The Jungle Book - Viidakkokirja (2016)

Ohjannut Jon Favreau

Iso-Britannia, USA, Uusi-Seelanti, Ranska, Kanada & Intia 2016, 106 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Neel Sethi, Bill Murray, Ben Kingsley

Can you just hang on?

Disneyn Viidakkokirja (1967) on animaatioklassikko, jonka svengaava lupsakkuus vetoaa vuosikymmenestä toiseen. Tämä  uusintafilmatisointi on osa elokuvayhtiön valtavaa remake-projektia, jolta yksikään Disney-kaanonin klasikko ei vaikuta olevan turvassa. Uuden Viidakkokirjan juoni noudattelee Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan (1894) kertomusta, jossa eri eläimet saattelevat Mowgli-poikaa (Sethi) kohti ihmisasumusta. Tunnelma elokuvassa on synkkä, ainakin 1960-luvun versioon verrattuna. Viidakkoseikkailu on täynnä vauhtia ja hetkittäin piinaavaakin jännitystä, eikä huolettomia lauluhetkiä löydy kovin montaa.

Edelliskatselu jätti minut aika latteisiin tunnelmiin, joten siihen nähden elokuva tuntuikin nyt paljon paremmalta kuin muistin. Kenties olen vain sittemmin nähnyt riittävästi surkeita Disney-uusintoja: karmeita ovat varsinkin Leijonakuningas (2019), Aladdin (2019) ja kaiken kurjuuden huippuna ankea Mulan (2020). Varsinkin moniin muihin kömpelyyksiin verrattuna Viidakkokirja on lajissaan harvoja onnistuneita teoksia, jos nyt jonkun näistä Disney-uusinnoista siis haluaa katsoa. Seikkailussa on hyvä rytmi, mainioita eläinhahmoja ja villiä vilskettä näyttävissä maisemissa.

Onnistuneinta Viidakkokirjassa on sen realismiin pyrkivä animointi. Muutamissa hetkissä jylhä viidakko erikoisine asujineen näyttää todella komealta. Täysin aidon näköiset mutta leukojaan hölmösti louskuttavat eläimet sen sijaan eivät tee vaikutusta. Erikoistehoste-Oscarilla palkittu Viidakkokirja menestyi taloudellisesti erinomaisesti ja se oli vuotensa viidenneksi tuottoisin filmi. Elokuvalle on kaavailtu jatko-osaa, josta ei kuitenkaan ole viime vuosina tihkunut tarkempia tietoja. Vaikka Viidakkokirja olikin menestys, toisen osan vetovoimaan en jaksa uskoa. Lipputuloja sekin silti varmasti tahkoaa, joten osan ilmestyminen mahtaa olla vain ajan kysymys.

Pisteytys: 6/10

The Lion King ─ Leijonakuningas (1994)

Ohjannut Roger Allers & Rob Minkoff

USA 1994, 88 min.

Animaatio, Seikkailu, Draama, Musikaali

Pääosissa: Matthew Broderick, Jeremy Irons, James Earl Jones

 

Hakuna matata!

 

Disneyn menestysanimaatio Leijonakuningas kertoo Simba-leijonasta (Broderick), joka on Jylhäkallion tuleva kruununperijä. Tulevaisuus on uhattuna, kun ilkeä vallananastaja Scar (Irons) ajaa jellonan pakosalle. Afrikan runsaaseen luontoon sijoittuva seikkailu ampaisi välittömästi katsojatilastojen kärkeen ja Leijonakuninkaasta tuli vuoden 1994 tuottoisin elokuva. Menestystä auttoi tehokas lapsille suunnattu markkinointi, ja lelukauppojen hyllyt olivat tuota pikaa notkollaan Leijonakuningas-tavaraa.

Leijonakuninkaan tarina on yksinkertainen ja tuttu jo Shakespearen ajoilta. Kerronta hyödyntää syviä tunteita ja ajattomia teemoja ─ on kohtalokkaita menetyksiä, oman paikkansa etsimistä ja varttumista aikuiseksi, vastuuseen kasvamista. Tragediaa kevennetään komedialla, josta vastaavat monet humoristiset sivuhahmot. Hitunen romantiikkaakin liikenee. Hans Zimmerin jylhät sävellykset sekä Elton Johnin ja Tim Ricen laulut ovat mahtavia, Disneyn parhaimmistoa. Juuri musiikeistaan elokuva palkittiin kahdella Oscarilla.

 

Olin Leijonakuninkaan ilmestyessä niin optimaalisessa kohdeiässä, etten voi olla suhtautumatta elokuvaan lämpimän nostalgisesti. Elokuvan poikimia myöhempiä tuotoksia en ylistä yhtä varauksetta, mutta niidenkin joukossa on onnistumisia. Ennen kaikkea koko Leijonakuningas-franchise on osoittautunut varsinaiseksi rahasammoksi: elokuvalle on tehty muun muassa pari jatko-osaa, spin-off -sarja, Broadway-musikaali sekä videopeli, ja viimeisin tulokas Leijonakuninkaan elämän tiellä on realistisen näköinen mutta kömpelö uusintaversio Leijonakuningas (2019). Tavaramerkiksi muuttuneen elokuvan suosiolle ja jatko-osille ei näy loppua, mutta alkuperäiselle on vaikea vetää vertoja.

Pisteytys: 9/10

8 x Halloween: osa I (Lyhäreitä, 1929 & 1933)

Hell's Bells!

Kauhukuukausi on täällä taas! Kirjoittelen jälleen kahdeksan tekstiä selkäpiitä värisyttävistä tai muuten vain kuukauden henkeen sopivista filmeistä, joita ei tähän tietoon löydy 1001-listalta. Tekstit ilmestyvät kuluvan lokakuun aikana aina tiistaisin ja torstaisin. Ekana päivänä aloitetaan sen verran kepeissä tunnelmissa, ettei kenenkään toivottavasti tarvitse menettää yöuniaan. Tämän vuoden lyhytelokuvakolmikosta kaikki ovat Disneyn tuotantoa ja kaksi ensimmäistä tasan 90 vuoden takaa.

