23. luukku: Elokuvavuosi 2025 (Mickey 17, 2025)

Our entire life is a punishment.

 

Joulu saapuu ja elokuvakalenteri on tullut matkansa päähän. Tänään ja huomenna luukuista löytyy vielä vuoden 2025 elokuvia. Vuosi 2025 on ollut sotahulluutta ja -herruutta, saksia ja ahdinkoa, lotisevan märkää joulukuuta ja huolta ilmastosta. Kriisien aikana valo on vähissä mutta ei kadonnut! Päivän elokuva sijoittuu ankeaan tulevaisuuteen ja heijastelee osuvasti aikamme ajankohtaisia ilmiöitä. Tässäkin tarinassa on mukana ihmiskunnan selviytymiskeinoista tärkeimpiä, mustaa huumoria, sinnikkyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Ehkäpä karmeinkin aika voi vielä kääntyä hyväksi?

 

 

Mickey 17
Ohjannut Bong Joon Ho 

USA & Etelä-Korea 2025, 137 min.

Scifi, Seikkailu, Komedia 

Pääosissa: Robert Pattinson, Naomi Ackie, Patsy Ferran, Mark Ruffalo

 

 

 

Eletään 2050-lukua ja avaruuden valloitus on tuottoisa bisnes. Vaikeuksiin ajautunut Mickey (Pattinson) päätyy armottomalle loppuelämän keikalle kaukaiselle Nilfheimin jääplaneetalle. Mickey-polon tehtävänä on altistaa itseään vaaroille, mutta suoranaista hätää ei ole ─ kuoleman jälkeen uusi Mickey-klooni vanhoine muistoineen herää jälleen uuteen aamuun.

Mickey 17 roiskii satiiria kolonialismista ja aikamme diktaattoreista. Mark Ruffalon hahmo retkikuntaa johtavana poliitikkona on yhdistelmä monia vallanpitäjiä, mutta Trump-viittaukset ovat silmiinpistävän selviä. Eritoten Ruffalon ja Robert Pattinsonin hahmot koettelevat äärilaitoja fyysisyydellään. Välillä sketsihahmoiksi stailatut tyypit lipsahtavat farssiksi, mutta pääasiassa liioiteltu tyyli toimii hauskasti. Huumori on monessa kohtaa yliampuvaa ja alleviivaavaa. Se ei silti liikaa vaivaa, koska elokuvan kanssa on niin helppo olla samaa mieltä: diktaattorit roskiin.

Yhteiskunnallinen satiiri on tuttua jo monista muista Bong Joon-hon elokuvista. Vieraan planeetan oudot olennot tuovat mieleen filmit Salaisuus pinnan alta (2006) ja Okja (2017), joissa kummat olennot niin ikään ovat ratkaisevassa asemassa ihmiskunnan törttöilyssä. Hittielokuva Parasiten (2019) kaltaisesta mestariteoksesta Mickey 17 on kaukana, mutta elokuvan parissa on silti helppo viihtyä. Oikeastaan ainoa ongelma on rönsyävä tarina, jonka satiiri on turhan ohutta. Klooni-idea on mainio ja yksittäisissä kohtauksissa on hyviä kuitteja, mutta ydin ei ole tarpeeksi vahva. Elokuvan menestys onkin ollut melko maltillista, eikä Mickey 17 taida nousta mukaan Oscar-kisailuun.

Pisteytys: 6/10

Parasite (2019)

Ohjannut Bong Joon-ho

Etelä-Korea 2019, 132 min.

Draama, Komedia, Trilleri

Pääosissa: Choi Woo-sik, Park So-dam, Song Kang-ho

 

You can't go wrong with no plans.

 

Bong Joon-hon pikimusta komedia sukeltaa viemäriin ja pulpahtaa hetkeksi haukkomaan happea yläluokkaisessa luksuskodissa. Kimien perhe elää köyhää arkeaan nuhjuisessa kellariasunnossaan, mutta onnenkantamoisen avulla nuorukainen Ki-Woo (Woo-sik) pääsee sijaisopettajaksi rikkaaseen perheeseen. Juonittelun avulla koko perhe onnistuu hankkimaan pestit samasta hyväuskoisten elostelijoiden taloudesta, mutta köyhyyden löyhkä ei silti katoa.

