Roma (2018)

Ohjannut Alfonso Cuarón

Meksiko & USA 2018, 135 min.

Draama

Pääosissa: Yalitza Aparicio, Marina de Tavira

 

Why is Cleo crying?

Nuori kotiapulainen Cleo (Aparicio) työskentelee keskiluokkaisen méxicolaisperheen taloudessa. Eletään 1970-luvun alkua ja maassa mellakoidaan. Kodin seinien sisällä on silti turvallista, eikä perhe hylkää Cleoa edes tämän tultua raskaaksi ja lapsen isän lähdettyä lätkimään. Kaunis ja haikea Roma seuraa Cleon elämää noin vuoden ajan. Arjen taustalla välähtelee polarisoitunut maa, mutta keskipisteenä on kuitenkin Cleo ja monet muut hänen kaltaisensa naiset.

 

Roma kuvaa kahden kerroksen väkeä toisiinsa kietoutuneina. Elokuvan aihepiiri ja tarina kumpuavat Alfonso Cuarónin omista nuoruuskokemuksista. Siksi kerronnassa on väkevä muiston tuntu, hetkellisyyden tarkka kuvaus. Tarina on hidas ja rauhallinen, mutta välillä kouraiseva. Rytmikin tuntuu realistiselta, eletyltä elämältä. Kuvaus on upeaa ja Roma ansaitsisi tulla nähdyksi valkokankaalta, vaikka elokuva onkin saanut näkyvyyttä lähinnä Netflixissä ─ siinäpä vasta aikamme kuvaa.

Erinomaisen vastaanoton saanut Roma on saanut useita parhaan elokuvan tunnustuksia kuten Venetsian Kultaisen leijonan. Oscar-gaalassa filmi palkittiin ansaitusti muun muassa kuvauksestaan. Koskettava draamaelokuva on kannuksensa ansainnut, sillä sen kerronta on kaunista ja ajatonta. Perheen merkitys ja muodostuminen ovat aiheita, jotka koskettavat yli ajan ja kulttuurierojen. Samoin yhteiskuntaluokkien välinen kuilu tuntuu teemana alati ajankohtaiselta.

Pisteytys: 8/10

Gravity (2013)

Ohjannut Alfonso Cuarón

Iso-Britannia & USA 2013, 91 min.

Draama, Trilleri, Scifi

Pääosissa: Sandra Bullock, George Clooney

 

Clear skies with a chance of satellite debris...

Tohtori Ryan Stone (Bullock) on ensimmäisellä avaruusmatkallaan. Arkipäivä Maan kiertoradalla muuttuu hurjaksi selviytymistaisteluksi, sillä avaruusromuksi tuhoutunut satelliitti kiitää kovaa vauhtia kohti Stonen ja hänen kollegoidensa sukkulaa. Seuraa tuhoisa onnettomuus, josta selviävät hengissä vain Stone ja kokenut avaruuskonkari Matt Kowalski (Clooney). Maahan on päästävä keinolla millä hyvänsä, mutta avaruus ei anna armoa.

 

Taidokkaasti luotu avaruustrilleri on kovaa toimintatykitystä. Katsoja saa hengähtää sopivin väliajoin, kunnes taas mennään ja vauhdilla. Parin katselukerran jälkeen vauhti tuntuu turhan kaavamaiselta, mutta eipä sekään hirveästi viihteen miellyttävyyteen vaikuta, kun kokonaisuus on muuten nappiosuma. Avaruuden karuus on ympäristönä niin päätähuimaava, ettei elokuvassa edes turhaan tuhlata ruutia ylimääräisiin efekteihin tai äänitehosteisiin. Realismin tuntu lisää sykettä.

 

Teknisesti uskottava, visuaalisesti näyttävä ja tarinaltaan viihdyttävä Gravity oli ilmestymisvuotensa suuria elokuvatapauksia. Vuotensa tuottoisimpien filmien kärkikymmenikköön kohonnut elokuva leijaili riemukkaasti palkintojuhlasta toiseen. Kymmenen Oscarin ehdokas ja seitsemän voittaja (mm. ohjaus, kuvaus, leikkaus) oli ihan varteenotettava ehdokas parhaan elokuvan pystin nappaajaksi, mutta syvällisempi draama 12 Years a Slave (2013) veti siinä taistossa pidemmän korren. Loistavana avaruustoimintana Gravity on edelleen huippuluokkaa.

Pisteytys: 8/10

Children of Men ─ Ihmisen pojat (2006)

Ohjannut Alfonso Cuarón

USA, Iso-Britannia & Japani 2006, 109 min.