Hell's Bells

Ohjannut Ub Iwerks

USA 1929, 6 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Kauhu, Musikaali, Komedia

Halloweenin aattona ensi-iltansa saanut Hell's Bells esittelee demonien ja paholaisten ilonpitoa Helvetin tulien lämmössä. Alamaailman hallitsijan komentelu kuitenkin pilaa tunnelman, ja niinpä muuan pikku pirulainen potkaisee itse Saatanan hornan tukalimpiin liekkeihin! Tarina ei kuulosta kovin tyypilliseltä Disney-animaatiolta, mutta tyyliltään filmi on tuttua Hassunkuristen sinfonioiden musisointia ja tanssia. Sittemmin pätkän ideoita hyödynnettiin kokopitkässä animaatiokollaasissa Fantasia (1940).

Pisteytys: 6/10

The Haunted House

Ohjannut Walt Disney

USA 1929, 7 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Kauhu, Musikaali, Komedia

Pääosissa: Walt Disney

Mikki (Disney) etsii sateensuojaa syrjäisestä talosta, jossa joutuu tanssittamaan iloluontoisia luurankoja. The Haunted House perustuu ensimmäiseen Hassunkuriset sinfoniat -animaatioon Luurankotanssi (1929) ja osa kummitustalon luurankojen koreografioista onkin molemmissa leffoissa tismalleen samoja. Tämä lyhäri ei ole yhtä ikimuistoinen kuin esikuvansa, mutta silti aivan hauska. Mikki muuten oli tehnyt debyyttinsa vasta vuotta aiemmin elokuvassa Höyrylaiva Ville (1928).

Pisteytys: 6/10

The Mad Doctor - Hullu tohtori

Ohjannut David Hand

USA 1933, 7 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Kauhu, Komedia

Pääosissa: Walt Disney, Pinto Colvig

Tässä lyhärissä Pluto-hauva (Colvig) joutuu hullun tohtorin kynsiin ja Mikin (Disney) on riennettävä hurtan avuksi. Animointi on muutamassa vuodessa hieman kehittynyt, mutta hauskaa kyllä, filmin alkuun on lainattu varsin tietoisesti elementtejä The Haunted Housen (1929) kauhutalosta. Tässä lyhärissä on kuitenkin hitusen enemmän ideaa eikä jännitystäkään puutu. Poikkeavan väkivaltaisten kauhukohtausten vuoksi elokuva peräti kiellettiin Iso-Britanniassa ja Saksassa.

Pisteytys: 7/10

The Jungle Book - Viidakkokirja (1967)

Ohjannut Wolfgang Reitherman
USA 1967, 78 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia, Musikaali
Pääosissa: Bruce Reitherman, Sebastian Cabot, Phil Harris

Sleep tight little man-cub, rest in peace.

Rudyard Kiplingin Viidakkokirjaan (1894) pohjautuva animaatioseikkailu matkaa intialaiseen viidakkoon, jossa mitä persoonallisimmat uudet tuttavuudet odottavat seikkailunnälkäistä kulkijaa. Tarinan päähenkilö on susien kasvattama Mowgli-poika (Reitherman), joka eläinystäviensä auttamana pakenee ilkeää tiikeriä. Elokuvan on ohjannut animaattori Wolfgang Reitherman, jonka lupsakan jazzahtaviin ohjaustöihin lukeutuvat muun muassa 101 dalmatialaista (1961), Aristokatit (1970) sekä Robin Hood (1973).

Tyyliltään Viidakkokirja on uuden aikakauden Disney-animaatio: rentous huokuu luonnosmaisesta animointitavasta, musiikin hyvästä svengistä ja eritoten juonesta, jota ei olla liiaksi strukturoitu. Pääosaan nousevat mainiot hahmot, joista jokainen on kekseliäällä tavalla persoonallinen. Äänininäyttelyynkin on panostettu, ja esimerkiksi apinakuningas Louien sanat lurittelee jazztaituri Louis Prima. Sympaattisen Viidakkokirjan teossa tuntuu olleen enemmän sydäntä kuin kaikissa tämän vuosituhannen Disney-animaatioissa yhteensä. Ironisesti muutos ilmenee turhauttavan hyvin Viidakkokirjan remakessa (2016).

Viidakkokirja edustaa Disney-yhtiön murroskautta myös siksi, että elokuva oli viimeinen teos, jonka luomiseen Walt Disney ehti osallistua ennen kuolemaansa. Ensi-ilta jäi vuonna 1966 menehtyneeltä Disneyltä kuitenkin näkemättä. Walt osallistui Viidakkokirjan tekoon huolestuttuaan yhtiön edellisfilmin Miekka kivessä (1963) heikosta menestyksestä lippuluukuilla. Viidakkokirja muistuttaa tyylillisesti edeltäjäänsä, mutta tarina ei missään vaiheessa pääse täysin tuuliajolle Mowglin levottomasta vaeltelusta huolimatta. Viidakkokirja ei liene Disney-animaatioiden ykkösteos, mutta edustaa kiinnostavasti aikakauttaan ja tartuttaa katsojaansa iloisen svengaavan huolettomuuden tunteen.

Pisteytys:

7/10

6. LUUKKU - 90 vuotta sitten (Höyrylaiva Ville, 1928)

Mouse on board!

Äänielokuva tärähti valkokankalle ja tärykalvoille vuonna 1927, mutta aivan välittömästi uusi muoti ei maailmaa muuttanut. Ikimuistoisimmat filmit vuodelta 1928 ovat yhä mykkäelokuvia, vaikka uuden ajan tuulet kenties tuntuivatkin joko intona tai tulospaineina elokuvien parissa työskentelevien mielissä. Vuoden 1928 ikimuistoisista elokuvista mainittakoot tässä yhteydessä Buster Keatonin Laivakalle nuorempi, jonka tunnelmat välittyvät myös päivän elokuvassa.

Steamboat Willie - Höyrylaiva Ville

Ohjannut Ub Iwerks & Walt Disney

USA 1928, 8 min.

