keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Kundun (1997)

Ohjannut Martin Scorsese
Monaco, Marokko & USA 1997, 134 min.
Draama, Biografia, Historia
Pääosissa: Tenzin Thuthob Tsarong, Gyurme Tethong

Are you the Lord Buddha?

Kundun on Hollywood-elokuva dalai-lamasta ja Tiibetin lähihistoriasta. Elokuva kertoo nykyisen eli 14. dalai-laman (mm. Tsarong, Tethong) tarinan lapsuudesta aikuistumisen päiviin. Kertomus alkaa siitä, kun tavallisen maanviljelijäperheen kuopus Tenzin tunnistetaan uudeksi Buddhan ruumiillistumaksi. Nuorukaiseksi varttuva Tenzin kasvaa valtionjohtajan rooliin ja viisauteen, mutta lopulta mahtava Kiina on Tiibetille liikaa. Dalai-laman maanpako Intiaan on väistämätön.

Buddhalaisen Tiibetin osa on vuosisatojen kuluessa ollut vaikea. Mao Zedongin johtama valloitus, jota elokuvassakin tarkastellaan, on johtanut nykypäivän tulenarkaan tilanteeseen. Tiibet on edelleen autonominen osa Kiinaa, mutta itsenäisyysliike elää: siksi kiinalaiset suhtautuvat vihamielisesti maan henkisenä ja poliittisena johtajana pidettyyn dalai-lamaan. Kundun kuvaa 1900-luvun kehityskulkua melko yksipuolisesti, mutta ainakin selkeästi. Kaikesta näkee, että elokuva on suunnattu "länsimaisille" yleisöille. Esimerkiksi puhuttuna kielenä on hölmösti, tosin yllätyksettömästi, englanti.

Vaikka Kundun tavoittelee suuria yleisöjä, se ei ollut aikanaan kummoinenkaan menestys. Filmi on kiistämättä hieman outolintu Martin Scorsesen tuotannossa. Tarina ontuu monin tavoin, mutta ansioitakin löytyy. Luottoleikkaaja Thelma Schoonmakerin taitava jälki on tuttuun tapaan laadukasta ja visuaalisesti elokuvaa voi pitää varsin onnistuneena. Kuvallisista ansioistaan (mm. kuvaus, puvustus) elokuva sai nipun Oscar-ehdokkuuksia ja hieman menestystä muissakin palkintogaaloissa. Kuvaaja Roger Deakinsin ohella kehuja sai säveltäjä Philip Glass. Hypnoottiset musiikit luovat taianomaisen mystisen tunnelman, joka istuu mielikuvaan dalai-laman myyttisestä aurasta.

Pisteytys: 7/10

sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Trois vies et une seule mort ─ Three Lives and Only One Death (1996)

Ohjannut Raúl Ruiz
Ranska & Portugali 1996, 123 min.
Draama, Komedia, Fantasia
Pääosissa: Marcello Mastroianni, Anna Galiena, Marisa Paredes

Life is full of surprises and pleasures.

Radioääni Pierre Bellemare kertoo neljä kummaa tarinaa. Jokaisessa keskeistä osaa näyttelee Marcello Mastroianni: ensimmäisessä kertomuksessa hän on keijujen panttivanki, toisessa kulkuriksi heittäytyvä professori ja kolmannessa salaperäinen sivuhahmo, joka puuttuu rakastavaisten onneen. Viimeinen tarina nivoo tapahtumat toisiinsa, kun liikemiehen keksitty elämä muuttuukin todeksi.

Olemassaolon eriskummallisuutta ja ihmisyyden eri puolia tutkiskelevan elokuvan kaikissa osioissa on ripaus yliluonnollista. Pariisin kaduilla kuhisee outoja ilmiöitä, mutta hahmot suhtautuvat niihin suuremmin yllättymättä. Ihmeitä korostetaan kauniiden kuvakulmien avulla, jotka vangitsevat suurkaupungin arkisen taian. Mitkä osat tarinoista lopulta ovatkaan totta, vaiko sittenkin ne kaikki?

