The Freshman - Keltanokka (1925)

Ohjannut Fred C. Newmeyer & Sam Taylor

USA 1925, 77 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Harold Lloyd, Jobyna Ralston, Brooks Benedict

 

There's the man to model yourselves after!

 

Harold Lamb (Lloyd) aloittaa college-opintonsa intoa puhkuen. Lukukauden ensimmäisinä päivinä yli-innokas nuorukainen saa huomata, ettei porukkaan pääsy olekaan aivan helppoa. Haroldista tulee tahtomattaan vuosikurssinsa klovni, jonka kommellukset ovat yleinen vitsailun aihe.  Sinnikkään asenteensa ansiosta Harold onnistuu kilvoittelemaan tovereidensa suosiosta juhlissa ja urheilukentällä, mutta tärkeintä on kuitenkin erään hurmaavan neidon (Ralston) rakkaus.

 

Vauhdikkaita opiskelijarientoja kuvaava Keltanokka on tasapainoinen komedia, jossa Harold Lloyd esiintyy itselleen tyypillisenä sympaattisena tohelona. Vaikka tarina ja sen lähtökohdat ovat tuttuja, kokonaisuus on raikas ja hauska. Mukana on rahtunen aika vakavaakin draamaa, sillä Haroldin yksinäisyys on pohjimmiltaan pakahduttavan surullista. Nuorukainen tekee mitä vain saadakseen suosiota ja ystäviä, mutta saa osakseen vain pilkkaa. Loppukohtaus kruunaa kaiken upealla katharsiksellaan, josta ei puutu huumoria ja urheiluotteluiden huimaa jännitystä.

Keltanokka oli valtava menestys ja näyttävä kassamagneetti. Elokuvan ohjaajina toimivat jo tuttuun tapaan Fred C. Newmayer ja Sam Taylor, jotka olivat ohjanneet useita Lloyd-elokuvia yhdessä ja erikseen. Tunnetumpina töinä Keltanokan ohella on mainittava Turvallisuus viimeiseksi (1923). Tämän elokuvan jälkeen Newmayer lähti kuitenkin uusien tuulien perään, mutta Lloydin menestys jatkui siitä huolimatta vielä useiden elokuvien verran. Vanhojen klassikoiden tenho kantaa edelleen: Keltanokka on mainio elokuva vaikkapa lukuvuodenaloittajaisiin ja opiskeluaikojen muisteluun. Mutta nähdäänkö elokuvassa aherrusta, kirjoja ja pänttäämistä? Ei lainkaan!

Pisteytys: 8/10

2. luukku: 100 vuotta sitten (Ujo poika, 1924)

I just love cave men!

Joulukalenterin varsinainen aikamatka alkaa jälleen tasan sadan vuoden takaa, vuodesta 1924. Tuolloin päivänpoliittisia uutisaiheita olivat muun muassa Leninin kuolema ja palsamointi sekä fasismin nousu Italiassa. Ensimmäiset talviolympialaiset järjestettiin Ranskan Alpeilla tammikuussa ja kesällä urheiluhuuma jatkui Pariisin olympialaisissa. Suomi keräsi Pariisissa mittavan mitalisaaliin varsinkin juoksulajeissa, joiden kiistaton tähti oli Paavo Nurmi.

 

Urheilun lisäksi kotimaisella kulttuurikentällä tapahtui muutakin: ihka ensimmäinen nuorison tietokirja Pikku Jättiläinen julkaistiin, Ilmari Kiannolta tuli uutuusteos Ryysyrannan Jooseppi ja nähtiinpä tuoreita luomuksia teatterilavoillakin. Tänään 2.12. tulee nimittäin kuluneeksi tasan vuosisata Maria Jotunin Tohvelisankarin rouvan (1924) ensi-illasta Kansallisteatterissa. Sukupuolirooleja pöllyttänyt näytelmä aiheutti pöyristystä, koska sitä pidettiin siveettömänä. Aikansa naiskuva on käsittelyssä myös päivän luukusta paljastuvassa elokuvassa, joka kuitenkin oli välitön hitti.