Lyhytelokuva, Animaatio, Komedia

Pääosissa: Walt Disney

Höyrylaiva Ville tanssittaa kenties maailman kuuluisimman hiirulaisen Mikki Hiiren valkokankaalle ja maailmanmaineeseen. Tunnetussa animaatiolyhärissä Mikki (Disney) työskentelee höyrylaivalla epämiellyttävän pomonsa Mustan Pekan alaisuudessa. Pelkkää työntekoa matka ei sentään ole, sillä eläinorkesteri ja kyytiin kipittänyt Minni Hiiri laittavat paatin laulamaan.

Lyhytelokuva on jäänyt maailmanmaineeseen, sillä sitä pidetään yleisesti Mikki Hiiren ensiesiintymisenä. Jos tarkkoja ollaan, hahmo oli jo animoitu aiemminkin testifilmiin, mutta Höyrylaiva Ville oli ensimmäinen yleisölle tuotettu Mikki-elokuva. Tekijöiden inspiraationa oli ensimmäinen äänielokuva Jazz-laulaja (1927). Höyrylaiva Ville tunnetaankin Mikin lisäksi ensimmäisestä synkronoidusta ääniraidasta animaatioelokuvassa.

Kekseliäs äänimaisema on elokuvan valttikortti, ja orkesterikaaos enteilee jo lukuisia tulevia Disney-lyhäreitä. Itse teos ei välttämättä vielä ole nerouden huippu, mutta aivan kiva pätkä kuitenkin. Vastaavat vanhat musiikkianimaatiot ilahduttavat aina luovuudellaan, jota nykypäivän valtavirta-animaatioissa ei enää tavoiteta. Onneksi vanhojen äärelle voi aina palata! Mikäli tekee mieli vertailla samojen elementtien toistoa (jos toki kehitystäkin), verrokeiksi Höyrylaiva Villen oheen nostettakoon vaikkapa Luurankotanssi (1929), The Band Concert (1935), Fantasia (1940) ja tuoreimpana uus-vanha Get a Horse! (2013).

Pisteytys: 7/10

Mary Poppins - Maija Poppanen (1964)

Ohjannut Robert Stevenson
USA 1964, 139 min.
Fantasia, Musikaali, Komedia, Animaatio
Pääosissa: Julie Andrews, Dick Van Dyke, David Tomlinson, Karen Dotrice, Matthew Garber

Supercalifragilisticexpialidocious!

Herra Banks (Tomlinson) on suoraselkäinen ja kuriin uskova mies, jonka vallattomat lapset saavat lastenhoitajan toisensa jälkeen ottamaan lopputilin. Lapsukaiset Jane (Dotrice) ja Michael (Garber) tarttuvat tällä kertaa itse toimeen hankkiakseen mieluisan hoitajan, ja niin tuuli kuljettaa kutsukirjeen salaperäisen Maija Poppasen (Andrews) ulottuville. Kurinpidollisissa toimissaan napakka Maija Poppanen vie lapset mielikuvituksellisille retkille ja onnistuu ehkä tartuttamaan pienen lapsuuden riemusta muistuttavan kipinän myös ärhäkkään isäukkoon.

Kirjailija P. L. Travers loi Maija Poppasen hahmon kirjasarjassaan (1934─1988), joka kohosi jo ensimmäisen osan myötä suureen suosioon. Rakastettu hahmo otettiin ilolla vastaan myös Disneyn valkokangasversiossa: elokuva voitti huikeasta kolmestatoista ehdokkuudestaan peräti viisi Oscaria, joista varsinkin parhaan laulun Chim Chim Cher-een pysti todella osui oikeaan osoitteeseen. Pääroolissa säkenöivän Julie Andrewsin nappaama naispääosan Oscar enteili suuren menestyksen jatkumista seuraavana vuonna ensi-iltaan tulleessa Sound of Musicissa (1965), jossa Andrews näytteli jälleen rallattelevaa lastenhoitajaa.

Maija Poppanen on yllättävän psykedeelinen fantasiatrippi, jota sopii kyllä kiitellä railakkaasta mielikuvituksen käytöstä. Myös 1910-luvun Lontoota kuvataan perin viehättävästi ja mielikuvitusseikkailuita täydentävät animaatiot ovat hauskoja. Itse elokuvan teema on aikojen saatossa muodostunut useasti filmatuksi klassikoksi: mitään ymmärtämättömät vanhemmat aiheuttavat harmia, mutta pienen taian avulla yhteys lasten ja aikuisten välille voi löytyä jälleen. Varautuneella mielenkiinnolla jään odottamaan elokuvan jatko-osaa Maija Poppasen paluu, joka saa ensi-iltansa loppuvuodesta 2018.

Pisteytys:

7/10

LUUKKU #24 - Elokuvavuosi 2017 osa II

Spoiler alert!

Vuoden 2017 näkyvimpiä tai ainakin kehutuimpia ensi-iltoja ovat olleet muun muassa Star Wars VIII, Dunkirk, Get Out ja Blade Runner 2049. Mutta moniko tämän vuoden hittifilmeistä muistetaan vielä vuosikymmenen tai useamman kuluttua?

Päivän luukusta paljastuu kolme vuoden 2017 suosittua ja suurta näkyvyyttä nauttinutta ensi-iltaelokuvaa, jotka esitellään ilmestymisjärjestyksessään. Alun perin taisin kaavailla tähän hieman erilaisia elokuvia, mutta osin sattuman sanelusta kollaasista muodostuikin toisenlainen. Yksikään elokuvista ei ole sinällään itsenäinen teos, vaan joukossa on yksi remake ja kaksi jatko-osaa. Kaiken lisäksi jokainen on Disney-elokuva! Aikansa kuvaa sekin. Hieman valtavirrasta poikkeavia vuoden 2017 elokuvia löytyy eilisestä luukusta.

Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö
Ohjannut Bill Condon
USA 2017, 129 min.
Musikaali, Romantiikka, Fantasia
Pääosissa: Emma Watson, Dan Stevens, Luke Evans

Kaunotar ja hirviö on tuttu tarina linnassaan asuvasta hirviöstä (Stevens) ja tämän vangiksi joutuvasta Belle-neidosta (Watson). Disneyn uusintaversio on paikoin onnistunut säilyttämään edellisen version (1991) taian, osa kohtauksista on peräti liki millintarkkaa toisintoa animaatioklassikosta. Hetkittäin kopiointi toimii nostalgisen viehättävästi, mutta välillä toisinto taas tuntuu kököltä taideväärennökseltä. Mukana on myös paljon uutta, joskin monet tarinan lisät ovat lähinnä turhia päälleliimauksia. Emma Watson puolestaan jatkaa Disneyn prinsessauudistuslinjaa aivan kelvollisesti. Kivaa, että elokuvasta voi bongata pienen visuaalisen viittauksen Jean Cocteaun upeaan Kaunottareen ja hirviöön (1946), sitä parempaa filmatisointia klassikkotarinasta ei taida ollakaan.

Pisteytys: 6/10

Thor: Ragnarök

Ohjannut Taika Waititi

USA 2017, 130 min.

Toiminta, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Chris Hemsworth, Mark Ruffalo, Cate Blanchett, Tom Hiddleston

Jumalten koti Asgård on uhattuna, sillä Thorin (Hemsworth) sisko Hela (Blanchett) päättää pistää ranttaliksi ja vieläpä rikkoo veljensä vasaran. Tilanteen korjaamista mutkistaa rikkinäisen työkalun lisäksi se, että Thor tipahtaa Sakaar-planeetalle ja joutuu siellä vangituksi. Lopulta Thor moukaroi tiensä pakoon toverinsa Hulkin (Ruffalo) kanssa. Kolmannen Thor-leffan juoni ei ole turhan syvällinen tai yllättävä, mutta miksipä olisikaan. Elokuva on joka tapauksessa paras ja hauskin Thor tähän mennessä, joskin omasta puolestani sateenkaaren värejä, tykittelymusaa ja kaikkea campia olisi saanut tuutata eetteriin vielä suuremmallakin volyymilla. Elokuva toi mitä positiivisimmalla tavalla mieleen He-Manin HEYYEYAAEYAAAEYAEYAA-videon, mielikuva puhukoon puolestaan.

Pisteytys: 7/10

Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi
Ohjannut Rian Johnson
USA 2017, 152 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Daisy Ridley, Adam Driver, Mark Hamill, Carrie Fisher

The Last Jedi jatkaa tarinaa siitä, mihin The Force Awakens (2015) viimeksi jäi. Saagan uusin teos on vielä niin tuore, etten tohdi ryhtyä ruotimaan juonta kovin tarkasti. Elokuvassa jatketaan myös edellisosassa tutuksi tulleella nostalgialinjalla viittailemalla tällä kertaa varsinkin Imperiumin vastaiskun (1980) tapahtumiin. Fanitribuuttia henkivä ote on omalla tavallaan viihdyttävä, mutta vielä ansiokkaampaa olisi luoda jotain uutta ja originellia. Pelkkä vanhan toisinto ei sentään saa tarinasta täyttä otetta, vaan kertomus kasvaa lopulta jokseenkin omanlaisekseen. Pituutta ja tarinansäikeitä voisi olla vähemmänkin, mutta melkoisessa runsaudessaan kokonaisuus pysyy ihmeen hyvin kasassa. Parannettavaakin vielä jää, vaan onhan noita uusiakin leffoja tulossa ties kuinka monta...

Pisteytys: 7/10

8 x Halloween: osa V (Lyhäreitä 1921, 1929 & 1937)

BOO!

Lokakuussa on miltei pakko nautiskella edes yksi Halloween-teemainen lyhytanimaatioklassikko. Tällä kertaa katselin kaksi: ikimuistoisen luurankotanssin ja tasan 80 vuoden takaisen "haamujengin". Buster Keatonin 100 vuotta sitten tapahtuneen valkokangas-ensiesiintymisen kunniaksi valikoin Disney-pätkien seuraksi yhden koomikkolegendan toilailun kummitustalossa.

The Haunted House - Noiduttu talo
Ohjannut Edward F. Cline & Buster Keaton
USA 1921, 21 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia, Rikos
Pääosissa: Buster Keaton, Virginia Fox, Joe Roberts

Buster Keaton koheltaa pankkivirkailijana ja saa niskoilleen syytteet pankin rahojen kavaltamisesta. Kivikasvo pakenee kummitustaloon, joka tosin myöhemmin paljastuu rikollisten piilopaikaksi. Elokuvassa on jokunen hauska vitsi ja aaveiden asut ovat mainioita, mutta kokonaisuus on hieman lattea. Vauhdikkaana kymmenminuuttisena elokuva voisi olla eheämpi kokonaisuus, sillä nyt mukana on liikaa tyhjäkäyntiä.

Pisteytys: 6/10

The Skeleton Dance - Luurankotanssi
Ohjannut Walt Disney
USA 1929, 6 min.
Animaatio, Lyhytelokuva

Illan hämärtyessä hautausmaalla kuuluu eläinten huhuilua, ulinaa ja sihinää... Mutta kun koittaa keskiyö ja kello lyö, alkavat hautausmaalla luita kalisuttavat tanssijuhlat. Elävät pitäkööt varansa, etteivät joudu tanssaajien soittopeleiksi! Luurankotanssi on Disneyn ensimmäinen Hassunkurinen sinfonia ja ylipäätään koko sarjan ikimuistoisinta antia. Hassunkurisissa sinfonioissa animaatiota kehiteltiin yhä kekseliäämpiin suuntiin, ja moinen luomisen ilo välittyy Luurankotanssin la danse macabresta mainiosti.

Pisteytys: 8/10

Lonesome Ghosts - Pitkästyneet haamut

Ohjannut Burt Gillett

USA 1937, 9 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Walt Disney, Pinto Colvig, Clarence Nash

Mikki (Disney), Hessu (Colvig) ja Aku (Nash) ovat perustaneet kummituksenkarkoittamispalvelun, mutta joutuvat kujeilevien kummitusten naruttamaksi. Voisi kuvitella, että lyhäri olisi ilmestynyt Halloween-sesongissa, mutta se itse asiassa sai ensi-iltansa jouluaattona! Sittemmin pätkä on löytänyt tiensä Disneyn Halloween-spessuihin. Pitkästyneet haamut (tai myös Yksinäinen aave) on toki aikansa lyhytanimaatioiden tapaan viehättävä, mutta ei parhaimmistoa.