Three Lives and Only One Death jäi Marcello Mastroiannin (1924─1996) viimeiseksi elokuvarooliksi. Loppuvuodesta menehtynyt Mastroianni ehti vielä nauttia elokuvan suosiosta: Cannesissa ensi-iltansa saanut filmi nousi ehdolle Kultaisen palmun saajaksi. Chileläisohjaaja Raúl Ruizin teosta kehuttiin tarinankerronnastaan, joskin suuri osa kerronnan tenhosta taitaa olla nimenomaan legendaarisen Mastroiannin ansiota.

Pisteytys: 7/10

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Boogie Nights (1997)

Ohjannut Paul Thomas Anderson
USA 1997, 155 min.
Draama
Pääosissa: Mark Wahlberg, Burt Reynolds, Heather Graham, John C. Reilly, Julianne Moore

I'm the boss of me!

Pornoteollisuuden kukoistava kulta-aika sykkii diskojytän tahdissa ja kokaiinin taikapöly vie nautinnon uudelle asteelle. Nuori Eddie Adams (Wahlberg) ei pärjää koulussa, mutta sukukalleuksiensa ansiosta pojanklopille urkenee ura pornofilmien parissa. Dirk Diggleriksi itsensä ylentävä nuorukainen kohoaa huipulle, mutta joutuu näkemään myös alan nurjan puolen.
 
Paul Thomas Andersonin (1970─) taidokas ja vauhdikas draama sukeltaa rohkeasti halveksutun mutta suositun elokuvalajin hikisiin takahuoneisiin. Ala on melkoinen villi länsi, jossa raha puhuu ja takeita onnellisesta lopusta ei ole. Tarinassa on ripaus tosipohjaisuutta, sillä Dirk Digglerin hahmo perustuu pornotähti John Holmesiin. Mark Wahlberg tulkitsee onnistuneesti piinallisen itseriittoista Diggleriä, jolle menestys kihahtaa pahemman kerran kupoliin. Näyttelijänalku sai uralleen hienoa nostetta ja samaten Anderson teki Boogie Nightsin myötä läpimurtonsa.

Boogie Nights keräsi suuret lipputulot ja paljon positiivista huomiota. Isot palkinnot jäivät saamatta, mutta Paul Thomas Andersonin nimi tarttui monien mieleen: käsikirjoittaja-ohjaajan seuraava iso hitti Magnolia (1999) sai ensi-iltansa jo seuraavana vuonna. Täytyy ihailla nuoren Andersonin taitoa kannatella suurta hahmokaartia ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Loppua kohden hyvä ote hieman horjuu ja fokus hämärtyy, mutta oivaan kokonaisuuteen nähden se ei tunnu vakavalta erheeltä.

Pisteytys: 8/10

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Fargo (1996)

Ohjannut Joel Coen
USA & Iso-Britannia 1996, 98 min.
Rikos, Komedia
Pääosissa: William H. Macy, Frances McDormand, Steve Buscemi, Peter Stormare

Oh, for Pete's sake!

Autokauppias Jerry Lundegaard (Macy) on rahapulassa. Kaikki tienausyritykset menevät mönkään, sillä myyjä ei olekaan mikään huijariekspertti. Lopulta Jerry palkkaa kaksi korstoa kidnappaamaan vaimonsa, jotta ökyrikas appiukko löysäisi kukkaronnyörejä. Eipä mene nappiin tämäkään homma, sillä amatööriroistot Carl (Buscemi) ja Gaear (Stormare) sössivät minkä ehtivät. Tilanteen tasalla on ainoastaan pikkukaupungin poliisi Marge Gunderson (McDormand), jolle koko soppa on rutiinia.