Girl Shy - Ujo poika

Ohjannut Fred C. Newmeyer & Sam Taylor

USA 1924, 87 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Harold Lloyd, Jobyna Ralston

 

 

 

Harold Meadows (Lloyd) on ujo nuorukainen, joka työskentelee räätälisetänsä liikkeessä. Töidensä lomassa Haroldilla on kosolti aikaa tarkkailla naisväkeä, jota hän pelkää kuollakseen. Vain sedän pillinvihellys palauttaa miespolon takaisin tajuihinsa! Naisten pivartelu ottaa niin koville, että Harold kirjoittaa kirjan keksimistään parisuhdevinkeistä. Opus ei saa ymmärrystä osakseen, mutta rakkaus löytyy yllättävällä tavalla. Lopulta lempi saa Haroldin ujouden karisemaan vauhdilla!

 

Ujo poika osuu kiinnostavaan kohtaan Lloydin uraa, sillä se oli koomikon ensimmäinen itsenäinen filmi ilman pitkäaikaisen kumppanin Hal Roachin tukea. Elokuva on silti monella tapaa tuttua ja tyypillistä Harold Lloyd -komediaa: siinä on hieman uuvatti päähenkilö, romanttinen motiivi ja lopulta vauhdikkaita, jännittäviä stuntteja. Vauhdin hurmaa lietsova loppukiri menee tällä kertaa jo hieman liian pitkäksi, vaikka menevä osio sinänsä onkin ihan hauskaa kiiruhtamista. Sinänsä stuntteja on aiempaa vähemmän. Yhden pitkän loppuosion sijaan tuntuisi tasapainoisemmalta, jos lyhyitä vauhdikkaita hetkiä olisi ripoteltu tarinaan enemmänkin.

Vaikka Ujo poika ei ole Lloydin ykkösteos, elokuva on viihdyttävä. Juonelle keskeiset sukupuoliroolit heijastavat aikaansa ja Jobyna Ralstonin näyttelemä Haroldin lemmitty tuntuu vain ajelehtivan miesten armoilla. Toisaalta tarinassa on myös sähäkkää naistoimijuutta, kun Haroldin deittivinkit pääsevät naislukijoiden hyppysiin. Omana aikanaan komedia menestyi oikein mainiosti, eikä Lloydin tarvinnut katua itsenäiselle elokuvauralle ponnistamista. Elokuva pohjusti jo seuraavaa menestysfilmiä. Seuraavana vuonna ensi-iltansa sai Keltanokka (1925), josta tuli Lloydin kaikkien aikojen tuottoisin kassamagneetti mykkäkaudelta.

Pisteytys: 7/10

2. luukku: 100 vuotta sitten (Turvallisuus viimeiseksi, 1923)

Young man, don't you know you might fall and get hurt?

Elokuva-aikakone lähtee satavuotiselle matkalleen vuodesta 1923, jolloin charleston-tanssi aloitti iloisen maailmanvalloituksensa. Maailmansodan päättymisestä oli kulunut viisi vuotta, joten riemua todella kaivattiin! Sodan haavojen paikkailu ei sentään ollut pelkkää iloa, ja erityisen huolestuttava tilanne oli hyperinflaatioon ajautuneessa Saksassa. Synkät voimat nousevat epävakaina aikoina: marraskuussa Hitler natseineen yritti jo kaapata vallan Baijerissa.

Horisontin tummista pilvistä huolimatta päivän elokuva on tukevasti viihteen kannalla. Mykkätähti Harold Lloydin komediaklassikon ohella satavuotisjuhlaa viettävät tänä vuonna muutkin kulttuurimonumentit ─ Tukholman kaupungintalo, Time-lehti ja Salpausselän kisat. Toivottavasti juhlavuosi on ollut riemuisa!

 

Safety Last! - Turvallisuus viimeiseksi

Ohjannut Fred C. Newmeyer & Sam Taylor

USA 1923, 74 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Harold Lloyd, Mildred Davis

 

 

 

 

Nuorukainen nimeltä Harold (Lloyd) lähtee isoon kaupunkiin luomaan menestyksekästä uraa, mutta päätyy kangaskaupan puotipuksuksi. Harold olisi kylläkin isompien tienestien tarpeessa, sillä hänen heilansa (Davis) olettaa rakkaansa työskentelevän vähintään johtajana. Soppa on valmis, kun neitokainen tulee yllätysvierailulle kaupunkiin. Näytäpäs työpaikkasi, rakas!

