Des hommes et des dieux ─ Jumalista ja ihmisistä (2010)

Ohjannut Xavier Beauvois

Ranska 2010, 122 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Lambert Wilson, Michael Lonsdale, Philippe Laudenbach

My life was given to God and to this country.

 

Verinen sisällissota riipii Algeriaa halki 1990-luvun. Maan pohjoisosassa sijaitsevan pienen munkkiluostarin väki ei suostu taipumaan fundamentalististen sissikapinallisten toiveisiin. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa seurataan luostarin rauhan satamaa, jossa munkit jatkavat hengentyötään ja sairaiden parannusta jatkuvasta kuolemanvaarasta huolimatta.
 

Jumalista ja ihmisistä  (engl. Of Gods and Men) on tunnelmaltaan rauhallisen pohdiskeleva, jopa filosofinen, mutta silti hienoista jännityksen piinaa nostattava elokuva. Tyylikkäästi kerrotussa tarinassa korostetaan rauhanomaisuutta ja rinnakkaineloa, uskonnosta ja jumalista huolimatta. Munkit eivät ole islaminuskoisessa maassa tekemässä käännytystyötä, vaan parantamassa ja auttamassa. Luostarin lempeän askeettinen tunnelma huokuu jokaisessa kuvassa, jotka vangitsevat eriskummallisten aikojen tunnelman taidokkaasti.

Cannesissa Grand Prixillä palkittu draama menestyi oivasti eritoten kotimaansa César-palkintogaalassa. Ranskalaiselokuva kuopaisee hellästi maansa lähihistoriaa ja tiivistä suhdetta entiseen siirtomaahan Algeriaan. Nyt sävy on sovitteleva ja ymmärtävä, vaikka munkkien kohtalo oli lopulta surullinen. Elokuva ei valitse puolia, vaikka sivuaakin terrorismia ja sodanuhkaa. Tyylikäs draama suvaitsevaisuudesta ja rauhanrakennuksesta.

Pisteytys: 8/10

India Song (1975)

Ohjannut Marguerite Duras
Ranska 1975, 120 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Delphine Seyrig, Michael Lonsdale, Mathieu Carrière

They would dance in the evening...

Marguerite Duras (1914─1996) oli ranskalainen kulttuurivaikuttaja ja kirjailija, joka työskenteli myös elokuvien parissa. Durasin tunnetuin elokuvakäsikirjoitus on ranskalaisen uuden aallon alkua henkivä Hiroshima, rakastettuni (1959), kun taas India Song lienee hänen maineikkain ohjaustyönsä. Myös elokuvan poeettinen käsikirjoitus on Durasin laatima ja perustuu näytelmään, joka ei koskaan valmistunut. Teemat ja hahmot ovat nekin tuttuja Durasin muusta kirjallisesta tuotannosta.

India Song sijoittuu 1930-luvun Intiaan, jossa ranskalaisen suurlähettilään vaimo (Seyrig) lorvii rakastajiensa kanssa suuressa kartanossa. Kuvattu vuorokausi tuntuu olevan vain yksi loputtomassa jatkumossa kuumia öitä ja vielä tukahduttavampia päiviä ─ tässä talossa syntiset tanssit toistuvat yö toisensa jälkeen. Hekumalliset yöt huokuvat intohimoa ja rakkautta, mutta myös kaiken tyhjyyttä ja kuoleman odotusta. Vaikka tapahtumat vaikuttavat sijoittuvan Intiaan, elokuva on kuvattu Ranskassa. Paikkaan liittyvä mystiikka on osa India Songin salaperäisyyttä ja tavoittamattomuutta.

Hidastempoinen elokuva ei muistuta hiventäkään tavallista kerronnallista elokuvaa, vaan on pikemminkin kauniilla liikkuvalla kuvalla rytmitetty runoteos. Rakenteeltaan poikkeavaa teosta moitittiin aikanaan sisällöltään ontoksi, mutta vähitellen Durasin hypnoottinen kerronta on lumonnut kriitikotkin. Kertomuksen sulkeutuneisuus voi ymmärrettävästi tuntua turhauttavalta, ja myönnän itsekin kurtistelleeni kulmiani pariin otteeseen sangen hämmentyneenä. Kuitenkin filmi oli lopulta yllättävän nautinnollinen! Vaikka elokuvan ideaa ei tavoittaisikaan, on tunnelmallinen teos silti kiehtova matka toiseen todellisuuteen, kenties jonkin muinaisen unen kadonneeseen maailmaan.

Pisteytys:

8/10