Magnolia (1999)

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 1999, 188 min.

Draama

Pääosissa: Philip Baker Hall, John C. Reilly, William H. Macy, Julianne Moore, Philip Seymour Hoffman, Tom Cruise

These strange things happen all the time.

Yhdeksän ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa Los Angelesissa. Tavalla tai toisella päähenkilöt kytkeytyvät television tietovisailuun: on entinen ja nykyinen lapsinero rakkautta vailla, kuolemansairaita ohjelman tekijöitä rikki revittyine perheineen ja yksinäisten yllättäviä kohtaamisia surun äärellä. Menneisyytensä riivaamia ihmisiä yhdistää muutos, joka on edessä juuri nyt: taivaat avautuvat eikä rankkasadetta voi pysäyttää. Arpa on heitetty!

Paul Thomas Andersonin hidastempoinen, pitkien otosten draama etenee verkkaan, mutta pakottaa silti jokaisen hahmonsa tienristeykseen. Elokuvan alkujakso lupaa, että kohtalolla ja sattumalla tulee olemaan näppinsä pelissä. Loppukohtauksessa alleviivataan, että elämällä on aina takataskussaan muutama yllätys, jota kukaan ei osannut odottaa. Taidolla hallitussa tarinassa on lupauksia paremmasta, mutta sävy pysyy melankolisena. Päähenkilöt eivät taida odottaa onnellisia loppuja?
 

Kultaisella karhulla palkittu Magnolia miellytti kriitikoita ja menestyi lippukassoilla Andersonin edellisen filmin Boogie Nightsin (1997) veroisesti. Muutama Oscar-ehdokkuuskin lankesi: yksi niistä tuli niljakkaan hyvän roolin vetävälle Tom Cruiselle, vaikka hänen suorituksensa ei kenties edes ole näyttelijäkaartin paras. Ihmiselon epätäydellisyyden ja sattumanvaraisuuden kauneuteen kauniisti pureutuva elokuva on pitkä, mutta kestonsa arvoinen. Hieman sääli, että filmi on ansioistaan huolimatta poistettu 1001-listalta vuonna 2019.

Pisteytys: 8/10

Happiness ─ Onni (1998)

Ohjannut Todd Solondz

USA 1998, 134 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Dylan Baker, Jane Adams

I know who you are and you are nothing.

Onni yhdistää onnettomien ihmisten tarinat toisiinsa. Maplewoodien täydellisen oloista ydinperhettä riivaa perheenisä Billin (Baker) niljakas salaisuus, jonka paljastuminen on enää ajan kysymys. Kaiken lisäksi Billin kälyt aiheuttavat kumpikin omanlaistaan riesaa sekaantumalla epätoivottuihin ihmissuhteisiin, ja appivanhemmatkin ovat yhtäkkiä avioeron partaalla. Onnea ei näköjään löydä etsimällä eikä itse takomalla, se vain tulee jos on tullakseen.

Kaikki elokuvan hahmot ovat jollain tapaa onnettomia. Onni karkaa kauas saavuttamattomiin, onnelliseksi tekevät teot eivät ole soveliaita tai oma nautinto tekee muut onnettomiksi. Läheisyyttä kaipaava mies osaa vain soitella niljakkaita puheluita, täydellistä elämää viettävä nainen puolestaan elää ikuisessa roolissa, eikä tule nähdyksi omana itsenään. Hahmot tekevät kyseenalaisia tekoja ja muutamat jopa ankaria rikoksia, mutta kaikki ovat silti jotenkin sympaattisia ihmisparkoja.

Onni on pikimusta komedia, jonka absurdi huumori on keitetty kasaan järkyttävistä ja surullisista aineksista. Teemat ovat sen verran kontroversiaaleja, että filmi oli jopa vaikea saada levitykseen. Elokuvasta kuitenkin tuli arvostelumenestys ja se palkittiin muun muassa Cannesin FIPRESCI-palkinnolla rohkeudestaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Todd Solondz (1959─) on sittemminkin jatkanut uraansa tummasävyisillä satiireilla, joissa keskiluokkaisten amerikkalaisten pimeät salaisuudet kiskotaan päivänvaloon. Onnen menestystä Solondz ei ainakaan toistaiseksi ole vielä uusinut.

Pisteytys: 8/10