Kauhukuu II ─ Deathdream (1974)

I died for you.

 

Tänään kauhukuu jatkuu viisikymppisellä zombiklassikolla. Vanhempien elokuvien ystäville löytyy monia muitakin tasavuosia viettäviä kauhulegendoja: erityissuositukseni saavat entisajan Japaniin sijoittuvat Onibaba (1964) ja Kwaidan (1964). Hämyisen tunnelmoinnin ystäville käyvät Edgar Allan Poen klassisiin kertomuksiin pohjautuvat filmit, joiden parissa ei silti tarvitse menettää yöuniaan: Punaisen surman naamio (1964) vie satanistisiin tunnelmiin 1100-luvun Italiaan ja Boris Karloffin & Bela Lugosin tähdittämä Musta kissa (1934) viettelee samankaltaisten kulttimenojen pariin. Pelottavampiin tunnelmiin vie legendaarinen slasher-innoittaja Teksasin moottorisahamurhaaja (1974). Loppukevennykseksi sopii viisikymppinen kauhuparodia Frankenstein Junior (1974).

Deathdream

Ohjannut Bob Clark

Iso-Britannia & Kanada 1974, 88 min.

Kauhu, Draama, Trilleri

Pääosissa: Richard Backus, John Marley, Lynn Carlin

 

 

Vietnamissa menehtynyt nuorukainen Andy (Backus) palaa perheensä luo, mutta elossa ja ulkoisesti hyvinvoivan näköisenä. Perhettä kummastuttaa, kuinka hyväsydäminen Andy on muuttunut niin oudoksi ja piittaamattomaksi mutta onhan hän kokenut kovia. Selittämättömät, veriset tapahtumat seuraavat toisiaan ja hiljalleen totuus valkenee jokaiselle. Kuolleiden olisi paras pysyä manan mailla.

Deathdream (tunnettu myös nimellä Dead of Night) on erinomaisesti rakennettu kauhudraama. Tapahtumat ovat yliluonnollisia mutta kertovat silti yleisellä tasolla aikanaan (ja edelleenkin) ajankohtaisista sotatraumoista sekä niistä monista nuorukaisista, jotka palasivat kotiin toisenlaisina, kuoleman maailmaan mielensä kadottaneina. Näyttelijäntyö on onnistunutta eritoten vanhempia taidokkaasti näyttelevien John Marleyn ja Lynn Carlinin osalta. He olivat näytelleet avioparia jo aikaisemmin John Cassavetesin draamassa Kasvoja (1968).

Modernit zombi-elokuvat kaivautuivat esille multaisista haudoistaan 1960-luvulla George A. Romeron luotsaamana. Tämä elokuva ei ehkä ole valtavirran parhaiten tuntema zombitarina, onhan sen elävä kuollut hieman erilainen kuin Romeron laahustajiat, oikeastaan enemmän vanhakantaisen zombihahmon edustaja. Elokuva on silti kerännyt hyviä arvioita ja kiitettävän kulttimaineen. Deathdreamille kaavailtiin vakavissaan uusintaversiota 00-luvun alussa, mutta suunnitelma jäi lopulta sikseen. Ehkäpä hyvä niin, vaikka tarina-aihiossa sinänsä onkin uudistuspotentiaalia.

Pisteytys: 8/10

Faces - Kasvoja (1968)

Ohjannut John Cassavetes

USA 1968, 130 min.

Draama

Pääosissa: John Marley, Lynn Carlin, Gena Rowlands

Definition of serious: Blah blah blah blah...

Kasvoja on alkoholinhuuruinen yötarina, jonka kuluessa aviopari Richard (Marley) ja Maria Frost (Carlin) pakenevat hiipunutta parisuhdettaan ystävien ja vieraiden rakastajien luokse. Aamunkoitossa yön sotkut siivotaan, mutta onko mikään muuttunut? Teemaksi kohoaa ajan tavan mukaan vieraantuminen sekä sukupuolten ja sukupolvien erot, mutta käsittelytapa ja elokuvan rakenne ovat melko ainutlaatuisia.

John Cassavetesin elokuvat tasapainottelevat taitavasti undergroundin luovuuden ja rakenteellisesti helpomman Hollywood-elokuvan välimaastoissa, olematta oikein kumpaakaan. Tämä elokuva sai peräti kolme Oscar-ehdokkuutta, mikä kielii siitä, ettei kyseessä ole kovin radikaalisti taiteen muotokieltä koetteleva teos. Kuvauksen kohteena ovat sitä paitsi aivan tavalliset ihmiset, joille tapahtuu oikestaan melko tavallisia asioita. Hauskaa toki on, että täysi arkipäiväisyys on tietenkin omalla tavallaan jopa uskalias aihevalinta. Kasvoja on kiinnostava juuri tuossa tunnistettavuudessaan ja inhimillisyydessään.

Kasvoja koostuu samankaltaisista intensiivisistä lähiotoksista ja improvisoinnin tunnusta kuin Cassavetesin esikoisohjaus Shadows (1959), mutta tämä elokuva on muodoltaan hieman helpommin haltuunotettava. Kertomuksen kokonaiskuva tosin hahmottuu kunnolla vasta elokuvan lopuilla, mutta huikeat yksittäiset kohtaukset ihastuttavat jo matkan varrella. Juoni ei ehdi kulkea kovinkaan pitkälle, kun näyttelijöiden työskentely ehtii jo ällistyttää. Taitavasti luodussa elokuvassa on sellaista aitoutta, jonka taltioiminen on itse asiassa ihmeen haastavaa. Hienosti on Cassavetes tiimeineen tehtävässään kuitenkin onnistunut.

Pisteytys:
8/10