Coenin veljesten luoma musta komedia on pikkukaupungin rikosmysteeri, jossa mikään ei mene kuten elokuvissa. Odottamattomat vastukset ja lakoninen huumori naurattavat, vaikka lumisissa maisemissa on jylhää vakavuuttakin. Ovatko huonosti tähdätyt luodit ja unohtuvat uhrit takamaiden arkipäivää? Kekseliäs tarina ei kuitenkaan olisi puoliksikaan näin hyvä ilman ensiluokkaisia näyttelijöitä, joista parhaiten loistaa arjen sankaripoliisiksi eläytyvä Frances McDormand.

Fargo sai ensi-iltansa Cannesissa ja kiinnitti välittömästi kriitikoiden huomion. Kultainen palmu jäi saamatta, mutta ohjaajapalkinto tuli ja muut gaalat odottivat: seitsemästä Oscar-ehdokkuudesta Fargo nappasi ansaitusti pystit käsikirjoituksesta ja McDormandin roolisuorituksesta. Filmin hyvä maine on kantanut pitkälle, sillä sen pohjalta on tehty myös menestyksekäs HBO-sarja (2014─). Coenin veljekset ovat tarjonneet monia mainioita (jos toki keskinkertaisiakin) naurunaiheita, mutta Fargo pitää edelleen pintansa yhtenä kaksikon kärkiteoksista.

Pisteytys: 9/10

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Deconstructing Harry ─ Harry pala palalta (1997)

Ohjannut Woody Allen
USA 1997, 96 min.
Komedia
Pääosissa: Woody Allen, Judy Davis, Julia Louis-Dreyfus

I'm a guy who can't function well in life but can in art.
 
Menestyskirjailija Harry Block (Allen) kärsii kirjoitusblokista. Terapeutit, prostituoidut ja lääkkeiden napsiminen eivät auta, eikä viimeisimmän romaanin jälkipyykki ainakaan helpota oloa. Harry on ammentanut teokseen niin paljon tapahtumia omasta elämästään, etteivät miehen tuttavat voi olla löytämättä tarinasta itseään. Vastuuttomana ja tyyten moraalittomana seksihulluna itseään pitävä Harry on kovaa kyytiä matkalla kohti helvetin alimpia kerroksia.

Komediaelokuva Harry pala palalta on taattua Woody Allenia. Ohjaaja esittää neuroottista pääroolia itse, samaan tapaan kuin esimerkiksi Annie Hallissa (1977) tai Manhattanissa (1979). Menneisyydestä lainattuja ovat myös Jean-Luc Godardin ajatuksia katkovat hyppyleikkaukset; moniin muihinkin ohjaajasuuruuksiin viitataan (tavallaan elokuva on komediaversio Ingmar Bergmanin Mansikkapaikasta, 1957). Elokuvahistorian lisäksi Harry pala palalta on piikikästä metakommentaaria ohjaajan omasta elämästä.
 
Hyvin rakennetussa elokuvassa on hauskat hetkensä ja toden sekä mielikuvituksen välillä loikitaan taidokkaasti. Sanan säilä viuhuu tutulla tahdilla ja sikäli elokuvasta irtoaa hupia toisellekin katselulle. Filmi ei silti tunnu omaperäisimmältä Allen-elokuvalta, ja 1001-listaltakin se on poistettu jo vuonna 2008. Ilmestyttyään Harry pala palalta ei ollut erityinen suurmenestys, mutta se sai ansaitusti ehdokkuuden käsikirjoitus-Oscariin. Allenin varmaotteisen työn ohella sivunäyttelijöitä on kehuttu: erityisesti Judy Davisin energinen rooli on loistava.

Pisteytys: 7/10

tiistai 14. kesäkuuta 2022

Mononoke-hime ─ Prinsessa Mononoke (1997)

Ohjannut Hayao Miyazaki
Japani 1997, 134 min.
Animaatio, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Yōji Matsuda, Yuriko Ishida, Yūko Tanaka

The world is cursed.

