Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wim Wenders. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wim Wenders. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. toukokuuta 2021

Der Himmel über Berlin ─ Berliinin taivaan alla (1987)

Ohjannut Wim Wenders
Länsi-Saksa & Ranska 1987, 128 min.
Draama, Fantasia, Romantiikka
Pääosissa: Bruno Ganz, Solveig Dommartin, Otto Sander, Peter Falk

Why am I me, and why not you?

Berliinin taivaan alla (engl. Wings of Desire) on runollinen kertomus kahdesta enkelistä, joista toinen haluaa tulla ihmiseksi rakkauden tähden. Ihmisyyttä pohdiskelevassa elokuvassa jumala tuntuu kadonneen, jos häntä koskaan olikaan, mutta ihmisten tuskissa myötäelävät enkelit Damiel (Ganz) ja Cassiel (Sander) vaeltavat jaetun Berliinin kaduilla auttaen masentuneita sieluja. Voiko enkeli silti ymmärtää, mitä kaikkea on olla ihminen? Tutkimusmatkallaan ihmisyyteen Damiel huomaa, että painovoima on vetänyt monia muitakin enkeleitä puoleensa ja saanut nämä hylkäämään siipensä.

Valloittavan kauniisti kuvattu Berliinin taivaan alla jakautuu mustavalkoisiin, enkeleiden näkökulmasta kuvattuihin kohtauksiin ja ihmisten värikylläiseen maailmaan. Idea on samankaltainen kuin fantasiaelokuvassa Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946), ja toki ihmisiä auttavia enkeleitäkin nähdään sangen monissa filmeissä. Berliinin taivaan alla on silti aivan ainutlaatuisen valloittava teos ja eritoten kiehtova oman aikakautensa kuva. Teoksen yksi päähenkilö on jaettu Berliini historiallisine kerroksineen ja kaupunkia halkova muuri, joka kaatui pari vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen.

Berliinin taivaan alla sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa Wim Wenders huomioitiin mestariteoksestaan parhaan ohjaajan palkinnolla. Ylipäätänsä elokuva menestyi parhaiten Euroopassa, vaikka vanhan mantereen taide-elokuvaksi filmi sai keskimääräistä paremmat lipputulot myös Yhdysvalloissa. Elokuva on kiistämättä hyvin eurooppalainen, mutta aiheiltaan yleismaailmallinen. Mitä on ihmisyys? Miksi emme opi virheistämme? Vaikka tarinassa on melankoliaa, kerronta on lämminhenkistä ja hellää. Elokuva suhtautuu ihmisiin enkelin tavoin: ymmärtäen, lohduttaen ja myötäeläen.

Pisteytys: 9/10

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Paris, Texas (1984)

Ohjannut Wim Wenders
Länsi-Saksa, Ranska & Iso-Britannia 1984, 145 min.
Draama
Pääosissa: Harry Dean Stanton, Dean Stockwell, Hunter Carson
 
Is four years a long time?
 
Travis Henderson (Stanton) löytyy rähjäisessä kunnossa Teksasin erämaasta. Veli Walt (Stockwell) hakee vuosia kadoksissa olleen Travisin kotiinsa Los Angelesiin, jossa muistinsa menettänyt Travis ryhtyy hiljalleen etsimään yhteyttä itseensä, juuriinsa ja ympärilleen kerääntyneeseen perheeseen. Lopulta on tehtävä tiliä jälkipolvien kanssa, ja niinpä Travis lähtee poikansa Hunterin (Carson) kanssa etsimään Hunterin kadonnutta äitiä Teksasin syövereistä.

Toiveita, unelmia ja suuria pettymyksiä käsittelevä Paris, Texas on sympaattisin sävyin kerrottu surumielinen draama. Kertomuksen juonteet ovat sinällään traagisia, mutta pehmeä käsittelytapa luo tarinaan yllättävää lämpöä. Symbolinen road trip tuo mieleen Werner Herzogin Bruno S:n tarinan (1977), jossa muutama elämässään epäonnistunut saksalainen lähtee Yhdysvaltoihin etsimään parempaa elämää. Mutta kuten pessimistit tietävät sanoa, unelmat ovat pettymysten kivijalka.
 
Niin periamerikkalaiselta kuin Paris, Texas ulkoisesti näyttääkin, se on täysin eurooppalaista tuotantoa. Yhtäältä elokuva käsittelee yleisinhimillisiä aiheita ─ unelmia, pettymyksiä, muistoja ─ mutta myös suuria amerikkalaisteemoja. Matkan varrella kysytään monia olennaisia kysymyksiä vapaudesta ja sen hinnasta. Vertailukohdaksi sopii vaikkapa yhdysvaltalainen vapaiden teiden klassikko Easy Rider (1969). Eurooppalaisnäkökulma löytää miljööstä kiehtovia kuvakulmia, joissa suurten unelmien ja pettymysten maa näyttäytyy kuin unessa. Kultaisella palmulla palkittu elokuva oli aikalaismenestys, joka huomioitiin useissa eurooppalaisissa palkintojuhlissa; ei kuitenkaan Oscareissa.
 
Pisteytys: 9/10

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Der amerikanische Freund - Amerikkalainen ystävä (1977)

Ohjannut Wim Wenders
Länsi-Saksa & Ranska 1977, 125 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Bruno Ganz, Dennis Hopper, Gérard Blain

Not that safe and easy.
Taulunkehyksiä työkseen tekevä Jonathan Zimmermann (Ganz) uskoo olevansa vakavasti sairas. Työhommista tuttu amerikkalainen Tom Ripley (Hopper) johdattelee Jonathanin palkkamurhaajan tehtävään, sillä mitäpä menetettävää kuolevalla miehellä on ─ palkkio jäisi sitä paitsi perintönä vaimolle ja lapselle. Lempeä Jonathan ei ole mikään murhamies, mutta yhtäkkiä hän on uppoutunut tahtomattaan alamaailman väkivaltaisiin bisneksiin.

Amerikkalainen ystävä (engl. The American Friend) oli Wim Wendersin (1945─) kansainvälinen läpimurto. Psykologinen rikoselokuva pohjautuu Patricia Highsmithin Tom Ripley -romaanisarjan (1955─1991) ensimmäisiin osiin. Highsmithin luoma herra Ripley on taitava huijaririkollinen ja jopa psykopaatti, jonka seikkailuista on tehty useampikin filmatisointi.  Niistä tunnetuin taitaa olla Matt Damonin tähdittämä Lahjakas herra Ripley (1999), vaikka maineikas on tämäkin teos. Amerikkalainen ystävä tosin perustuu Highsmithin kertomuksiin vain löyhästi, ja elokuvan pääosassa on Ripleyn sijaan uhriksi joutuva mies Jonathan.

Dennis Hopperin oivasti näyttelemä herra Ripley tuo cowboy-hattuineen yhdysvaltalaisen elokuvaviihteen arkiseen Hampuriin. Jonathanin elämä muuttuu rikoselokuvaksi, kun hän puolivahingossa ajautuu osaksi gangstereiden välienselvittelyjä. Kun tavallinen mies joutuu toimimaan elokuvapahiksen tavoin, on lopputulos suorastaan tragikoominen! Tämä tiivistyy hykerryttävästi kohtauksessa, jossa surmattavaksi tarkoitettu mies katsoo suoraan Jonathania kuin kyseenalaistaen tämä pätevyyden. Vaikka elokuva käynnistyy hieman hitaasti, on tarina kokonaisuutena onnistunut ja kutkuttaa ajatuksia. Mitäpä itse tekisin, jos olisin Jonathan?

Pisteytys:
8/10