Pisteytys: 6/10

LUUKKU 15: Walt-sedän muistolle

Tänään tulee kuluneeksi 50 vuotta Walt Disneyn kuolemasta. Nimeään kantavan viihdeyhtiön perustajalla on vakaa asemansa elokuvien historiassa ja hän myös pitää hallussaan erästä ennätystä: Walt Disney on voittanut 22 Oscaria ja ehdokkuuksiakin on ollut 59. Suurin osa pysteistä tuli lyhytanimaatioista, mutta joukkoon lukeutuu myös kolme Oscar-kunniapalkintoa. Ensimmäinen jaettiin Mikki Hiiren keksimisen johdosta vuonna 1939, toinen ja kolmas Lumikin (1937) ja Fantasian (1940) ansiosta vuosina 1939 ja 1942.

That sure is swell!

Koska joulukalenterissani olen edennyt aina 1960-luvulle saakka, tässä pieni katsaus siihen, millaisia elokuvia Disney-yhtiö tuona vuosikymmenenä valmisti. Vuosikymmenen aikana syntyi viitisenkymmentä elokuvaa, joista animaatioita oli vain kolme. 1960-lukua ei siis ainakaan määrällisesti voida pitää Disneyn piirrosklassikoiden huippuaikana, mutta ajan muutamat helmet ovat kuitenkin viehättäviä.

One Hundred and One Dalmatians - 101 dalmatialaista (1961)

Television ääressä viihtyvät hauvat joutuvat seikkailuun jazz-sävelten tahdissa. Pitkä aika on vierähtänyt tämän klassikon katselusta, mutta jospa tuon vajeen saisi vaikka joululomalla paikattua. Elokuva jatko-osineen ja uusintaversioineen on taatusti tuonut Disneylle hyvän tilin.

A Sword in the Stone - Miekka kivessä (1963)

Kuningas Arthurin legendaan pohjautuva seikkailu on täynnä taikaa. Tämänkin elokuvan olen tainnut katsoa vain kerran ja siitäkin on vuosikausia. Miekka kivessä ei liene Disneyn animaatioklassikoista tunnetuimpia, mutta niinpä vain sillekin on tulossa live-action-uusintaversio joskus tulevaisuudessa.

The Jungle Book - Viidakkokirja (1967)

Katsoin svengaavan ja lempeän Viidakkokirjan reilu vuosi sitten. Tulen vielä palaamaan sen pariin, sillä elokuva löytyy myös 1001-listalta. Viidakkokirjasta ilmestyi tänä vuonna varsin toiminnantäyteiseltä vaikuttava remake, joka pitänee tsekata joskus.

Lopuksi vielä pirtsakka korvamato vuonna 1964 valmistuneesta Disney-elokuvasta Maija Poppanen, joka niin ikään löytyy 1001-listalta. Elokuvassa nähdään myös hieman animaatiota, joka ainakin tämän videon perusteella on tyylillisesti aikakautensa näköistä. Enpä ole tainnut itse katsoa tätä elokuvaa sitten lapsuusaikojen! Jos meno muuttuu joulun alla liian hilpeäksi, niin tässä myös linkki alternative-tulkintaan, Scary Mary -traileriin.

LUUKKU 9: Hassunkuriset sinfoniat

Hassunkuriset sinfoniat eli Silly Symphonies -animaatiosarja enteili jo Disneyn ensimmäistä kokopitkää elokuvaa Lumikkia (1937). Vuosien 1929 ja 1939 välillä tehtiin 75 Silly Symphonies -animaatiota, joista kahdeksan palkittiin lyhytanimaatio-Oscareilla. Vuonna 1936 animaatiolyhäreitä syntyi seitsemän kappaletta. Tässä tiivis kooste kahdeksan vuosikymmenen takaisesta sinfoniahassuttelusta. Kaikki elokuvat ovat joko David Handin tai Wilfred Jacksonin ohjaamia.

Elmer Elephant (Wilfred Jackson)

Elmeri-elefantti joutuu kiusatuksi kärsänsä vuoksi, mutta kohoaa kuitenkin sankariksi tulipalon sammutustöissä. Tässä liikkiksessä pätkässä on havaittavissa jo hivenen Dumboa (1941). Ehkäpä suosikkini vuoden tarjonnasta.

Three Little Wolves (David Hand)

Jatko-osa vuoden 1933 pätkälle Three Little Pigs, joka voitti aikanaan Oscarin. Kolmen susihukan seikkailu on mainio, mutta myös melkoista väkivaltaviihdettä.

 

Toby Tortoise Returns (Wilfred Jackson)

The Tortoise and the Haren (1935) jatko-osassa Toby-kilppari voittaa ylimielisen jänön. Arvatenkin tarina perustuu klassiseen satuun, mutta tässä versiossa eläimet kisailevat nyrkkeilyn parissa. Hauskoja karikatyyrihahmoja!

Three Blind Mouseketeers (David Hand)

Muskettisoturien tarinassa seikkailevat sokeat hiiret ja pahiksena nähdään Musta Pekka. Täpäriä tilanteita piisaa, kun hiirulaiset metsästävät juustoa ansoitetussa maastossa. Hauska pätkä!

The Country Cousin (David Hand)

Oscar-palkittu filmi kertoo maalaishiirestä kaupungissa. Tohelo maalaisserkku ei osaa hienoja kaupunkilaistapoja, riipaisee kännin ja uhittelee kissalle. Animaatio on kivannäköistä ja vauhdikasta, mutta tarina itsessään on vähän pöhkö.

Mother Pluto (David Hand)

Tässä filmissä Pluto päätyy vahingossa hoivaamaan tipulaumaa. Loppuratkaisu jää vähän avoimeksi: mitä kävi kanamuorille? Tarina ei ole kovin kekseliäs, mutta tiput ovat hauskoja.