Nuorukainen nimeltä Ashitaka (Matsuda) joutuu taistoon riivatun demonin kanssa ja saa kantaakseen ikävän kirouksen. Ashitaka lähtee etsimään parannuskeinoa kaukaisen metsän jumalilta, mutta ihmisen ei ole enää helppoa kulkea metsässä herättämättä epäluuloa. Susijumalten kasvattama ihmislapsi San (Ishida) on sydämistynyt ihmisiin, jotka ovat aiheuttaneet eläimille ja jumalille hallaa.

Prinsessa Mononoke (engl. Princess Mononoke) on kaunis animaatio metsien muinaisista taruista. Luonnonsuojeluteemaltaan elokuva yhtyy Ghibli-studion aiempaan fantasiaan, Tuulen laakson Nausicaän (1984), jossa taistellaan leviävää saastemerta vastaan. On pohjattoman surullista, että elokuvien aiheet ovat tulleet vain kipeämmin ajankohtaisiksi. Filmit toki tuovat myös lohtua, sillä tässäkin tarinassa on sentään ripaus toivoa. Kauniisti animoidut metsät äänimaisemineen ihastuttavat ja käsikirjoitus viehättää: edes pahikset eivät ole yksiulotteisia.

Hayao Miyazaki ja Isao Takahata perustivat Studio Ghiblin vuonna 1985, ja hiljalleen studio on kohonnut yhdeksi Japanilaisen animaation tunnetuimmista tuottajista. Prinsessa Mononoke oli valtava hitti kotimaassaan, mutta maailmalla se otettiin vastaan vielä hieman hillitymmin, joskin ylistäen. Studion maine kuitenkin kiiri ja tuore yhteistyö Disneyn kanssa edisti menestystä. Studion seuraava iso elokuva Henkien kätkemä (2001) sai jo huomattavasti suuremman näkyvyyden. Siinäkin on temaattista jatkuvuutta, sillä ihmisten ja jumalten on aika tavata jälleen.

Pisteytys: 8/10

lauantai 11. kesäkuuta 2022

L.A. Confidential (1997)

Ohjannut Curtis Hanson
USA 1997, 138 min.
Rikos, Draama, Mysteeri
Pääosissa: Guy Pearce, Russell Crowe, Kevin Spacey, Kim Basinger, James Cromwell

Some men get the world.

Tähtien kaupungin kimaltavan pinnan alla muhii karmeita salaisuuksia. Glamouriin tulee vaarallinen särö, kun paikallisessa kuppilassa tapahtuu joukkomurha. Tapausta ryhtyy tutkimaan kolme kyttää: oikeudentajuinen Edmund Exley (Pearce), räjähdysaltis kuumakalle Wendell White (Crowe) ja mainetta himoava Jack Vincennes (Spacey). Jokaisella on oma käsityksensä siitä, miten tapaus ratkaistaan ja millainen oikeus syyllisiä odottaa.

James Ellroyn samannimiseen romaaniin (1990) perustuva elokuva on neo-noiria terävimmillään. Elokuvassa on kaikki klassisen film noirin ainekset, mutta filmi ei tunnu pelkältä pastissilta. Vanhoista aineksista syntyy jotain uutta ja oman aikansa hengen mukaista. Oscarilla palkittu käsikirjoitus on jännittävä ja kunkin päähenkilön kehityskaari tuntuu herkulliselta. Hahmot eivät olekaan niin mustavalkoisia, kuin alussa vahvasti korostetaan. Yllätyksiä on luvassa!

L.A. Confidential sijoittuu tyylikkääseen 1950-luvun miljööseen, mutta toisin kuin film noireissa, maailma on värikäs ja verinen. Jutussa ei ole kyse vain muutamista likaisista seteleistä, vaan paljastuva korruptio liittyy prostituutioon, huumeisiin, laulaviin aseisiin ja tietysti myös Hollywoodin pimeästä puolesta elantonsa ammentaviin juorutoimittajiin. Elokuva sai aikanaan mairittelevat arviot kriitikoilta ja maine aikansa rikosklassikkona on vuosien varrella kasvanut kohisten.
 