Turvallisuus viimeiseksi (suomeksi myös Tuhannen dollarin nousukas) on yksi Harold Lloydin ikimuistoisimpia elokuvia. Kuuluisa kellostaroikkumiskohtaus on jättänyt lähtemättömän jälkensä elokuvahistoriaan ja sitä on imitoitu moneen kertaan. Elokuva kannattaa toki nähdä muutenkin kuin vain yhden ikonisen kohtauksen takia, sillä rytmikäs tarina on täynnä hauskoja kommelluksia ja henkeäsalpaavia stuntteja. Suurkaupungin pilvenpiirtäjistä ja ihmisvilinästä otetaan kaikki irti.

Tuottoisa hittikomedia veti katsojia teattereihin ja kohotti Harold Lloydin mainetta tuntuvasti. Vuosikymmenen kuluessa Lloydista tuli yksi valkokankaiden ykköstähdistä, jonka tähtitieteelliset tienestit takasivat makean elämän Beverly Hillsin kauniissa maisemissa. Huhtikuussa ensi-iltansa saanut Turvallisuus viimeiseksi vastasi yleisöjen hupitarpeen lisäksi romantiikannälkään, sillä Lloydin elokuvien vakiokasvo Mildred Davis oli avioitunut Lloydin kanssa saman vuoden helmikuussa.

Pisteytys: 8/10

LUUKKU 7: Let's Misbehave!

It's the Roaring Twenties!

90 vuotta sitten äänielokuvan aikakausi oli aivan nurkan takana, mutta mykkäelokuva kukoisti vielä hetken kauniina ja eläväisenä. Hollywoodin suosio jatkoi kasvuaan ja tähtikultti oli syttynyt. Aikansa kuumia nimiä olivat muun muassa Douglas Fairbanks, Mary Pickford, Charlie Chaplin, Buster Keaton, Harold Lloyd, Pola Negri ja Lon Chaney. Vuonna 1926 mediahuomio kiinnittyi eritoten Rudolph Valentinon traagiseen kuolemaan ja riutuvien fanien hautajaissaattoon. Samana vuonna myös syntyi tulevia tähtiä, kuten Leslie Nielsen ja Jerry Lewis. Näiden komediamestareiden kunniaksi esittelyvuoroon tänään pääsee vanhemman kollegan Harold Lloydin tähdittämä mykkäkomedia Seitsemännessä taivaassa.

Ps. Olen otsikossa hieman edellä aikaani, sillä Cole Porterin säveltämä upea ja kuolematon Let's Misbehave -sävelmä syntyi vasta vuonna 1927. Pienet anakronismit kuuluvat aikamatkailuun!

For Heaven's Sake - Seitsemännessä taivaassa

Ohjannut Sam Taylor

USA 1926, 58 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Harold Lloyd, Jobyna Ralston

Harold Lloyd esittää miljonääri Harold Mannersia, joka sattumalta päätyy köyhien asuttamaan kaupunginosaan. Väärinkäsityksen vuoksi Manners lahjoittaa suuren summan rahaa uskonnolliseen työhön. Erheen huomattuaan miljonääri yrittää saada rahansa takaisin, mutta rakastuukin lähetystyötä tekevään Hope-neitoon (Ralston).

Yksinkertaisella kaavalla toimiva elokuva on hauska, ja niinpä onkin helppoa ymmärtää sen aikanaan saama suuri suosio. Seitsemännessä taivaassa on yksi Lloydin kaikkien aikojen tuottoisimmista elokuvista ja myös koko mykkäkauden kahdenneksitoista tuottoisin elokuva Yhdysvalloissa. Hieno saavutus kieltämättä, mutta kovin suurta klassikkoa komediasta ei kuitenkaan ole muodostunut. Elokuva ei nimittäin ole erityisen kekseliäs tai omaperäinen, vaikka sen lukuisat vitsit naurattavatkin. Vain tunnin mittaisena komediana Seitsemännessä taivaassa kuitenkin viihdyttää kertaalleen katsottuna mainiosti.

Pisteytys: 7/10