Näytetään tekstit, joissa on tunniste John G. Blystone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste John G. Blystone. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. joulukuuta 2018

7. LUUKKU - 80 vuotta sitten (Kaksi pölkkypäätä, 1938)

A knick-knack is a thing that sits on top of a whatnot.
Vuonna 1938 suursota oli jo painunut kipeiden muistojen joukkoon, mutta muuankin saksalaisjohtaja herätteli jo maailmanmenoa seuraavien mielissä aihetta uuden sodan pelkoon. Ensimmäisen maailmansodan muistoja valkokankaalle tuovat tänään koomikot Laurel & Hardy eli Ohukainen ja Paksukainen, jotka olivat vielä 1930-luvulla sangen suosittuja viihdyttäjiä, ennen menestyksen päivien hiljaista hiipumista. Tämä elokuva istuu vuoden joulukalenteriin jo siksikin, että koomikkokaksikon uran loppusuoraa kuvaava biografiaelokuva Stan & Ollie (2018) on vastikään valmistunut ja lähtee laajempaan levitykseen tammikuussa 2019.

Block-Heads - Kaksi pölkkypäätä
Ohjannut John G. Blystone
USA 1938, 57 min.
Komedia, Sota
Pääosissa: Stan Laurel, Oliver Hardy, Patricia Ellis, Minna Gombell



Ensimmäisen maailmansodan jylinöissä muuan komppania valmistautuu hyökkäykseen ja sotamies Stan (Laurel) määrätään vartioimaan juoksuhautaa. Rauha koittaa ja vuosikymmenet vaihtuvat, mutta unohdettu Stan vartioi uurastamatta pientä asemapaikkaansa. Onneksi maailmanpolitiikan uudet tuulet lopulta selviävät Stanillekin, ja hän pääsee takaisin kotikonnuillensa ystävänsä Ollien (Hardy) vieraaksi. Vieraanvaraisuuden tielle tosin kasautuu toinen toistaan hullunkurisempia esteitä!

Sota-aikaa haaleasti muisteleva elokuva pohjautuu monilta osin kaksikon aiempaan lyhytfilmiin Ristiriitoja (1929). Kokopitkää versiota tehtäessä tosin vasta syntyikin jos jonkinlaisia ristiriitoja, ja elokuvan oli jopa määrä jäädä Laurelin ja Hardyn viimeiseksi. Vaikeuksista huolimatta ura jatkui vielä reilun vuosikymmenen. Kaksi pölkkypäätä jäi kuitenkin John G. Blystonen viimeiseksi ohjaustyöksi, sillä mies menehtyi vain hieman ennen elokuvan ensi-iltaa.

Tekoprosessin pienistä töyssyistä huolimatta Kaksi pölkkypäätä oli menestys ja se muistetaan edelleen yhtenä parivaljakon verrattomimmista teoksista. Hupia näiden pölkkypäiden toilailuista piisaa edelleen! Elokuvan täyttävät hilpeät gagit, joissa toilailut syntyvät verhojen, autojen, pyörätuolien ynnä muiden arkisten esineiden kustannuksella, unohtamatta myöskään tilanteeseen kuin tilanteeseen osuvaa sanailua ja parivaljakon keskinäistä naljailua.

Pisteytys: 8/10

torstai 16. elokuuta 2012

Our Hospitality - Ruutia, räminää ja rakkautta (1923)

Ohjannut John G. Blystone, Buster Keaton
USA 1923, 73 min.
Mykkäelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton, Natalie Talmadge, Joe Roberts

Ouch!
Syksyllä 1923 sai ensi-iltansa kokoillan komedia, Ruutia, räminää ja rakkautta. Tästä 1800-luvun alkupuolen Yhdysvaltoihin sijoittuvasta slapstick-hupailusta tuli suuri menestys, ja sitä voidaan myös pitää Buster Keatonin kultakauden käynnistäjänä. Elokuvan tarinalla on vastineensa todellisuudessa, eikä sen aihepiiri varsinaisesti ole kovin kepeä. Kuitenkin tämä filmi käsittelee sukuriitojen teemaa sangen onnistuneesti ja osuvalla huumorilla!

New Yorkissa tätinsä luona kasvanut Willie McKay (Keaton) on palaamassa synnyinseuduilleen lunastamaan perimäänsä taloa. Willielle selviää karmea tarina kahden suvun, McKayden ja Canfieldien, vihanpidosta: yhä uudet sukupolvet vannovat tappavansa vihatun suvun jälkeläiset, vaikkei kukaan enää muistakaan mistä kauna on alkujaan peräisin. Willie pyrkii parhaansa mukaan välttelemään Canfieldin korstoja, mutta kuinka ollakaan - vieraillessaan ihastuksensa Virginian (Talmadge) kotona, hän huomaakin saapuneensa Canfieldien kartanoon. Vieraanvaraisuutta kunnioittavat Canfieldit sallivat Willien säästää henkensä niin kauan kuin vierailu kestää, mutta tilanteen tajuttuaan ei Willie-polo tahtoisikaan vierailun päättyvän lainkaan.

Kuuluisa stuntti!
Ruutia, räminää ja rakkautta on varsin onnistunut komedia, josta ei puutu myöskään jännitystä. Stunt-temppujen mestari Keaton onnistuu vielä tänäkin päivänä säväyttämään taituruudellaan: tässä elokuvassa hurjinta settiä nähdään kuohuvan vesiputouksen yllä. Yksi elokuvan ehdoton vahvuus on myös kuvatun aikakauden esittäminen. Erityisesti The Rocket -veturi sekä varhainen polkupyörä Gentleman's Hobby Horse ovat ilahduttavia yksityiskohtia, joista on myös kehitetty loistavaa komiikkaa! Kommelluksia täynnä oleva junamatka olikin suosikkikohtaukseni koko elokuvassa. Mielenkiintoinen aspekti on myös näyttelijäkaarti, johon kuuluu muun muassa kolme sukupolvea Keatoneita sekä Busterin silloinen vaimo Natalie Talmadge.

Pisteytys:
9/10