Parasite on idealtaan hykerryttävän yksinkertainen elokuva, joka kuitenkin mutkittelee syvälle köyhälistön kellarikerroksiin. Kerronta on nerokasta ja terävää, ja se kuljettaa katsojaa huvittuneisuudesta syvään ahdinkoon. Eri tyylilajeja yhdistelevä elokuva on niin hyvin hallittu, että toisinaan Parasiten kierous on samaan aikaan hauskaa ja hätkähdyttävää. Yllättäväksi kasvava jälkipuoli toimii parhaiten ilman ennakkotietoja, mutta myös uudelleenkatselu tuntuu täysosumalta.

 

Kultaisella palmulla, neljällä Oscarilla (mm. paras elokuva) ja monella muulla palkinnolla huomioitu Parasite on valokeilansa ansainnut. Elokuva on paitsi Bong Joon-hon uran toistaiseksi paras teos, myös ylipäätään koko 2010-luvun elokuvien aatelia. Odotukset ovat korkealla, kun Joon-hon seuraava elokuva Mickey 17 saa ensi-iltansa, näillä näkymin vuoden 2025 alussa. Vaikka Parasiten näppäryys ei toistuisikaan, ohjaajan tuotanto on kuitenkin kautta linjan laadultaan hyvää. Jotain veikeää lienee joka tapauksessa jälleen luvassa, vaikka seuraava filmi ei olekaan korealaista tuotantoa.

Pisteytys: 10/10

Ah-ga-ssi - The Handmaiden (2016)

Ohjannut Park Chan-wook

Etelä-Korea 2016, 145 min.

Draama, Romantiikka, Trilleri

Pääosissa: Kim Tae-ri, Kim Min-hee, Ha Jung-woo

Where I come from, it's illegal to be naive.

Menestyvä huijari kreivi Fujiwara (Jung-woo) mielii avioliittoon rikkaan perijättären lady Hidekon (Min-hee) kanssa. Jotta naima-aikeet onnistuisivat, Fujiwara usuttaa taitavan rosvokollegansa Sook-heen (Tae-ri) ladyn palvelijaksi, kuiskuttelemaan vihjeitä kreivin ihanuudesta. The Handmaidenin juoni osoittautuu kuitenkin monen mutkan verran polveilevammaksi. Kuka lopulta huijaa ja ketä?

The Handmaidenin salaperäinen tarina on herkullista seurattavaa, eikä täydellistä juonikuvausta kannata onkia tietoonsa ennakkoon. Tarinassa vastaan tuleva sateenkaareva romanssi ilahduttaa, vaikka parissa pienessä hetkessä mielessä häilähtää sama mieskatse-vaivaannus kuin Adelen elämän (2013) kohdalla. Kuitenkin se jää häivähdykseksi, sillä tarina kyllä antaa naisten puhua. Jatkuvalla eroottisella jännitteellä on sitä paitsi tärkeä osansa suuressa huijauksessa, haavekuvissa ja illuusioissa. Välillä se kääntyy jopa pikimustaksi huumoriksi.

Kriitikoiden ylistämä The Handmaiden on loistavasti käsikirjoitettu, mutta siinä riittää paljon muutakin kehuttavaa. Näyttelijät ovat hyvässä terässä, kameratyöskentely on upeaa ja ylipäätään 1930-luvun miljöökuvaus on ihastuttavan tyylikästä. Elokuva pääsi kisaamaan Kultaisesta palmusta, mutta merkittävä tunnustus jäi saamatta. Edellisen kerran Park Chan-wook kärkkyi Cannes-voittoa Oldboyn (2003) myötä, silloin käteen kuitenkin jäi Grand Prix. Jo pelkät ehdokkuudetkin ovat silti meriitti. The Handmaidenin jälkeen uutta elokuvaa on saatu odotella hartaasti. Lopulta ilmestyi Decision to Leave (2022), sekin omaleimainen trilleri, jolta Kultainen palmu jäi saamatta!

Pisteytys: 8/10

19. luukku: 20 vuotta sitten (Memories of Murder, 2003)

Did you see his face?

 

Vuoden 2003 kuumia puheenaiheita olivat SARS-virus, Irakin sodan loppurytinät ja Suomessa pääministerieroon johtanut Irak-vuoto. Samana vuonna seurattiin Suomen ensimmäistä Idols-ohjelmaa, Pikku G:n Räjähdysvaara (2003) möi multiplatinaa ja klubien hämärässä villitsi Beyoncén Crazy in Love. Päivän elokuvassa matkataan Etelä-Koreaan. Samalle vuodelle sattui pari muutakin menestyksekästä eteläkorealaista ensi-iltaa: hurmeinen kostotoiminta Oldboy (2003) sekä rauhallisesti filosofoiva Viisi vuodenaikaa (2003). Aika kova kolmikko!

