Terms of Endearment - Hellyyden ehdoilla (1983)

Ohjannut James L. Brooks

USA 1983, 132 min.

Draama, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Shirley MacLaine, Debra Winger, Jack Nicholson, Jeff Daniels

 

Grown women are prepared for life's little emergencies.

 

Aurora Greenway (MacLaine) elää kahdestaan tyttärensä Emman kanssa (Winger). Kaksikon elämä muuttuu, kun Emma ilmoittaa menevänsä naimisiin ja Aurora jää asumaan yksin. Äidin ja tyttären sangen omalaatuinen suhde säilyy silti läheisenä halki vuosikymmenten. Emman uusi elämä perheenäitinä ei aina ole tanssia ruusuilla, mutta Aurora sen sijaan aloittaa villin screwball-romanssin naapurin entisen playboy-astronautin Garrett Breedloven (Nicholson) kanssa.

Hellyyden ehdoilla on sympaattinen draamakomedia lapsen ja vanhemman ikuisesta suhteesta, joka tässä elokuvassa kasvaa melko tasaveroiseksi ystävyydeksi. Emma ja Aurora ovat eri elämänvaiheissa, mutta naisten erilaisia romantiikkaseikkailuja peilataan silti osuvasti toisiinsa: molemmat kokevat vuorollaan sydänsuruja, mutta myös ihastumista ja arjen onnea. Ja jos miehistä saadaan joskus tarpeeksi, onpa räväkästi sanailevalla kaksikolla aina toisensa. Tarina loppuu yllättävään tragediaan, mutta sitäkin käsitellään varsin lämminhenkisesti.

Palkintoehdokkuuksia ja pystejä kahminut elokuva palkittiin muun muassa viidellä Oscarilla (mm. paras elokuva). Kyyneleitä ja nauruja tiristämään pyrkivä tarina on ihan kelpo, vaikka joiltain teemoiltaan toki hieman vanhentuneen tuntuinen. Parhainta elokuvassa ovat ehdottomasti rooleissaan loistavat näyttelijät ─ etenkin Shirley MacLaine onnistuu hienovaraisesti paljastamaan hahmostaan uusia puolia tarinan edetessä. Menestyselokuvalle tehtiin sittemmin Auroran ja Garrettin tarinaa syvemmin tutkiva jatko-osa Iltatähti (1996), joka kuitenkin floppasi täydellisesti.

Pisteytys:

7/10

Being There - Tervetuloa, Mr. Chance (1979)

Ohjannut Hal Ashby
Länsi-Saksa & USA 1979, 130 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Peter Sellers, Shirley MacLaine, Melvyn Douglas

I like to watch.

Herra Chance (Sellers) on puutarhuri, joka on viettänyt koko elämänsä erään vanhan herran kotitalossa. Tyylikkäästi pukeutuva Chance on viimeistellystä ulkomuodostaan huolimatta yksinkertainen luonnonlapsi, joka on saanut oppinsa elämästä ainoastaan televisiota katselemalla. Kun Chance joutuu muuttamaan kodistaan, ajautuu hän kuitenkin sattuman kautta yhteiskunnan eliittipiireihin ja itsensä presidentin neuvonantajaksi.

Jerry Kosinskin romaaniin Mukana kuvassa (1970) pohjautuva sympaattinen tarina on pohjimmiltaan väärinkäsityskomedia. Chance on autuaan ymmärtämätön vaikutusvallastaan, eivätkä häntä ihailevat ihmiset hoksaa eksentrisen miekkosen aivan todella olevan luku- ja kirjoitustaidoton puutarhuri, joka haluaisi vain katsella televisiota. Hullunkurinen asetelma johtaa tietenkin aina vain älyttömämpiin ja hilpeämpiin tilanteisiin! Ainutlaatuinen draamakomedia on samaa lämminhenkistä mutta hieman kapinallista lajia kuin Hal Ashbyn varhaisempi teos Harold ja Maude (1971). 

Satiirimainen elokuva kohtelee hahmojaan sydämellisesti, mutta piikittelee täsmällisen osuvasti valtaeliittiä ja television kasvattamia sukupolvia. Päähenkilön yllä kuitenkin leijuu hieman salaperäinen aura, vaikka katsoja tietääkin totuuden ─ tai ainakin kuvittelee niin. Hurmaavan omalaatuinen Tervetuloa, Mr. Chance sai ilmestyttyään kriitikot puolelleen ja tienasi lippuluukuilla sievoisen summan. Tätä nykyä teos muistetaan eritoten hienon roolityön tekevän Peter Sellersin (1925─1980) jäähyväisfilminä, vaikka mies ehtikin tehdä vielä yhden roolisuorituksen ennen kuolemaansa.