More Kittens (David Hand & Wilfred Jackson)

Edellisen Pluto-filmin kaltaisessa kissanpentuversiossa ei ole sen kummempaa juonta, kunhan seurataan kolmen mirrin seikkailua pihapiirissä. Rauhallisella berhandilaisella on villeissä sisaruksissa hieman kestämistä, mutta yhteiselo sujuu toki lopulta hyvin. Kissavideot toimivat aina.

Luukku #7 - Disneyn lyhäreitä 2000-2015

Katselin taannoin Disneyn uuden Walt Disney Animation Studios Short Films Collection -kokoelman (2015), joka pitää sisällään 12 menestynyttä studion lyhytanimaatiota vuosilta 2000-2015. Koosteessa on toki jotain jouluistakin mukana: yksi animaatioista kertoo Pohjoisnavan tontuista, Pieni tulitikkutyttö sijoittuu joulunaikaan ja Frozenia (2013) täydentävä pätkä sopii talvitunnelmansa puolesta joulukuuhun. Ja onhan Disney nyt ylipäätäänkin semmoista leppoisan lämpöisää, toisinaan myös hieman hajutonta, mautonta ja siten kaikille sopivaa, koko perheen viihdettä.

John Henry

Ohjannut Mark Henn

USA 2000, 10 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Draama

Pääosissa: Alfre Woodard, Geoffrey Jones, Tim Hodge

Disney's American Legends -sarjaan lukeutuva John Henry kertoo tarinan vapautetusta orjasta John Henrystä (Jones), joka kamppailee rautatienrakennusprojektissa uutta tehokasta konetta vastaan. 1950-1960 -lukujen piirrostyyliä jäljittelevä animaatio on kivannäköistä eikä tarinassakaan nyt mitään vikaa ole, mutta kokonaisuus ei jätä suurtakaan muistijälkeä. John Henry on Disneyn animoijana kunnostautuneen Mark Hennin toistaiseksi ainoa ohjaustyö.

Pisteytys: 6/10

Lorenzo

Ohjannut Mike Gabriel

USA 2004, 5 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pocahontas (1995) ja Bernand ja Bianca Australiassa (1990) -elokuvien ohjaajana tunnetun Mike Gabrielin Lorenzo kertoo tarinan laiskanpulskeasta kissasta, jonka häntä ottaa ohjat käsiinsä. Hassusti mieleen tulee suomalainen sarjakuvasankari Jasso-kissa häntineen, vaikka kyseessä onkin aika eriluontoinen katti. Lorenzo on ihan hauska musikaalinen tanssahtelu, mutta myös vähän tylsä. Tämä muuten tehtiin yhdeksi potentiaaliseksi osioksi toteutumattomaksi jääneeseen Fantasia 2006 -elokuvaan.

Pisteytys: 6/10

The Little Matchgirl - Pieni tulitikkutyttö

Ohjannut Roger Allers

USA 2006, 7 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Draama

Hans Christian Andersenin satuun perustuva Pieni tulitikkutyttö on tämän animaatiokokoelman takuuvarmin kyyneltenvuodattaja. Köyhän tyttöpolon jouluhaaveista kertova surullinen tarina koskettaa ja lisäksi se on animoitu todella kauniisti. Yksinkertainen, aito ja koskettava lyhäri! Ohjaaja Roger Allers on tunnettu mm. Leijonakuninkaan (1994) ohjaajana ja Aladdinin (1992) käsikirjoittajana.

Pisteytys: 8/10

How to Hook Up Your Home Theater

Ohjannut Kevin Deters, Stevie Wermers

USA 2007, 6 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Corey Burton, Bill Farmer

Klassisten "how to" -Hessujen jatkoksi tehty hupaisa pätkä käsittelee kotiteatterin asennusurakkaa. Aiheeltaan moderni lyhäri kunnioittaa myös perinteitä, vaikkei nyt kohoakaan ihan Hessu-pätkien parhaimmistoon. Oma suosikkini Disneyn toheloitsijoista tosin on aina ollut Aku Ankka, vaikka kyllähän nämäkin toilailut viihdyttävät.

Pisteytys: 7/10

Tick Tock Tale

Ohjannut Dean Wellins

USA 2010, 6 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Dean Wellins

Lontoolaisessa kellokaupassa päivä tulee päätökseensä, mutta kauppiaan poistuessa kellot heräävätkin henkiin! Yhtä kellopoloa kiusataan, mutta murtovarkaan saapuessa syrjitty kello saa tilaisuuden hankkia itselleen hieman kunnioitusta. Viehättävän eläväiset kellot tuovat mieleen Geppetton pajan Pinocchiosta (1940). Tarina ei ole kummoinen, mutta persoonallisia kelloja on silti hauska katsella.

Pisteytys: 7/10

Prep & Landing - Operation: Secret Santa

Ohjannut Kevin Deters & Stevie Wermers

USA 2010, 7 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Betty White, Dave Foley, Derek Richardson

Pohjoisnavalla tapahtuu kummia, kun agenttitontut saavat joulumuorilta (White) salaisen tehtävän, ja heidän on murtauduttava pukin pajaan kenenkään huomaamatta. Tämä Secret Santa on jonkinmoinen jatko-osa jo aiemmin tehdyille Prep & Landing -pätkille. Idea on ihan hauska, ja kyllähän näitä saattaisi aivojanollaavissa joulutunnelmissa katsella useammankin. Todennäköisesti kokopitkä leffa olisi vain puuduttavaa kohellusta, mutta tällaisena lyhyenä pätkänä homma toimii.

Pisteytys: 7/10

The Ballad of Nessie

Ohjannut Kevin Deters & Stevie Wermers

USA 2011, 5 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Billy Connolly

Humoristinen animaatio kertoo runollisesti skottilaisen, väärinymmärretyn hirviön tarinan. Kivasti animoitu lyhäri herättää muutaman aww-aatoksen ja hymyilyttää hieman. Eipä Nessie-balladissa mitään vikaa tainnut olla, mutta silti se on jo uiskennellut mielestäni autuaammille kylpymaille. Ei siis kovin ikimuistoinen tai tunteitaherättävä tapaus. Tästä tosin muistuu mieleen eräs Disneyn hauska lyhäreitä esittelevä erikoisuus, nimittäin Lempeä lohikäärme (1941).