Salinui chueok - Memories of Murder

Ohjannut: Bong Joon-ho

Etelä-Korea 2003, 132 min.

Rikos, Draama, Mysteeri

Pääosissa: Song Kang-ho, Kim Sang-kyung, Roe-ha Kim

 

 

 

 

 

Pienessä maaseutukylässä liikkuu sarjamurhaaja, joka tappaa nuoria naisia sateisina iltoina. Paikalliset poliisivoimat ovat ymmällään, eivätkä perinteiset kuulustelukeinot tuota tulosta. Lopulta paikalle saapuu Soulista saakka rikostutkija (Sang-kyung), jonka menetelmät aiheuttavat paikallisten koppalakkien keskuudessa hämmennystä ja kiukkua.

Bong Joon-hon toinen kokopitkä elokuva on kuin monta filmiä samassa paketissa. Tarina on synkkä rikostrilleri ja piinaava murhamysteeri, mutta silti ajoittain täysi komedia ja farssi. Ennen kaikkea Memories of Murder on hahmotutkielma, jossa korostuvat ihmisten väliset suhteet ja erot. Tyylilajit vaihtelevat hämmästyttävän taitavasti ja tasapainoisesti, lähes huomaamatta.

Memories of Murder tarkastelee kaupungin ja maaseudun sekä perinteisen ja modernin eroja. Poliisien vallan oikeutus nousee myös tärkeäksi teemaksi. Aiheissa riittää edelleen ajankohtaisuutta! Elokuvaa on syystäkin ylistetty, vaikka siitä ei tullutkaan suurta kansainvälistä hittiä. Uutta nostetta ja näkyvyyttä elokuvalle kuitenkin on tullut Joon-hon Oscar-palkitun Parasiten (2019) jälkimainingeissa.

Pisteytys: 8/10

Joheunnom nabbeunnom isanghannom ─ Kadonneen aarteen jäljillä (2008)

Ohjannut Kim Jee-woon

Etelä-Korea 2008, 130 min.

Toiminta, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Song Kang-ho, Lee Byung-hun, Jung Woo-sung

 

Damn luck!

 

Mantsurian aroilla veripisarat sekoittuvat hiekkaan ja tanner tutisee. Kolme kelmiä ovat kadonneen aarrekartan jäljillä: hyvä (Woo-sung) ja paha (Byung-hun) palkkamurhaaja saavat seurakseen mustan hevosen, oudon varkaan (Kang-ho). Eletään 1930-luvun loppua ja toisen suursodan aattoa. Armeijat ovat liikekannalla, rikollisjärjestöissä kihisee ja oman onnen tavoittelu ajaa kaiken edelle.

Kadonneen aarteen jäljillä (engl. The Good, the Bad, the Weird) on sulava yhdistelmä westerniä, toimintaa ja komediaa. Kamera kiitää pitkin Aasian laajoja aroja, nautiskelee ikonisista kuvakulmista ja näyttävistä taistelukohtauksista. Raudanlujissa sankarihahmoissa on huumoria, eritoten Song Kang-hon tutuilla maneereillaan luomassa onnekkaanhölmössä ryövärissä. Vaikka elokuva alkaa iloisen räiskähtelevästi, kaksituntinen kohellus kartan perässä käy lopulta hieman tylsäksi. Juoni kaipaisi edes rahtusen omaperäisyyttä ja silti filmiä sietäisi hieman tiivistää.

Vaikka elokuvan ideassa ja rytmissä olisi parantamisen varaa, Kadonneen aarteen jäljillä on silti ihan kivaa humoristista toimintaviihdettä. Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva miellytti monia kriitikoita maailmalla, vaikka suunnatonta jättihittiä elokuvasta ei tullutkaan. Teoksen näkyvyys kuitenkin edesauttoi genresekoitteluistaan tunnetun ohjaaja Kim Jee-woonin (s. 1964) kansainvälistä uraa. Suurmenestys Jee-woonilla on vielä lunastamatta.

 

Pisteytys: 6/10

Gwoemul ─ Salaisuus pinnan alta (2006)

Ohjannut Bong Joon-ho

Etelä-Korea 2006, 120 min.

Draama, Kauhu, Komedia

Pääosissa: Song Kang-ho, Bae Doona, Byun Hee-Bong

 

You are dimwits, right to the end.

