12. luukku: 60 vuotta sitten (Laukaus pimeässä, 1964)

I believe everything and I believe nothing.

Päivän luukussa hypätään erään vuoden 1964 hittifilmin pyörteisiin. Oheisen elokuvan lisäksi vuotensa suurmenestyksiä olivat satufilmatisointi Maija Poppanen (1964), Oscareita kahminut musikaali My Fair Lady (1964) sekä jännityksentäyteinen Bond-leffa 007 ja Kultasormi (1964).

Klassikoiksi muodostuneita kuusikymppisiä ovat myös eritoten mustan huumorin mestariteos, edelleen ajankohtainen Tohtori Outolempi (1964) ja haikean romanttinen musikaali Cherbourgin sateenvarjot (1964). Mikäli mielii matkata ympäri maailmaa, upeita elokuvia piisaa. Ukrainaan vie Menneitten sukupolvien varjot (1964), Brasiliaan saattelee Musta jumala, valkoinen paholainen (1964) ja Japanissa ilahduttavat Dyynien daami (1964) sekä Onibaba (1964).

 

A Shot in the Dark - Laukaus pimeässä
Ohjannut Blake Edwards

Iso-Britannia & USA 1964, 102 min.

Komedia, Rikos, Mysteeri

Pääosissa: Peter Sellers, Elke Sommer, Herbert Lom

 

 

 

 

Rikoskomedia Vaaleanpunainen pantteri (1963) osoittautui yleisömenestykseksi, joten filmille leivottiin nopeasti jatko-osa. Sen päärooliin nostettiin katsojien suosikki, Peter Sellersin näyttelemä täystohelo etsivä Jacques Closeau. Vaikka tuotantotahti oli kaikin puolin vauhdikas, Laukaus pimeässä osoittautui suureksi yleisömenestykseksi, jolle kriitikot olivat vähintäänkin suopeita.

Laukaus pimeässä sijoittuu Pariisiin, jossa etsivä Closeau tutkii teollisuuspampun kartanossa tapahtuvia murhia. Syyttävä sormi osoittaa väistämättä kartanon sisäkön (Sommer) suuntaan, mutta Closeau ummistaa silmänsä... Maria-sisäkkö nimittäin on perin viehättävä. Miten rikos mahtaa ratketa? Ainakin Closeaun omaperäiset työskentelytavat saavat poliisijohdon epätoivon partaalle.

Humoristinen etsivätörttöily on säilyttänyt hyvän maineensa ja se on usein mainittu pantteri-sarjan parhaimpana osana. Hahmot ovat omaan makuuni ehkä hieman turhankin liioiteltuja karikatyyreja, vaikka se toki lajityyppiin sopii. Sittemmin suositulle elokuvaparille on tehty seitsemän jatko-osaa ja pari uusintafilmatisointia 2000-luvulla. Sarjan ekan osan alkuteksteissä seikkailee animoitu pantterihahmo, joka tästä filmistä uupuu ─ vaaleanpunainen kujeilija palasi kuitenkin myöhempiin elokuviin ja sai jopa oman animaatiosarjansa (1964─1977).

Pisteytys: 7/10

Breakfast at Tiffany's - Aamiainen Tiffanylla (1961)

Ohjannut Blake Edwards
USA 1961, 115 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Audrey Hepburn, George Peppard

Did I tell you how divinely and utterly happy I am?

Truman Capoten kertomukseen (1958) pohjautuva Aamiainen Tiffanylla kertoo rikkaasta aviomiehestä haaveilevan Holly Golightlyn (Hepburn) ja tämän kirjailijanaapuri Paul "Fred" Varjakin (Peppard) edesottamuksista New Yorkissa. Jäljittelemättömän hupsussa arjen fantasiassa glamour ja maanläheisyys elävät sulavassa sopusoinnussa, samaten kepeä leikkimielisyys ja hassujen naamioiden taakse kätkeytyvä synkkyys. Hollyn tarinassa kyse on samaistuttavasta eskapismista, josta Paul aidolla rakkaudellaan voi hänet viimein pelastaa.

Loistavia sutkautuksia heittelevän Hollyn vapautta ihannoiva maailmankatsomus sekä huolettomuuden taakse piiloutuva herkkyys ja turvallisuuden kaipuu kiteyttävät kiinnostavasti modernin ihmiselon eri puolia. Eipä ihme, että rooli on Audrey Hepburnin (1929─1993) ikimuistoisin. Tyyli-ikonina tunnetun Hepburnin esiintyminen valkokankaalla sisälsi toki myös unohtumattomia muotiluomuksia, joista parhaiten muistetaan Hollyn yksinkertainen musta mekko ─ kolttu kaupattiin sittemmin peräti puolella miljoonalla punnalla! Aamiainen Tiffanylla muistetaan Hepburnin ohella myös herkän kauniista tunnuskappaleestaan Moon River, jonka säveltänyt Henry Mancini palkittiin sävellystyöstään kahdella Oscarilla.

Elokuvan ainutlaatuisen tunnelman ja herkullisten värien ihastuttavuuden pilaa hetkittäin Mickey Rooneyn esittämä vuokraisäntä, jolla toki on tärkeä paikkansa tarinassa. 1960-luvulla japanilaishahmon mahdollinen rasistisuus ei taatusti käynyt ainakaan kenenkään elokuvabisneksessä vaikuttavan valkoisen miehen mielessä, mutta enää kulahtanut stereotypia ei naurata. Myös Hollyn itsenäisyys kuvataan aikakautensa taatulla tyylillä: lopulta naisen ei ole määrä pärjätä yksin! Pienet menneen ajan tunkkaiset tuulahdukset poislukien Aamiainen Tiffanylla on mitä viehättävin liki-ajaton klassikko, hyvien treffi-ideoiden ehtymätön lähde ja ilahduttava arjen seikkailuihin yllyttäjä.

Pisteytys:

8/10