Pisteytys: 7/10

Tangled Ever After

Ohjannut Nathan Greno & Byron Howard

USA 2012, 6 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Mandy Moore, Zachary Levi, Alan Dale

Kaksin karkuteillä (2012) -elokuvan minijatkis Tangled Ever After kurkistaa Rapunzelin (Moore) ja Flynn-prinssin (Levi) hääseremonian kulisseihin, jossa onnellisen avioparin tohelot eläinystävät metsästävät pakomatkalle vierinyttä sormusta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää! Hauska kuusiminuuttinen, mutta eipä kyllä ole itse Tangled-elokuvaa kummoisempi. Sikäli tämä on emäteostaan parempi, että kestoa on vähemmän. Hehheh.

Pisteytys: 6/10

Paperman - Paperirakkautta

Ohjannut John Kahrs

USA 2012, 7 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: John Kahrs, Kari Wahlgren

Kahden toimistotyöläisen satunnaiset kohtaamiset tuovat toivonpilkahduksia harmaaseen arkeen tässä John Kahrsin esikoisohjauksessa. Mustavalkoisuudessaan monisävyinen maailma näyttää kauniilta ja animointityyli toimii. Luovilla ratkaisuillaan ilahduttava animaatio myös meni ja voitti lyhytanimaatio-oscarin. Tämän kokoelman parhaimmistoa!

Pisteytys: 8/10

Get a Horse!

Ohjannut Lauren MacMullan

USA 2013, 6 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Walt Disney, Marcellite Garner, Billy Blechter, Russi Taylor

Nautin Disneyn vanhoista lyhytpätkistä, ja siksipä odotin tämän lyhärin näkemistä innolla. Get a Horse! kertoo klassiseen slapstick-tyyliin Mikin (Disney) ja kumppaneiden iloisesta retkestä, jota Musta Pekka (Blechter) saapuu häiriköimään kaarallaan. Jotain hassua kuitenkin tapahtuu, ja seurue tömähtää valkokankaan läpi suoraan 2010-luvulle! Idea on kiva ja toteutus samoin, onhan tätä tehdessä venytty aikamoisiin teknisiin ponnistuksiin. Elokuvassa on uudelleenkäytetty arkistoista kaiveltuja vanhoja ääniraitoja, ja niinpä itse Walt-sedänkin mikkiääni on herätetty uudelleen henkiin.

Pisteytys: 8/10

Feast

Ohjannut Patric Osborne

USA 2014, 6 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia, Draama

Pääosissa: Tommy Snider, Katie Lowes

Feast on lyhytanimaatio-oscarin voittanut elokuva, jolta en odottanut suuria. Nälkäisen koiran näkökulmasta kerrottu ihmissuhdetarina onkin kuitenkin yllättävän hyvin dramatisoitu, eikä animaatiossakaan ole vikaa. Tietokoneanimointi itse asiassa häivähtää vanhojen piirrosfilmien suuntaan kivalla tavalla. Feastin myötä ensiohjauksensa tehnyt Patric Osborne on ollut animoijana niin ikään koira-aiheisessa Boltissa (2008).

Pisteytys: 8/10

Frozen Fever

Ohjannut Chris Buck & Jennifer Lee

USA 2015, 8 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Idina Menzel, Kristen Bell, Jonathan Groff

Frozenin (2013) "jatko-osaksi" väsätty lyhytfilmi kertoo siitä, miten Elsa (Menzel) ystävineen järjestää Annalle (Bell) syntymäpäiväjuhlia. PLÄÄH. En tykännyt itse Frozenista, joten tämäkään ei napannut yhtään sen enempää. Ihan nättejä animointeja tietyissä kohdissa ja ehkä joku hauska asia tapahtui, mutta kokonaisuutena täysin turha tuotos ja tylsä päätös hyvälle animaatioputkelle. Itse leffan faneille tätä voinee kuitenkin suositella.

Pisteytys: 3/10

Dumbo (1941)

Ohjannut Ben Sharpsteen
USA 1941, 64 min.
Animaatio, Musikaali
Pääosissa: Edward Brophy, Verna Felton, Herman Bing, Cliff Edwards

A baby with eyes of blue, straight from heaven, right to you.

Vuosikymmenen alku oli Disneylle vaikeaa aikaa. Eurooppalaisten sota näkyi studiolla lähinnä valtavina lipunmyyntitappioina, kun Pinocchio (1940) ja Fantasia (1940) eivät osoittautuneetkaan kummoisiksi menestyksiksi. Lisäksi työntekijöiden lakko ja vaatimukset kunnon palkasta aiheuttivat Walt-sedälle päänvaivaa. Seuraava elokuva päätettiinkin tuottaa pienellä budjetilla ja animaatiota yksinkertaistettiin rutkasti. Disneyn onneksi vuonna 1941 ensi-iltansa saanut Dumbo nettosi valtavat lipunmyyntitulot - sen herkkyys ja sympaattisuus vetosi vaikeina sota-aikoina lämminhenkistä viihdettä kaipaaviin ihmisiin.

Lastenkirjaan perustuva Dumbo kertoo hyväksytyksi tulemisesta, ainutlaatuisuudesta ja vaikeuksien voittamisesta. Päähenkilö on pieni norsuvauva Dumbo, joka joutuu sirkuksessa hylkiöksi suurten korviensa takia. Dumbo on tietenkin valtavan hellyyttävä! Liikuttavat ja hauskat kohtaukset vaaleanpunaisine elefantteineen, ikimuistoiset laulut sekä vapauttavaa katharsista kohti rytmikkäästi lipuva tarina muodostavat todella kauniin kokonaisuuden. Dumbon tarinasta kaavailtiin alunperin vain lyhytelokuvaa, mutta budjettihuolien takia siitä päätettiinkin tehdä halvasti tuotettu, kokopitkä elokuva. Tämä, ja arvatenkin myös tiukka budjetti, selittävät elokuvan poikkeuksellisen vähäisen keston.

