Sen to Chihiro no kamikakushi ─ Henkien kätkemä (2001)

Ohjannut Hayao Miyazaki

Japani 2001, 125 min.

Animaatio, Fantasia

Pääosissa: Rumi Hiiragi, Miyu Irino

There is a story deep within my heart.

Chihiro-tyttö (Hiiragi) eksyy kummalliseen henkimaailmaan, jossa ihmishenki on vaarassa. Taikavoimia hallitseva Haru-nuorukainen (Irino) auttaa Chihiron pestautumaan jumalten kylpylään, jossa hän on varmasti turvassa. Chihiron on voitettava pelkonsa ja kerättävä kaikki rohkeutensa, sillä hänen on vielä pelastettava vanhempansa karulta kohtalolta ja kylpylän keittopadoilta.

Henkien kätkemä (engl. Spirited Away) on mestarillinen tarina Hayao Miyazakin mielikuvituksen syövereistä. Maagisessa maailmassa hahmojen hyvyys ja pahuus saavat erilaisia sävyjä, aivan kuten todellisessa elämässäkin. Katsojat ovat löytäneet elokuvasta lukuisia eri teemoja, aina kulutusyhteiskunnasta ympäristöongelmiin ja kaipuusta menneisiin aikoihin. Yksi synkähkö tulkinta on jopa sillä kannalla, että filmi käsittelee prostituutiota. Elokuvan taikamaailma onkin niin monipuolinen, että siitä löytää jokaisella katselukerralla helposti uudenlaisen kulman.

Upean realistinen lapsuuskuvaus oli ilmestyessään suuri menestys. Kotimaassaan Henkien kätkemä oli vuotensa hitti, ja myös ulkomailla elokuva sai suurta suosiota. Muun muassa Kultaisella karhulla ja animaatio-Oscarilla palkittu Henkien kätkemä ponkaisi studio Ghiblin tuottoisimpien filmien kärkeen ja viimeistään sinetöi ohjaajansa maailmanlaajuisen maineen. Sittemmin suuri yleisö on jo osannut odottaa studion uutuuksia kieli pitkällä, ja paraikaa varrotaan, josko mestari-Miyazakin viimeinen elokuva vielä jonain päivänä valmistuisi. Henkien kätkemä pitää omalla listallani ykköspaikkaa Ghiblin tuotannosta, vaikka sille onkin miellyttävän helppoa löytää haastajia.

Pisteytys: 10/10

Hotaru no haka ─ Tulikärpästen hauta (1988)

Ohjannut Isao Takahata

Japani 1988, 89 min.

Animaatio, Sota, Draama

Pääosissa: Tsutomu Tatsumi, Ayano Shiraishi

September 21, 1945... that was the night I died.

Studio Ghiblin surumielinen animaatio käsittelee lapsuutta sodan jaloissa. Toisen maailmansodan aikaiseen Japaniin sijoittuvassa kertomuksessa ilmapommitukset polttavat kaupunkeja tuhkaksi. Nuori Seita (Tatsumi) ja hänen pikkusiskonsa Setsuko (Shiraishi) ovat jääneet kodittomiksi ja vailla vanhempia, eikä sukulaisten huomastakaan löydy heille myötätuntoa.

Tulikärpästen hauta (engl. Grave of the Fireflies) perustuu Akiyuki Nosakan samannimiseen romaaniin (1967), joka on osin omaelämäkerrallinen muisto hänen oman pikkusisaruksensa nälkäkuolemasta. Liikuttavan tarinan ohjasi elokuvaksi animemestari Isao Takahata (1935─2018), ja Tulikärpästen hauta muistetaan hänen arvostetuimpana työnään. Upeasti animoitu teos keskittyy isoveli-Seitan kohtaamaan julmaan todellisuuteen ja toisaalta siihen sadunomaiseen maailmaan, jota Seita yrittää siskolleen ylläpitää. Lasten julma kohtalo selviää jo elokuvan alussa, mutta lopussa on surumielistä onneakin.

Kaunis, mutta loputtoman surullinen animaatio on aiheeltaan yleismaailmallinen ja puhutteleva. Viattomien kärsimykset sodan jaloissa kuvataan sen verran hellästi, että elokuvan kykenee katsomaan useammankin kerran ilman lamaannuttavaa tuskaa. Mikäli katselu äityy liian tunteikkaaksi, voi mieltään helliä katsomalla perään Studio Ghiblin Totoron (1988), joka julkaistiin yhtä aikaa Tulikärpästen haudan kanssa. Elokuvat ovat keskenään erilaisia tunnelmaltaan, mutta molemmissa käsitellään lapsuuden taianomaisuutta traagistenkin aikojen keskellä. Mestariteoksia kumpainenkin.

Pisteytys: 10/10