15. LUUKKU - 40 vuotta sitten (Teräsmies, 1978)

This is no fantasy, no careless product of wild imagination!

Päivälleen 40 vuotta sitten ensi-iltansa sai jättibudjetilla tuotettu Teräsmies, jonka liehuvan viitan vanavedessä näyttäviä supersankarielokuvia on syntynyt yksi toisensa jälkeen. Tämä maailman kenties tunnetuin supersankari oli vilahtanut valkokankailla jo aiemminkin, mutta vain animaatiolyhäreissä ja pienissä B-tuotannoissa. Lopulta sarjakuvafilmatisointien kultakaivos löytyi ja loppu on tunnettua superhistoriaa.

Muita vuoden 1978 elokuvalegendoita ovat esimerkiksi Grease ja Halloween, joista jälkimmäisen uusintaversio sai ensi-iltansa syksyllä 2018. Suomessa eritoten Grease veti teattereihin väkeä ja lisäksi maan tavan mukaan innostuttiin jälleen uudesta Uuno-filmistä, joka tällä kertaa kantoi nimeä Rautakauppias Uuno Turhapuro. Valtameren toisella puolen vietetyssä Oscar-gaalassa huomattavin pystimagneetti oli Star Wars (1977), joka vauhditti myös Teräsmiehen lentoa hittifilmiksi.

Superman - Teräsmies
Ohjannut Richard Donner
USA 1978, 143 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Christopher Reeve, Margot Kidder, Gene Hackman, Marlon Brando

Krypton-planeetan tuhon aika on käsillä, joten Jor-El (Brando) lähettää ainoan poikansa Kal-Elin (Reeve) maahan turvaan. Kaukana kryptoniitin vaikutuspiiristä Kal-El saa maassa supervoimat, ja sen vuoksi hän omaksuu myös uuden identiteetin arkana toimittajana Clark Kentinä. Samalla kun kömpelö Clark rakastuu kollegaansa Lois Laneen (Kidder), uljas trikoosankari Teräsmies yrittää vesittää vuosisadan rikollisen Lex Luthorin (Hackman) häikäilemättömät ja tuhoisat suunnitelmat.

D.C. Comicsin Teräsmiehen tai Supermiehen tutun perustarinan kertova elokuva on mahtipontinen luomus, jossa valtava budjetti näkyy. Monet vanhentuneet efektit toki tuntuvat jo hitusen korneilta, mutta mitäpä pienistä ─ kevyt sarjistarina viihdyttää aivan riittävästi vaikka joku jäätikkö nyt näyttääkin muoviselta. Huomattava sentään on, että Teräsmies voitti Oscarin efekteistään. Aikanaan elokuva oli muutenkin sellainen menestys, johon tämän vuosituhannen Supermies-seikkailut eivät ole enää yltäneet.

Teräsmies sai nopeasti liudan jatko-osia, joista ensimmäistä (Superman II, 1980) tehtiin jo samaan aikaan ensimmäisen elokuvan kanssa. Reippaalla tahdilla syntyneen trilogian jälkeen viittasankari yritettiin palauttaa valkokankaille lukuisia kertoja, mutta vasta vuosituhannen vaihduttua suunnitelmat tuottivat tulosta. Nykyteoksia tosin tuntuu vaivaavan liiallinen synkkyys, yleinen epätasaisuus ja omaperäisyyden puute. Tämä Teräsmies ehkä kärsii ajan patinasta, mutta mukana on pienestä muovisuudestakin huolimatta enemmän aitoutta ja vähemmän raskasta paatosta kuin synkkyysfiltteriin vaihtaneessa The Man of Steelissa (2013).

Pisteytys: 6/10

LUUKKU #16 - 30 vuotta sitten (Tappava ase, 1987)

Looks like we both been fucked!

Vuosi 1987 alkoi hyytävän kylmänä ja sellaisena myös jatkui. Kylmän sodan mannerjää sentään osoitti jatkuvasti pieniä sulamisen merkkejä ja viimeistään tunnelmaa lämmittivät historian ensimmäiset kondomien tv-mainokset. Vuoden muihin ikimuistoisiin merkkitapahtumiin lukeutuu myös allekirjoittaneen puskeminen tiensä maailmaan. Elämän alkutaipaleessa tuskin oli valittamista, kun ensimmäisen elinvuoden aikana soittolistoilla keikkuivat Pet Shop Boys ja Rick Astley!

Päivän leffa huokuu 30 vuoden takaista tunnelmaa kasarikampauksineen ja -soundeineen. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat joulun alle, ja niinpä se on oiva vuodenaikaelokuva toiminnan ja kasariviihteen ystäville. Ei nyt ihan Die Hard (1988), mutta sinne päin.

Lethal Weapon - Tappava ase
Ohjannut Richard Donner
USA 1987, 110 min.
Rikos, Toiminta, Trilleri
Pääosissa: Mel Gibson, Danny Glover

Huumekyttä Martin Riggs (Gibson) elää yksinäistä elämää vaimonsa kuoleman jälkeen. Itsetuhoisesti käyttäytyvä Riggs siirretään tavanomaisista tehtävistään murharyhmään uusien haasteiden pariin. Uudessa duunissa Riggs saa parikseen perheellisen miehen, viisikymppisen Roger Murtaugh'n (Glover). Parivaljakko tutkii murhakeissiä, jonka taustalta paljastuu myös valtava huumebisnes. Miesten työtavat ovat varsin erilaiset, mutta yhteinen sävel löytyy kiinnostavan jutun valjetessa.

Tappava ase oli ilmestymisvuotensa isoimpia kassamagneetteja ja ylipäätään se on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä toimintaelokuvia. Jopa siinä määrin, että kyttätoiminta on saanut peräti kolme jatko-osaa. Sarjaan suunniteltiin vielä viidettä osaa, joka kuitenkin on jäänyt toteutumatta Mel Gibsonin sekoiluiden vuoksi. Aika näyttää, vieläkö jatkoa joskus syntyy ─ ainakin moista on lähiaikoina taas huhuttu. Sarja on myös vastikään päivitetty tv-sarjaksi (2016─), jossa pääparia esittävät uudet nuoremmat kasvot.

Niin suosittu kuin elokuva jatko-osineen onkin, ei Tappava ase lopulta tunnu erityisen ikimuistoiselta klassikolta. Toki toiminta viihdyttää ja sen hahmot ovat hyviä, ideasta puhumattakaan. On aika mehevä yhdistelmä laittaa räjähdysherkkä huumekyttä ratkomaan outoa murhakeissiä Roger "I'm too old for this shit" Murtaugh'n kanssa. Näyttelijöiden yhteispeli toimii ja eritoten Danny Glover on mainio. Leffa ei kuitenkaan herätä välitöntä innostusta katsoa sen toistaiseksi kolmea jatko-osaa, mutta ehkäpä joskus.

Pisteytys: 7/10