Olin katsonut Dumbon viimeksi alle kouluikäisenä, joten muistot tästä klassikosta olivat aika hatarat. Tunteikas animaatio pomppasi kertaheitolla kamppailemaan Disney-lemppareideni kärkipaikoista! Pelkistetty animaatio on todella eläväistä ja täynnä upeita oivalluksia. Elokuva on hyvin selkeästi suunnattu lapsille, joten sen (ja hieman huolimattoman tuotannon) vuoksi sanoma ei ole erityisen monisävytteinen tai syvällinen - mutta ei sellaistakaan aina jaksa kaivata. Kokonaisuus on kuitenkin valloittava. Elämystä nihkeyttävät ainoastaan sivuhahmot, jotka nykypäivänä tuntuvat rasistisilta.

Pisteytys:

8/10

Pinocchio - Pinokkio (1940)

Ohjannut Hamilton Luske & Ben Sharpsteen
USA 1940, 88 min.
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Dickie Jones, Cliff Edwards

Little puppet made of pine, awake!

Carlo Collodin 1880-luvulla valmistuneeseen saturomaaniin perustuva Pinocchio on järjestyksessään Disneyn toinen kokopitkä animaatio. Alkuperäiskertomukseen nähden tämä versio eloon heräävästä puunukesta on paljon kiltimpi ja armollisempi, vaikka elokuva onkin Disney-animaatioksi yllättävän synkkäsävyinen. Pinocchio käsittelee moraalia ja oikeudenmukaisuutta lempeän opettavaisella otteella: oikeiden ja väärien valintojen parissa kamppailevan Pinocchion (Jones) apuna on onneksi omatunto Samu Sirkka (Edwards), jolla tosin on täysi työ pitää lapsukainen kaidalla polulla.

Nykykatsojalle Pinocchion maailma tuntuu julmuuksistaan huolimatta tutulta ja turvalliselta, sillä tässä maailmassa pahuus saadaan aisoihin ja hyvyys voittaa lopulta. Tutut Disney-animaatioiden konventiot ovat vahvasti läsnä: musiikki ja animaatio kietoutuvat kauniisti yhteen, ja tarina yhdistelee onnistuneessa suhteessa erilaisia elementtejä aina jännityksestä huumoriin. Animaatio on yhtä upeaa kuin Lumikissa (1937), paikoin jopa parempaa. Esimerkiksi Geppeton paja on täynnä viehättäviä yksityiskohtia, joita voisi jäädä ihastelemaan tuntikausiksi!

Pinocchio on todella Disney-klassikoiden parhaimmistoa. Erinomaiset hahmot kuljettavat tasapainoista tarinaa eteenpäin, kohtausten vaihtuessa mielikuvituksellisesta fantasiasta jännittäviin, jopa pelottaviinkin hetkiin. Erityisen mieleenpainuva tapahtumasarja on Pinocchion seikkailu vedenalaisessa maailmassa. Musiikin saralla ikimuistoisinta on toki kaunis Oscar-palkittu klassikko, When You Wish Upon a Star.

Vaikka elokuva on upea ja kiinnostava eritoten taidokkaan animaation vuoksi, se on mielenkiintoinen myös muista syistä. Mitä Pinocchio kertoo omasta ajastaan: lapsuudesta tai ihmisyydestä? Elokuvan protagonisti joutuu oppimaan rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja epäitsekkyyttä ansaitakseen asemansa oikeana poikana. Elokuvan oppi onkin, että menestys syntyy vain kovalla työllä. Näin Pinocchio heijastelee mielenkiintoisella tavalla myös amerikkalaista ajatusmaailmaa, jossa on vain voittajia ja häviäjiä. Vaikkei tähän ideologiaan samaistuisikaan, on Pinocchio joka tapauksessa valtavan mielenkiintoinen ja kaunis teos.

Pisteytys:
9/10

Fantasia (1940)

Ohjannut Norman Ferguson
USA 1940, 125 min.
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Leopold Stokowski, Deems Taylor

Congratulations to you, Mickey!

Disneyn kolmas kokopitkä animaatio Fantasia on ainutlaatuinen liikkuvien kuvien ja klassikkosävellysten yhdistelmä. Säveltäjä-kriitikko Deems Taylorin juontama ja kapellimestari Leopold Stokowskin johtama viehättävä konsertti koostuu seitsemästä jaksosta, kuten Pähkinänsärkijän tahtiin tanssivista keijukaisista tai lennosta Pegasoksen kanssa Stravinskin Kevätuhrin siivittämänä

Fantasia on eräänlaista jatkoa Disneyn 1920-1930 -lukujen Hassunkurisille sinfonioille (Silly Symphonies). Elokuvan tarkoitus oli kuitenkin viedä animaation ja klassisen musiikin yhdistelmä täysin uudelle tasolle. Alkuperäisenä suunnitelmana oli myös uudistaa elokuvaa muutamien vuosien välein ja esittää sitä yleisölle yhä uudestaan. Suunnitelma ei toteutunut, joskin Fantasia on nähty valkokankailla useina vuosina ja sen sisältöä on toisinaan hieman editoitu. Vuonna 1999 elokuvalle kuitenkin syntyi ei-niin-kiitelty jatko-osa, Fantasia 2000.

Jokainen teoksen osio on omalla tavallaan viehättävä, mutta vain muutamat ovat todella vaikuttavia. Elokuvan kenties kuuluisin osio, Mikki Hiiren tähdittämä Noidan oppipoika on lapsuudesta asti ollut suosikkini, mutta myös Fantasian loppuhuipennus, hyvän ja pahan vastakkainasettelu on ehdottomasti elokuvan parhaimmistoa. Tunnelmat liikkuvat synkästä ja miltei pelottavasta ilahduttavan kepeään, herkkään ja kauniiseen - huumoria unohtamatta. Upeaa fantasiaa!

Pisteytys:

8/10