Pisteytys:

8/10

The Apartment - Poikamiesboksi (1960)

Ohjannut Billy Wilder
USA 1960, 125 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Jack Lemmon, Shirley MacLaine, Fred MacMurray

Shut up and deal.

Yksinäinen poikamies C.C. Baxter (Lemmon) täyttää elämänsä firman pomoja auliisti palvellen. Baxter on päätynyt tarjoamaan asuntoaan isompien herrojen lemmenpesäksi, jolla toki on suotuisa vaikutus miehen urakehitykseen. Elämänmenoon tulee ylimääräisiä mutkia, kun Baxter itse ihastuu surumieliseen hissityttö Franiin (MacLaine) ja joutuu tahtomattaankin setvimään tämän aiempia miessotkuja.

Poikamiesboksin lopputulema on saattaa olla ennalta-arvattava, mutta se ei haittaa laisinkaan, sillä päähenkilöt ehtivät kyllä tuottaa yllätyksiä matkan varrella. Jack Lemmonin loistavasti tulkitsema Baxter ja Shirley MacLainen elämään turtunut Fran ovat molemmat pomojen pelinappuloita, joiden elämä kuitenkin olisi täysin tyhjää ilman kynnysmaton roolia. Vai olisiko? Lähtökohta on pohjattoman surullinen, mutta Billy Wilder on mestari lisäämään vakavaan draamaan juuri oikean määrän satiiria.

Viiden Oscarin voittaja Poikamiesboksi on täydellisen tasapainoisesti sekä melankolinen yksinäisyysdraama että hilpeä väärinkäsityskomedia. Käsikirjoituksessa on loppurepliikkiä myöten samaa nokkeluutta kuin Wilderin edellisessä menestysteoksessa Piukat Paikat (1959). Elokuvia yhdistää myös sähäkkä dialogi ja elokuvasensuurin löyhentymisen mahdollistama riettaus: Poikamiesboksi kuvaa varsin avoimesti kaksinaismoralismin aikakauden pettämiskulttuuria, joka nokkelasti asetetaan naurunalaiseksi. Miehinen toimistomaailma ja viinanhuuruiset flirttituokiot tuovat myös voimakkaasti mieleen hienon tv-sarjan Mad Men (2007─2015), joka taatusti on hakenut inspiraatiota Poikamiesboksin tunnelmista.

Pisteytys:

8/10

Some Came Running - Yli kaiken ymmärryksen (1958)

Ohjannut Vincente Minnelli
USA 1958, 137 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Frank Sinatra, Dean Martin, Shirley MacLaine, Arthur Kennedy

Bumming around can only help to make you a bum.

Toisen maailmansodan päättymisestä on vierähtänyt muutama vuosi, kun kaiken nähnyt keskinkertaisuus Dave Hirsch (Sinatra) on tullut elämässään tienhaaraan. Kirjailijanuraa, asepalvelusta ja uhkapelejä kokeillut Dave saapuu entiseen kotikaupunkiinsa etsimään vastauksia, mutta löytää vain uusia ristiriitoja ja epäonnistumisia. Snobi isoveli Frank (Kennedy) yrittää auttaa Daven jaloilleen, vaikka kompuroi itsekin kaksinaismoraaliin omassa kiiltokuvaelämässään. Työhön kannustavan Frankin vastapainoksi Dave löytää itselleen mieluisan ystävän viskisieposta uhkapelurista Bama Dillertista (Martin). Naissuhteetkin vievät miestä kahteen suuntaan...

Kirjailija James Jonesin kaksi ensimmäistä romaania Täältä ikuisuuteen (1951, suom. 1961) ja Some Came Running (1957) pääsivät valkokankaalle varsin nopeasti. Toisen maailmansodan aikaiseen Pearl Harboriin sijoittunutta menestyselokuvaa Täältä ikuisuuteen (1953) tähditti niin ikään Frank Sinatra. Elokuvissa (ja olettaen kirjoissakin) on paljon muitakin yhtäläisyyksiä, vaikka ne eivät jatkakaan samojen henkilöiden tarinaa. Eritoten molemmissa kertomuksissa on samankaltaisia ihmissuhdesotkuja, kiellettyjä romansseja ja hapuilevia yrityksiä saada sekava elämä viimein raiteilleen.