Pisteytys: 8/10

torstai 9. kesäkuuta 2022

Smoke (1995)

Ohjannut Wayne Wang
Saksa, Japani & USA 1995, 112 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Harvey Keitel, William Hurt, Harold Perrineau

Time creeps in its petty pace.

Tupakkakauppias Auggie Wrenin (Keitel) liike Brooklynissa on kulmakunnan kavereiden kohtauspaikka. Auggien kesäpäivät muuttuvat entistäkin hikisemmiksi, kun entinen heila tulee kylään ja väittää Auggien olevan hänen teinityttärensä isä. Samaan aikaan kaupan asiakas ja Auggien ystävä, kirjailija Paul Benjamin (Hurt) tutustuu teinipoika Rashidiin (Perrineau), joka kaipaa isähahmoa. Kuka pelastaa ja kenet?

Smoke on tavallisten tarinoiden kudelma. Ihmiskohtalot kietoutuvat taitavasti toisiinsa ja henkilöiden välillä vallitsee lämmin luottamus, vaikka palturiakin puhutaan suut ja silmät täyteen. Isät, lapset ja yksinäiset, kaikki sattuman yhdistämät sielut kannattelevat kauniisti toisiaan. Pieniä tarinoita kuunnellessa ajantaju hämärtyy ja todellisuuskin hieman taipuu. Kylläpä onkin kauniin korutonta tavallisen elämän kauneutta, suoraan New Yorkin pölyisiltä kaduilta! Savuakaan ei sovi unohtaa, sillä nimeä enteilevästi sitä piisaa. Elokuvaa katsoessa huomaa, että entisaikanakin monien ihmisten taskuun piirtyi neliönmallinen jälki: ei kuitenkaan älypuhelimesta, vaan tupakka-askista.

Kirjailija Paul Austerin (1947─) käsikirjoitus on savuisen tunnelmallinen sekä tarkka ja lempeä. Wayne Wang (1949─) puolestaan kuljettaa mukavasti polveilevaa kertomusta taitavalla rytmillä. Kansainvälisenä indie-tuotantona valmistunut elokuva puri katsojiin ja kriitikoihin, ja elokuva menestyi Berliinin filmijuhlilla saakka. Monista tarinoista ja näyttelijöiden improvisoimista keskusteluista syntyi nopeasti jatko-osa Blue in the Face (1995), joka ei kuitenkaan saavuttanut Smoken veroista ylistystä.

Pisteytys: 8/10

tiistai 7. kesäkuuta 2022

Badkonake sefid ─ Valkoinen ilmapallo (1995)

Ohjannut Jafar Panahi
Iran 1995, 85 min.
Draama
Pääosissa: Aida Mohammadkhani, Mohsen Kafili

100 tomans for a goldfish!

On uudenvuodenaatto. Pieni tyttö (Mohammadkhani) haaveilee pulskasta kultakalasta, jollainen koristaisi perheen juhlapäivää. Lopulta murheen murtama pienokainen saa äidiltään rahan kalan ostamiseen, mutta kaksi kertaa seteli katoaa ja löytyy. Toisen kerran raha putoaa niin hankalaan paikkaan, etteivät lasten keinot riitä sen kalastamiseksi. Yksinkertaisista, usein mitättöminä pidetyistä aineksista syntyy todellinen ja koskettava draama.

Herttainen elokuva kertoo lasten ja aikuisten maailman kohtaamisesta. Osa aikuisista ei jaksa ymmärtää lapsen logiikkaa tai pienelle tytölle tärkeitä asioita. Myöhemmin lapsukainen toistaa itsekin samaa mallia, eikä ehdi kiinnittää huomiota auttajansa tunteisiin. Jafar Panahin (1960─) tasapainoisessa esikoisohjauksessa ilmenee toisenkin iranilaisohjaajan kädenjälki: Abbas Kiarostamin käsikirjoitus herää eloon totisten lapsinäyttelijöiden tulkitsemana.
 