 

Karmiva lonkerohirviö pulpahtaa esiin saastuneesta joesta. Rantakioskin omistava Parkin perhe joutuu keskelle myrskynsilmää ja hirviö vie perheen nuoren tytön Nam-joon (Doona) mennessään. Hirviön sukellettua takaisin syvyyksiin, paikalle tulevat viranomaiset, lääkärit, tutkijat ja valtava karanteeni odottaa. Kun Nam-joo onnistuu viestittämään perheelleen elonmerkkejä, tulee koheltavalle Parkin poppoolle kiire päästä pakoon turvapaikasta ja etsiä hirviö käsiinsä!

Salaisuus pinnan alta (engl. The Host) on valloittavan hauska hirviöelokuva. Tarina on älytön ja juuri siksi niin riemastuttava! Elokuvaa ei kuitenkaan olla tehty hutiloiden tai pelkkiä säpsäytyksiä kalastellen, vaan täydellä pieteetillä. Pääpaino ei ole kauhussa, vaan komedialla maustetussa draamassa, jonka jokihirviö ainoastaan sysää käyntiin ja pitää vauhdissa. Sivujuonteena kulkeva leviävän viruksen pelko puhuttelee kutkuttavasti pandemioiden aikakaudella. Filmin ainoa vika on lievä harhailu. Tiiviimpänä se olisi erinomainen, mutta hyvä näinkin.

 

Bong Joon-ho (s. 1969) oli saanut hienoista kansainvälistä näkyvyyttä jo edelliselokuvallaan Memories of Murder (2003), mutta Salaisuus pinnan alta nousi lopulliseksi läpimurroksi. Joon-ho ei ole hylännyt kotimaansa elokuvateollisuutta, vaikka onkin tehnyt myös Hollywood-projekteja. Samankaltaisuutta tämän elokuvan kanssa on eritoten Okjalla (2017), jossa niin ikään nähdään lapsen ja fantasiaolennon yhteiseloa, tosin ei aivan näin kauhistuttavissa merkeissä. Positiivisen vastaanoton saanut Salaisuus pinnan alla on kutkutellut remake- sekä jatko-osaideoihin, mutta toistaiseksi projektit ovat olleet jäissä. Yllätyksellisyyttä on vaikea kopioida.

Pisteytys: 7/10

Bin-jip ─ Rautakolmonen (2004)

Ohjannut Kim Ki-duk

Etelä-Korea & Japani 2004, 88 min.

Draama, Rikos, Romantiikka

Pääosissa: Hee Jae, Seung-Yun Lee

Why do you keep hiding?

Mainoksia jakava nuorukainen Tae-Suk (Hee) on ottanut tavakseen murtautua matkoilla olevien ihmisten koteihin. Mies ei kuitenkaan varasta ja sotke, vaan auttelee kotitöissä ja toimii luvattomana talovahtina. Eräässä asunnossa hän tapaa yllätyksekseen pahoinpidellyn naisen (Seung-Yun). Kohtaamisesta alkaa lähes sanaton ystävyys ja rakkaustarina, joka kestää kaiken.

Kim Ki-dukin (1960─2020) draama on eriskummallinen elokuva. Tarina on perusrakenteiltaan yksinkertainen, mutta se polveilee taitavasti eri maailmojen välillä. Buddhalainen elämänfilosofia kulkee kertomuksen selkärankana. Mieleen tulee väistämättä Ki-dukin aiempi upea teos Viisi vuodenaikaa (2003), vaikka tapahtumien ympäristö on täysin erilainen.

Rautakolmonen (engl. 3-Iron) sai ensi-iltansa Venetsian filmijuhlilla, jossa teos otettiin vastaan ilahtunein mielin. Kriitikoiden arvostama elokuva ei ollut Ki-dukin ainoa kansainvälinen menestys, sillä samana vuonna ensi-iltansa saanut Samaritan Girl (2004) palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla. Ki-dukin tuottoisalla ja palkitulla uralla on ollut kääntöpuolensa, sillä ohjaaja on saanut vastaanottaa monia väkivaltasyytteitä, jotka heittävät epämiellyttävän varjonsa tämänkin filmin ylle. Eipä Rautakolmonen naiskuvansa ansiosta loista, vaikka onkin monin tavoin taidokas ja mieleenjäävä elokuva.

Pisteytys: 8/10

Oldeuboi ─ Oldboy (2003)

Ohjannut Park Chan-wook

Etelä-Korea 2003, 120 min.