Draama, Trilleri, Toiminta, Scifi

Pääosissa: Clive Owen, Michael Caine, Julianne Moore, Chiwetel Ejiofor

What do the police know about justice?

Eletään vuotta 2027 ja yhteiskunnat ovat romahduspisteessä. Sotien ja laman ikeessä ihmisoikeudet unohtuvat, koska toivoa tulevasta ei ole. Ihmiskuntaa vaivaa hedelmättömyys, eikä lapsia ole syntynyt kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Kyynistynyt byrokraatti Theo Faron (Owen) tempaistaan mukaan aktivistiryhmän salaiseen projektiin: eräs pakolaisnainen on raskaana, ja hänet on saatava turvaan.

Ihmisen pojat on synkkä dystopia, joka perustuu P. D. Jamesin samannimiseen romaaniin (1992). Elokuva on raadollinen, ja vasta lopussa pilkahtaa toivo. Se onkin koko elokuvan teema, sillä ilman lapsia ei ole tulevaisuutta, ainakaan ihmisrodulla ja kulttuureillamme. Loppukohtaus on hieman sentimentaalinen, mutta se tuo  koskettavasti mieleen nykypäivän pakolaisvirrat ja -veneet, joissa lapsiaan suojelevat vanhemmat riutuvat henkensä uhalla. Tulevaisuuskuvassa on ripaus jotain tuttua.

Vaikka Ihmisen pojat ei ollut kummoinenkaan kassamagneetti, se sai aikanaan roimasti kehuja kriitikoilta. Varsinkin kuvaus ja lavasteet ovat tyylikkäitä, ja tarina etenee sopivalla tempolla. Michael Cainen hieno hippirooli on mieleenjäävä! Elokuvan pääpaino on armotta etenevässä toiminnassa, mutta mukana kulkee jatkuvasti syvempiäkin ajatusvirtoja. Kuten kunnon scifielokuvassa kuuluukin, Ihmisen pojat tutkii nykypäivää ja tulevaisuuskuvia. Teemoja voisi vielä syventääkin, vaan jo tällaisenaankin elokuva on varsin miellyttävää katsottavaa ─ tai karmaisevaa, mutta hyvällä tavalla.

Pisteytys: 8/10

Y tu mamá también ─ Ja äitiäs kans (2001)

Ohjannut Alfonso Cuarón

Meksiko 2001, 106 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Gael García Bernal, Diego Luna, Maribel Verdú

Life is like the surf, so give yourself away like the sea.

 

Teini-ikäiset ystävykset Julio (Bernal) ja Tenoch (Luna) hyvästelevät kesälomareissulle lähtevät tyttöystävänsä. Edessä on tylsä kesä kaksin, vaikka bileitä ja uima-altaita riittää. Pojatkin pääsevät kokemaan oman road tripinsä, kun heitä vanhempi Luisa (Verdú) innostuu yhteisestä reissusta salaiselle rannalle. Edessä on viimeinen nuoruuden, lapsuuden ja aikuisuuden rajalla keinuva kesä.

Ja äitiäs kans kuvaa eläväisesti hölmöä, keskenkasvuista nuoruutta. Poikien keskinäinen nujuaminen on vielä täyttä leikkiä, vaikka elämää määrittävätkin bileet, päihteet ja seksi. Tavallaan koko tarina on tuon tunnistettavan elämänvaiheen tapaan vähän hölmö fantasia, mutta elokuva on paljon pintaansa syvällisempi. Road trip -lajille tyypillisesti jotain opitaan ja maailma lavenee. Aikuisuus näyttää ensimmäiset merkkinsä ja huolettoman kujeilun ajan on jäätävä taakse.

Alfonso Cuarónin (1961─) kontroversiaaliksikin kutsuttu draamakomedia oli kansainvälinen menestys. Ja äitiäs kans on kerännyt kehuja varsinkin tasapainoisesta käsikirjoituksestaan, jonka ansiosta filmille siunaantui yksi Oscar-ehdokkuuskin. Cuarón oli päässyt kokeilemaan siipiään Yhdysvaltojen puolella jo 1990-luvulla (mm. Loistava tulevaisuus, 1998), mutta viimeistään Ja äitiäs kans nosti ohjaajan suosioon ja suurempien projektien pariin. Sittemmin Cuarónilta on tullut ohjaustöitä yhä harvenevaan tahtiin, mutta ainakaan niiden laadusta ei ole tingitty.

Pisteytys: 8/10