Le bonheur - Onnen hetket (1965)

Ohjannut Agnès Varda

Ranska 1965, 80 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Jean-Claude Drouot, Claire Drouot, Marie-France Boyer

Love me.

François Chevalier (Drouot) on onnellinen mies. Hänellä on ihana vaimo Thérèse (Drouot), kaksi lasta, hyvä työpaikka, eikä elämästä puutu mitään. Onni ainoastaan kasvaa, kun François sattumalta tapaa hurmaavan Émilien (Boyer) ja aloittaa uuden lemmensuhteen. Théresè järkyttyy syvästi miehensä loputtoman onnen määrästä, mutta François saa jatkaa rakkaudentäyteistä elämäänsä.
 

Onnen hetket (engl. Happiness) hehkuu kukkean vuodenajan heleää onnea. Mikään ei murra paratiisia, ei lopulta edes aviorikos, vaikka tietty särö saa idyllisen tunnelman vapisemaan ja auringonpaiste muuttuu pahaenteiseksi. Ruusun piikit pysyvät piilossa ja sokerin alla on kitkerä maku. Elokuva ei silti liikoja moralisoi, vaan se on pikemminkin satumuotoon puettu realistinen toteamus. Tarinan hurmioitunut sävy korostaa taidokkaasti sukupuolieroja: miehille kaikki on mahdollista ja he voivat saada kaiken, mutta naisen osa on toinen. Eipä ole aihe paljoa vanhentunut.

Agnès Varda teki läpimurtonsa huumaavan hienolla elokuvallaan Cléo viidestä seitsemään (1962), joka etenee kiinnostavalla tavalla reaaliajassa. Muutamaa vuotta myöhemmin syntynyt Onnen hetket on omalla tavallaan kokeellinen: räiskyvän värikäs ja kerrontatavoiltaan mieleenjäävän omaperäinen. Erikoinen kolmiodraama palkittiin aikanaan Berliinin hopeakarhulla. Sittemmin filmi on saanut arvostusta vuosikymmenestä toiseen, mutta jäänyt silti hieman tuntemattomaksi helmeksi.

Pisteytys: 8/10

Sans toit ni loi ─ Kuin taivaan lintu (1985)

Ohjannut Angès Varda

Ranska 1985, 105 min.

Draama

Pääosissa: Sandrine Bonnaire, Stéphane Freiss, Macha Méril

Champagne on the road is better.

Nuori kulkurinainen (Bonnaire) löydetään kuolleena tienpientareelta. Kuka hän oli ja ketkä näkivät naisen viimeksi elossa? Takaumien kautta kuullaan Monaksi paljastuvan kulkijan viimeisimmät reitit, yöpaikat ja satunnaiset työt. Naisesta ei tiedetä paljoa, mutta ohikulkijana hän on silti vaikuttanut monen ihmisen elämään. Tarkoittaako totaalinen vapaus aina totaalista yksinäisyyttä?

Agnès Vardan elokuvilta osaa odottaa kauneutta ja kolea estetiikka on tälläkin kertaa vaikuttavaa, vaikka Ranskan maaseudun talvi näyttääkin ankealta. Kuolleena makaava talvinen maa huokuu luotaantyöntävää routaa, mutta Monaa se vetää puoleensa. Vapauden ja vapautumisen pohdinta on elokuvan tärkein teema, sillä Monaa lukuunottamatta kaikki muut hahmot ovat sidoksissa tai kahleissa johonkin ─ työhön, tapoihin, perheeseen, rooleihin tai vaikka päihteisiin. Sitoutumista yritetään tyrkyttää myös Monalle, mutta hänelle elämä on merkityksellistä muutenkin.

 

Kuin taivaan lintu (engl. Vagabond) sai oivan vastaanoton kriitikoilta. Yhteiskuntakriittinen ja feministinen elokuva palkittiin muun muassa Venetsian Kultaisella leijonalla. Nuori näyttelijä Sandrine Bonnaire puolestaan voitti parhaan naisnäyttelijän Césarin rehellisestä roolityöstään. Tämän vuosituhannen versio naisista tien päällä on Nomadland (2020), jonka tyylissä on samanlaisia dokumentaarisia piirteitä kuin Vardan elokuvassa. Nomadland ei missään nimessä ole Kuin taivaan linnun toisinto, mutta elokuvat vertautuvat toisiinsa kiinnostavasti.

Pisteytys: 8/10

Cléo de 5 à 7 - Cleo viidestä seitsemään (1962)

Ohjannut Agnès Varda
Ranska & Italia 1962,  90 min.
Draama
Pääosissa: Corinne Marchand, Dominique Davray, Michel Legrand, Antoine Bourseiller

Everybody spoils me. Nobody loves me.

Suosittu laulaja Cleo (Marchand) pelkää sairastuneensa vakavasti. Lääkärin tuomiota odottaessaan Cleo yrittää piristää itseään shoppailemalla ja yrittää nähdä tulevaisuuteen ennustajan avulla, mutta mikään ei vie ajatuksia pois sairauden pelosta. Lopulta lohtua tarjoaa toinen kuolemanpelon kanssa painiva kohtalotoveri, Algerian sotaan lähdössä oleva sotilas Antoine (Bourseiller).

Cleo viidestä seitsemään (engl. Cleo from 5 to 7) on Agnès Vardan (1928─2019) läpimurtoteos. Elokuva luetaan osaksi ranskalaista uutta aaltoa, vaikka Varda varsinaisesti ei kuulunutkaan suuntauksen ydinryhmään. Auteur-elokuva vaeltelee uudelle aallolle tyypillisellä tavalla kaupungin kaduilla ja tuntuu siten jopa aikamatkalta 1960-luvun Pariisiin. Elokuvassa, kuten muissakin Vardan teoksissa, näkyy myös ohjaajan aiempi ura valokuvaajana. Esteettiset sommitelmat on huomioitu viehättävän tarkkasilmäisesti.

Visuaalisesti tyylikäs elokuva huokuu aikakautensa tunnelmaa myös musiikin osalta. Cleon luottosäveltäjä Bobia näyttelee Michel Legrand (1932─2019), joka hieman myöhemmin tuli tunnetuksi maailmalla Cherbourgin sateenvarjojen (1964) säveltäjänä ─ tuon musikaaliklassikon muuten ohjasi Vardan puoliso Jacques Demy. Cleo viidestä seitsemään on paitsi hurmaava aikamatka, myös kiehtova tutkielma ajan kulumisesta, naiseudesta ja itsensä etsimisestä. Lopuksi mainittakoon myös valloittava lyhytelokuva, joka nähdään kesken varsinaisen filmin: pienen mykkäkomedian pääosissa nähdään silloinen aviopari Jean-Luc Godard ja Anna Karina!

Pisteytys:

10/10