paluun ja keinottelee menemään 00-luvun finanssikriisin aallokoissa. Jatko-osaa näkemättäkin tuntuu siltä, ettei sille olisi ollut mitään tarvetta. Kuten todettua, alkuperäisfilmi on edelleen purevaa bisneskuvausta. Kolme vuosikymmentä myöhemmin on helppo todeta, että teknologia muuttuu vaan ihminen ei.

Pisteytys: 8/10

Platoon ─ nuoret sotilaat (1986)

Ohjannut Oliver Stone

USA & Iso-Britannia 1986, 120 min.

Sota, Draama

Pääosissa: Charlie Sheen, Tom Berenger, Willem Dafoe

All right, you cheese-dicks, welcome to the Nam.

 

Nuori sotilas Chris Taylor (Sheen) on värväytynyt Vietnamiin vapaaehtoisena. Perillä sotatantereella odottavat heti tositoimet ja helvetti on irti. Sangen pian Chris saa huomata, että viidakossa pätevät uudet lait. Pelko lamaannuttaa, venyttää moraalia ja sotatilaa käydään myös miehen pään sisällä. Kriisitilanne muuttaa ihmistä. Tämän osoittaa ristiriita kahden kersantin välillä: Elias (Dafoe) tarraa inhimillisyyden rippeisiin, mutta piinkova Barnes (Berenger) ei enää liipasinsormeaan säästele.

Platoon kuvaa sotaa täytenä painajaisena, jossa ei ole rahtustakaan ylpeyttä herättävää voitonhenkeä. Maltillisella budjetilla tehty elokuva ei pyri olemaan näyttävää sotatoimintaa, vaan ideana on taltioida sodan todellisuus. Muutamat kohdat menevät dramaattisuudessaan hieman ylilyönneiksi, mutta pääasiassa Platoon on hyvin hallittua jännittävää kerrontaa. Tärkeän osansa tekevät näyttelijät, joista eritoten Willem Dafoe osoittaa pätevyytensä. Näyttelijät jäivät kuitenkin Oscareitta, vaikka filmi neljä voittoa saikin (mm. paras elokuva).

Itsekin Vietnamissa taistellut Oliver Stone (1946─) ohjasi Platoonin jälkeen vielä kaksi muuta samaa sotaa käsittelevää elokuvaa, jotka muodostavat niin kutsutun Vietnam-trilogian. Platoonin jälkeen ensi-iltansa sai Syntynyt 4. heinäkuuta (1989), joka käsittelee tositapahtumiin pohjautuen yhdysvaltalaisen sotaveteraanin traumoja. Taivas ja maa (1993) puolestaan tarkastelee sotaa vietnamilaisnaisen silmin. Trilogian kaksi ensimmäistä filmiä olivat isoja hittejä, ja loistavia lipputuloja tahkonut Platoon nosti Stonen suuren yleisön tietoisuuteen.

 

Pisteytys: 8/10