Xia nü - Kultainen hämähäkki (1971)

Ohjannut King Hu

Taiwan & Hongkong 1971, 180 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Chun Shih, Feng Hsu, Peng Tien

When you're outnumbered, strategy wins over force.

Rauhalliset arkipäivät seuraavat toisiaan eräässä pikkukylässä Ming-dynastian aikaisessa Kiinassa. Taiteilija nimeltä Gu Sheng-tsai (Shih) joutuu kuitenkin erikoisen seikkailun pyörteisiin, sillä ensin hänen pakeilleen saapuu kumma mies (Tien) ja pian vuorossa on salaperäinen kohtaaminen tuntemattoman naisen (Hsu) kanssa. Kertomus kehkeytyy jännittäväksi takaa-ajoksi, sankareiden taisteluksi sekä hyvän ja pahan väliseksi lopulliseksi välienselvittelyksi.

Kultainen hämähäkki (engl. A Touch of Zen) on wuxia-elokuvan klassikko. Kiinalainen lajityyppi viittaa menneisyyteen sijoittuvaan sankaritarinaan, johon perinteisesti kytkeytyy erilaisia taistelulajeja. Tässä elokuvassa toiminta ja historia yhdistyvät saumattomasti ripaukseen romanssia, kummitustarinaa ja buddhalaista filosofiaa. Miljööt ovat tunnelmallisia, ja niiden lisäksi elokuvasta jäävät mieleen nopeat leikkaukset ja lentävät taistelukohtaukset. Niistä on riittänyt innoitusta jälkipolville: yksi elokuvan perillisistä on tämän vuosituhannen klassikko Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000).

Vanhaan kiinalaiseen tarinaan perustuvan elokuvan tuotanto polkaistiin käyntiin 1960-luvun lopulla. Pitkä elokuva julkaistiin alun perin kahdessa osassa, mutta taiwanilaisyleisö ei innostunut modernista tavasta käsitellä naissankaria. Nyky-yleisö tuskin huomaa maltilliselta tuntuvaa seksuaalisuuden kuvausta, mutta aikalaisilla oli nieleskelemistä. Lopulta filmi sai kuitenkin mainetta ja kunniaa Cannesissa, jonka ohjelmistoon Kultainen hämähäkki pääsi vuonna 1975. Maailmanlaajuinen huomio ja kriitikoiden kehut olivat mannaa, vaikka Kultainen palmu jäikin saamatta.

Pisteytys: 8/10

Yi yi ─ 1 + 2 (2000)

Ohjannut Edward Yang

Taiwan & Japani 2000, 173 min.

Draama

Pääosissa: Nien-Jen Wu, Elaine Jin, Issei Ogata

 

Why are we afraid of the first time?

 

1 + 2 kertoo keskiluokkaisesta taiwanilaisperheestä ja sen kolmesta sukupolvesta, jotka jakavat saman kodin. Perheen isä NJ (Wu) kamppailee tukahdutettujen tunteiden aallokossa: entisen heilan kohtaaminen ja firman ahdinko ajavat miehen pohtimaan tekemiään valintoja. Helpompaa ei ole muillakaan perheenjäsenillä, joista jokainen kokee tahoillaan yksinäisyyttä ja epävarmuutta.

Rauhallinen ja pohdiskeleva perhedraama antaa tilaa ajatuksille. Kukapa ei joskus olisi pysähtynyt tuumimaan tekemiään valintoja ja sitä polkua, jota on tullut kulkeneeksi. 1 + 2 avartaa hellän ymmärtäväisesti inhimillisiä pohdintoja, joita suurkaupunkien tuhannet ja miljoonat yksityiset elämät kätkevät sydämiinsä. Arjen on jatkuttava, vaikka suljettujen ovien takana kuohuu. Kaupunkimiljöön tyylikäs kuvaus korostaa kiehtovalla tavalla yleisinhimillisiä tunteita, niiden yksityisyyttä ja toisaalta samaistuttavuutta; yksin jäämistä ja vieraantuneisuutta.

