The Passion of the Christ (2004)

Ohjannut Mel Gibson

USA 2004, 127 min.

Draama

Pääosissa: Jim Caviezel, Monica Bellucci, Francesco De Vito

 

Forgive them, Father. They know not what they do.

 

The Passion of the Christ on elokuva Jeesuksen (Caviezel) viimeisestä vuorokaudesta, petollisista opetuslapsista ja piinallisesta vaelluksesta ristiinnaulittavaksi Golgatalle. Mel Gibson on halunnut elokuvallaan pyrkiä mahdollisimman realistiseen kuvaukseen, mikä on melko mahtipontinen ja vaikeasti saavutettava tavoite. Aitouden pyrkimys vesittyy väkisinkin ehdaksi Hollywoodiksi: viulukonsertto soi ja valkoinen Jeesus taivaltaa kohti turmiota.

 

Kaksituntiseen elokuvaan on ripeästi tiivistetty 12 tapahtumarikasta tuntia, mutta siitä huolimatta The Passion of the Christ on tuskastuttavan hidastempoista Via Dolorosaa. Alkuun raju väkivalta puistattaa, mutta ennen pitkää siihenkin turtuu. Verta ja kidutusta ei todellakaan säästellä, minkä vuoksi filmi on vastaanottanut melkoisesti kritiikkiä. Vielä enemmän elokuva herätti aikanaan kohua antisemitismiepäilyjen vuoksi. Kaikesta huolimatta The Passion of the Christ oli aikanaan suuri yleisömenestys, jopa ilmestymisvuotensa 5. katsotuin filmi. 1001-listalla Gibsonin Jeesus on kokenut jo kaksinkertaisen ylösnousemuksen; viimeksi elokuva poistettiin vuonna 2012.

The Passion of the Christ ei saa minulta ylistyssanoja, mutta on filmissä kiistattomat ansionsakin: autenttinen kieli on sinänsä erittäin hieno lisä tarinaan ja elokuva on leikattu niin rytmikkäästi kuin vain mahdollista. Luultavasti Kristuksen kärsimysnäytelmä puhuttelee paremmin, jos kristinuskon kokee itselleen läheiseksi tai mikäli suhtautuu siihen samalla tulenpalavalla tunteella kuin Gibson. Ohjaaja on sittemmin kaavaillut filmille jatko-osaa, joka kenties seuraisi Jeesuksen hetkiä ristiinnaulitsemisen jälkeen. Viimeisimmän tiedon mukaan jatko-osan teko on käynnistynyt alkuvuodesta 2023.

Pisteytys: 3/10

Irréversible ─ syntiset (2002)

Ohjannut Gaspar Noé
Ranska 2002, 97 min.

Mysteeri, Rikos, Draama

Pääosissa: Vincent Cassel, Monica Bellucci

Time destroys everything.

Gaspar Noén (s. 1963) väkevä ja säälimätön elokuva kertoo kahdesta rajusta väkivallanteosta yhtenä iltana. Elokuva alkaa tapahtumien päätepisteestä, öisestä raivosta, kun mies nimeltä Marcus (Cassel) saa kostolleen täyttymyksen. Kohtaus kohtaukselta tarina peruuttaa ajassa taaksepäin: mikä Marcuksen suututti, mitä sitä edelsi ja kuinka ilta alkoi. Katsojan osalta elokuva alkaa veriä kuohauttavalla järkytyksellä ja kuvotuksella, mutta pahin on vasta tulossa. Inho ei silti hellitä, vaikka elokuvan loppupuolella sen päälle valuu laimea nolous ja lopulta outo, vinoutunut huojennus.

 

Irréversible kertoo nimensä mukaisesti peruuttamattomasta tapahtumasarjasta ja syy-seuraussuhteesta. Siksi elokuvan pihvi on sen erikoinen takaperoinen rakenne. Elokuvan blu-ray -julkaisu tarjoaa katsottavaksi myös kronologista "straight cut" -leikkausta, joka vesittää elokuvan idean ─ tai ehkä sen katsoessaan viimeistään ymmärtää, miksi juuri peruutusvaihde on tässä tapauksessa nerokas ja ehdottoman tärkeä. Kauhun, inhon sekä vihan tunteita ryöpytetään kurkusta alas niin ahdistavalla tavalla, että seesteinen loppu oudoksuttaa ja tuntuu väärältä helpotukselta. Epäluulo jää kytemään.

Karmeudessaan elokuva on taitava herättämään ristiriitaisia tunteita, vaikka päällimmäisenä olona jää vain valtava misogynia-väsymys. Olen väsynyt miehisiin elokuviin, joissa naisilla ei ole toimijuutta, on vain näitä kohtaloita. Elokuvan päähenkilö on, perinteiseen tapaan, kostava mies, jonka toimintaa nainen ainoastaan motivoi. Irréversiblen naisviha ja homofobia eivät siten ole tarinan keskeinen aihio, vaan ne toimivat tietoisina raivon herättelijöinä. Se on tehokasta, sillä niitä on todella vaikeaa katsoa. Sinänsä on hyvä, ettei väkivalta ei ole rahtustakaan viihteellistettyä vaan realistisen toteavaa. Elokuvan kehujiin on helppo yhtyä, mutta ymmärrän valtavan hyvin myös heitä, jotka ovat päättäneet katsoa muualle ja marssia ulos kesken elokuvanäytöksen.

Pisteytys: 6/10