Valkoinen ilmapallo (engl. The White Balloon) sai ilmestyessään kansainvälistä huomiota ja muutamia palkintojakin. Merkittävin voitto tuli Cannesista, josta Panahi sai esikoisohjaajille myönnettävän Kultaisen kameran. Ohjaajan menestyksekäs ura on jatkunut halki 2000-luvun, vaikka kotimaassaan hänen työtään ei arvosteta: iranilaisten naisten asemaa käsittelevä The Circle (2000) palkittiin Kultaisella leijonalla ja dokufiktio Taxi Teheran (2015) sai Kultaisen karhun.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

The Pillow Book (1996)

Ohjannut Peter Greenaway
Iso-Britannia, Alankomaat, Ranska & Luxemburg 1996, 126 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Vivian Wu, Ewan McGregor, Yoshi Oida

Use my body like the pages of a book.

Peter Greenawayn eroottinen draama sijoittuu Japaniin, vaikka onkin täysin eurooppalaista tuotantoa. Elokuva perustuu hovinaisena toimineen Sei Shōnagonin (n. 966─1017) Tyynynaluskirjaan (1002), jossa kirjoittaja kuvaa aikansa hovielämää. Elokuvan päähenkilö Nagiko (Wu) on saanut nimensä Shōnagonin todellisen nimen mukaan ja hänen koko elämänsä kietoutuu Tyynynaluskirjan ympärille.
 
Kirjallisuus tunkeutuu elokuvassa kaikkialle. Tarina jaetaan lukuihin ja tekstit muuttuvat lihallisiksi erotiikan välineiksi. Nagikon intohimoksi muodostuu kirjoituskankaana toimiminen ja toisaalta myös miesten käyttäminen kirjoituspaperina. Parhaimman tyydytyksen hän lopulta saa brittiläisen kirjailijanalun Jeromen (McGregor) siveltimenjäljestä. Itäinen perinne kohtaa lännen rakkaudessa ja taiteessa. Romanssista kuitenkin muodostuu vaikea ja menneisyyden traumat paljastuvat.

The Pillow Book on visuaalisesti erikoisesti toteutettu elokuva. Kuva hyödyntää kiinnostavasti eri tasoja ja päällekkäisyyttä, ja estetiikka henkii aikansa mediakuvastoa. Sinänsä harmi, ettei varsinkaan tarina aivan nouse lentoon, vaikka sen lähtökohta onkin mielenkiintoinen. 1001-listalta elokuva on saanut syystäkin kyytiä jo vuonna 2005, mutta omaperäisten ideoidensa vuoksi filmi on silti katsomisen väärti varsinkin elokuvaestetiikasta kiinnostuneille.

Pisteytys: 7/10

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Toukokuun elokuvat 2022

The Eyes of Tammy Faye
Ohjannut Michael Showalter
USA 2021, 126 min.
Biografia, Draama, Romantiikka, Komedia
Pääosissa: Jessica Chastain, Andrew Garfield




Tv-saarnaaja Tammy Fayen (Chastain) elämästä kertova biografia taituroi hyvin draaman ja farssin välillä. Lapsenuskoisen Tammyn ja hänen bisnesvaistoisemman miehensä Jim Bakkerin (Garfield) yhteiset vuodet veivät kaksikon suureen menestykseen, mutta lopulta koitti romahdus. Tarina jää hieman vaisuksi, vaikka se onkin taatusti ihmetyttävää "only in the USA" -tavaraa.

Pisteytys: 6/10

Queen & Slim
Ohjannut Melina Matsoukas
USA & Kanada 2019, 132 min.
Draama, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Daniel Kaluuya, Jodie Turner-Smith




Queen & Slim on surullinen draama poliisiväkivallasta, rasismista ja vähän rakkaudestakin. Miehen (Kaluuya) ja naisen (Turner-Smith) ensitreffit johtavat yhteenottoon poliisin kanssa: tapahtumasta käynnistyy järjetön pakomatka ja yllättävä rakkaustarina. Utuinen tunnelma ja rauhallinen rytmi jättävät tilaa ajatuksille. Tyylikäs ja puhutteleva Queen & Slim on Melina Matsoukasin (1981─) ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö. Matsoukasin aiempi kokemus musiikkivideoiden parissa näkyy elokuvan tyylissä.