Toiminta, Mysteeri, Draama

Pääosissa: Choi Min-sik, Yoo Ji-tae, Kang Hye-jeong

Revenge is good for your health, put pain will find you again.

 

Liikemies Oh Dae-su (Min-sik) joutuu putkaan kostean illan päätteeksi. Vankila tosin vaikuttaa perin oudolta, ja hiljalleen selviää, ettei pidätys ollutkaan yhden yön reissu. Dae-sun vankeus venyy viidentoista vuoden mittaiseksi, kunnes hän yhtäkkiä vapautuu. Kostonhimo, tietämättömyys ja suoranainen seinähulluus ovat muokanneet miehestä ärhäkän kostokoneen, joka aikoo etsiä tuntemattoman vangitsijan käsiinsä hinnalla millä hyvänsä.

 

Oldboy on osa Park Chan-wookin (s. 1963) temaattista kostotrilogiaa. Sarjan aloittaa Sympatiaa herra kostajalle (2002) ja päättää Lady Vengeance (2005), jotka eivät kuitenkaan ole nousseet aivan yhtä kovaan maineeseen kuin tämä sarjan keskimmäinen teos. Trilogian elokuvat käsittelevät kostoa eri aspekteista. Oldboy tutkii nokkelasti koston motiivia: onko siinä lopultakaan mitään mieltä? Oikeuttaako mikään kostoon? Kostonhimo on kyllä motivoitu hyvin ja samaistuttavasti, sillä mitäpä muutakaan perheensä ja elämänsä menettäneellä miehellä enää on jäljellä.

 

Oidipus-myyttiä ja mustaa huumoria yhdistelevä Oldboy on vetävää toimintaa. Paikoitellen väkivalta on aika graafista, mutta silti tyylikästä. Äärimmäisetkin ratkaisut tukevat kertomuksen ydintä, koston järjettömyyttä. Kriitikoilta erinomaisen vastaanoton saanut elokuva oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi, jonka sijaan Park Chan-wook sai Cannesista kotiinviemisiksi parhaan ohjaajan palkinnon. Kutkuttava tarina herätti kiinnostusta Hollywoodissa, jossa remaken lopulta teki Spike Lee (Oldboy, 2013). Uusinta ei pärjännyt suosiossa alkuperäisversiolle, jonka yllätyksellisyyttä on vaikea toistaa.

Pisteytys: 8/10

Chun gwong cha sit ─ Happy Together (1997)

Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong, Japani & Etelä-Korea 1997,  96 min.

Draama, Romantiikka
Pääosissa: Leslie Cheung, Tony Chiu-Wai Leung

Turns out that lonely people are all the same.

Pariskunta Ho (Cheung) ja Lai (Leung) lähtevät Argentiinaan pelastamaan suhteensa. Lai kaipaa elämäänsä pysyvyyttä ja tahtoisi vakiintua, mutta Ho nauttii vauhdista ja irtosuhteista. Lomamatkan aikana loppuvat rahat ja into yrittää. Ho ja Lai eroavat, mutta eivät pääse täysin irti toisistaan. On-off-suhteen kipu syntyy epäilystä, kateudesta ja erilaisista odotuksista.

Happy Together vie romanssin vieraalle maalle, mutta lomafantasian sijaan matka paljastaakin arjen realismin. Väkeviin tangoihin heijastuu koko kipeä rakkaustarina: intohimo ja vetovoima, samassa tunnevyöryssä viha, kaipuu ja rakkaus. Suurten tunteiden skaala kulminoituu valtavaan vesiputoukseen, jonka voimaa ei voi padota. Monimutkaiset tunteet ovat realistisia ja hahmot moniulotteisia. Siksi Happy Together on erinomaisen hyvä LGBT-elokuvaksi, jossa homous ilmenee normaalina, vaivattomana asiana, eikä varsinaisena ongelmien kulminaatiopisteenä.

Wong Kar-wain tyylikkään haikea draama edustaa jo ohjaajan vakiintunutta esteettistä tyyliä. Samanlaista visuaalisuutta ilmensi jo aiempi menestys Chunking Express (1994). Lisäksi elokuvia yhdistää kaihoisa tunnelma sekä yksinäisyyden ja rakkaudenkaipuun teema, jotka väreilevät muissakin Kar-wain teoksissa. Vangitsevan tunnelmallinen Happy Together poiki Kar-waille parhaan ohjauksen palkinnon Cannesissa ja elokuva oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi.

Pisteytys: 8/10