Yli kaiken ymmärryksen menestyi ilmestyttyään hyvin ja sai peräti viisi Oscar-ehdokkuutta. Yhtäkään voittoa ei tullut, joskin ainakin Shirley MacLaine olisi ansainnut pystin osastaan. Uransa huipulla paistattelevalle ohjaaja Vincente Minnellille (1903─1986) gaala oli erinomainen, sillä tämän filmin menestyksen lisäksi hittimusikaali Gigi (1958) voitti yhdeksän palkintoa. Näin vuosikymmenien jälkeen arvioiden Yli kaiken ymmärryksen on ehdottomasti säilyttänyt tenhonsa Gigiä paremmin. Pikkukaupungin salaisuudet tarjoavat mehukasta saippuaoopperamaista viihdettä, mutta se ei ole elokuvan pääansio. Yli kaiken ymmärryksen on hieno tulkinta sodat kokeneen sukupolven yrityksestä saada elämän syrjästä kiinni, mutta mikä jottei sitä voisi tulkita ylipäätään kuvaelmana ristiriidoista ja oman polun löytämisestä.

Pisteytys:
8/10

Artists and Models - Vaarattomia vakoilijoita (1955)

Ohjannut Frank Tashlin
USA 1955, 109 min.
Komedia, Romantiikka, Musikaali
Pääosissa: Dean Martin, Jerry Lewis, Dorothy Malone, Shirley MacLaine

Those lovely lips, those red inviting, lucious lips!

Rick (Martin) ja Eugene (Lewis) ovat ystävykset, jotka yrittävät elättää itsensä taiteilijoina New Yorkissa. Rick on taidemaalari ja Eugene puolestaan haaveilee tekevänsä lastenkirjoja, mutta käyttää todellisuudessa kaiken aikansa sarjakuvien lukemiseen. Rickin ura lähtee nousuun, kun hän keksii ryhtyä piirtämään sarjakuvia Eugenen villeistä supersankariunista. Tarinat äityvät niin mielikuvituksellisiksi, että lopulta jopa joukko agentteja kiinnostuu sarjakuvien sisällöstä.

Dean Martin (1917─1995) ja Jerry Lewis (1926─2017) muodostivat menestyksekkään koomikkoparin, jonka suosio perustuu Martinin charmikkaan laulun ja Lewisin ilmeikkään slapstickin lyömättömään yhdistelmään. Kaksikko aloitti yhteistyönsä yökerhoissa ja radiolähetyksissä 1940-luvulla ja vuosikymmenen lopulla show siirtyi luontevasti televisioon. Vuosina 1949─1956 parivaljakko ehti tähdittää yhdessä kuuttatoista elokuvaa, joista Vaarattomia vakoilijoita on jo kolmanneksi viimeinen. Elokuvan ohjannut Frank Tashlin jatkoi sittemmin yhteistyötä Lewisin soolokomedioiden ohjaajana (mm. Jerry sai kolmoset, 1958).

Lapsena suorastaan rakastin Jerry Lewisin energistä ilveilyä, mutta varttuneemmalla iällä toilailu paikoin jopa ärsyttää ─ vaikka onhan koomikon vauhdissa toki hetkittäin oma viehätyksensä. Dean Martinin italoromanttisiin lauluihin ei sentään voi kyllästyä. Kaksikon erikoinen balanssi kuljettaa monisäikeistä tarinaa sujuvasti eteenpäin, vaikka toisinaan juoni on jo vaarassa ajautua tuuliajolle. Loppun kuitenkin selvitään jotakuinkin kunnialla. Villi ja värikäs Vaarattomia vakoilijoita osuu mainiosti aikakautensa ytimeen kaikkine sarjakuvatouhuineen, agentteineen ja tanssinumeroineen. Erityisen ajattomalta elokuva ei kuitenkaan tunnu, mutta tuskinpa kaikkien viihdetuotosten tarvitseekaan aina puhutella inhimillisyyden syvimpiä tuntoja. Kelpoa ajanvietettä kuitenkin.

Pisteytys:

7/10