Pisteytys: 8/10

Djúpið - Syvyys
Ohjannut Baltasar Kormákur
Islanti 2012, 95 min.
Draama, Toiminta
Pääosissa: Ólafur Darri Ólafsson, Joi Johannsson, Björn Thors



Islantilainen kalastusalus uppoaa talviseen mereen, mutta yksi mies selviää pulikoituaan tuntikausia hyisessä vedessä. Syvyys (engl. The Deep) on ihmeelliseen tositapahtumaan perustuva selviytymisdraama. On kiinnostavaa ja oivallista, ettei tarinan fokus ole vain haaksirikossa: mereen jääneiden tovereiden muisto ei lakkaa piinaamasta yksinäistä onnekasta, ja todellinen selviytyminen alkaa vasta pelastumisen jälkeen.

Pisteytys: 7/10

Dead Men Don't Wear Plaid - Kuollut mies ei palttoota kaipaa
Ohjannut Carl Reiner
USA 1982, 88 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Steve Martin, Rachel Ward, Carl Reiner



Film noir -parodiassa keitellään tuhtia jaavaa ja sivuroolien näyttelijät on leikattu mukaan vanhoista klassikkoelokuvista. Hupailun kohteena on myös film noireista tuttu naisia esineellistävä puheenparsi; välillä huumori onnistuu, mutta seksistisistä vitseistä monet ovat nykypäivänä jo auttamattoman latteita. Muilta osin tarina silti naurattaa edelleen melko makeasti. Tunnettu Hollywood-koomikko Carl Reiner (1922─2020) ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan sekä näytteli yhden oivan roolinkin.

Pisteytys: 7/10

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Lone Star (1996)

Ohjannut John Sayles
USA 1996, 135 min.
Draama, Mysteeri, Lännenelokuva, Rikos
Pääosissa: Chris Cooper, Elizabeth Peña, Kris Kristofferson

Well, I'm working on a few things.

Läheltä Meksikon rajaa löytyy sattumalta luuranko, seriffin tähti ja vapaamuurari-sormus. Teksasilaisen pikkukaupungin seriffi Sam Deeds (Cooper) päättelee jäännösten kuuluvan vuosikymmeniä sitten kadonneelle edeltäjälleen, vihatulle ja korruptoituneelle Charlie Wadelle (Kristofferson). Tapauksen tutkiminen vie Samin muidenkin haudattujen salaisuuksien äärelle, ja pienen rajakaupungin mysteerit paljastuvat yksi kerrallaan.

John Saylesin (1950─) käsikirjoittama ja ohjaama murhamysteeri punoo monimutkaisia juonia. Tarina on synkkä, humoristinen, parodisoiva ja herkullisen polveileva. Älykäs elokuva sai kriitikot puolelleen: Lone Star oli mainiosta kerronnastaan ehdolla käsikirjoitus-Oscariin, ja enimmäkseen juuri taidokkaan käsikirjoituksensa ansiosta filmi keräsi mukavan määrän menestystä muissakin palkintogaaloissa.

Oivasta suosiostaan huolimatta Lone Star ei ole laisinkaan valtavirtaelokuva, vaan pikemminkin rauhalliseen vähäeleisyyteen ja realismiin luottava indietuotos. Se ei silti tarkoita, etteikö filmissä olisi jännitettä ja toimintaakin. Sykettä pitävät yllä hämmästyttävän saumattomat leikkaukset, joiden avulla mennyt ja nykyhetki kurotaan kiinni toisiinsa. Tyylikäs neo-western pikkukaupungin taakoista, sukupolvien välisistä kuiluista, rasismista, maahanmuutosta ja ihmiselon salatuista puolista!

Pisteytys: 8/10