 

1 + 2 sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa Edward Yang palkittiin ohjauksestaan ja filmi oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Yangin pysti oli ansaittu, sillä monien päähenkilöiden ja juonilankojen elokuva on taidolla hallittu kokonaisuus. Näin jälkeen päin palkinnon arvo korostuu siksikin, että elokuva jäi harmillisesti Yangin viimeiseksi kokopitkäksi ohjaustyöksi. Teoksessa on samaa filosofista henkeä, melankoliaa ja ylisukupolvisia aineksia kuin Yangin läpimurtoteoksessa Kirkkaampi kesäpäivä (1991). Molemmat ovat suuria elokuvia ohikiitävästä arjesta. Mikäpä sen tutumpaa ja kauniimpaa!

Pisteytys: 8/10

Wo hu cang long ─ Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000)

Ohjannut Ang Lee

Taiwan, Hongkong, USA & Kiina 2000, 120 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Chow Yun-Fat, Michelle Yeoh, Ziyi Zhang, Chang Chen

Sharpness is a state of mind.

Mestarimiekkailija Li Mu Bai (Yun-Fat) on tullut kamppailu-uransa päätepisteeseen. Eläkepäivät tuskin ehtivät alkaa, kun salaperäinen varas vie Li Mu Bain levolle lasketun miekan. Mystinen taistelija osoittautuu Li Mu Bain arkkivihollisen apuriksi, eikä taistelua voida välttää. Alkaa hurja viimeinen kamppailu, jota käydään vapauden, rakkauden ja koston puolesta.

 

Ang Leen riemastuttava toimintaelokuva yhdistelee länttä ja itää. Aasialaisen wuxia-kamppailuelokuvan sankaritraditiot saavat ylleen ripauksen hollywoodmaista taikapölyä, mutta teos kunnioittaa silti esikuviaan ja juuriaan. Lajityypin perinteiset temput on kuvattu lennokkaasti ja efektiensä ansiosta filmin tunnelma on kevyen leikittelevä, vaikka tarinan sävy sinänsä onkin draamaa eikä komediaa. Kertomuksen feministinen ote tuntuu edelleen raikkaalta ja iskevältä.

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (engl. Crouching Tiger, Hidden Dragon) kohosi maailmanlaajuisella hittimittarilla korkealle. Lee onnistui tekemään kotikontujensa elokuvaperinteistä helposti lähestyttävän toimintaseikkailun, jonka menestys oli taattu. Kymmenen Oscarin ehdokkuuksista elokuva voitti neljä (mm. paras kuvaus, lavastus) ja elokuvalle tarjoiltiin menestyksen nektaria monissa elokuvajuhlissa ympäri maailman. Hiipivän tiikerin synnyttämä innostus poiki muutamia vastaavia seuraajia (mm. Hero, 2002). Pitkän odotuksen jälkeen elokuva sai jatko-osan Sword of Destiny (2016), jonka menestys jäi vaisuksi.

Pisteytys: 8/10

Xi yan ─ Hääjuhla (1993)

Ohjannut Ang Lee

Taiwan & USA 1993, 196 min.

Komedia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Winston Chao, May Chin, Mitchell Lichtenstein

Till sickness and death!

Wai-Tung (Chao) viettää onnellista elämää Manhattanilla miehensä Simonin (Lichtenstein) kanssa. Valitettavasti Wai-Tung ei uskalla kertoa vanhemmilleen homoudestaan ja joutuu siksi jatkuvasti täyttämään vanhusten mieliksi deittiprofiileita. Lopulta Wai-Tung päätyy kulissiliittoon oleskelulupaa tarvitsevan vuokralaisensa Wei-Wein (Chin) kanssa. Tietysti Wai-Tungin vanhemmat hyppäävät Kiinassa lentokoneeseen ja ottavat ohjat massiivisista hääjärjestelyistä käsiinsä.
 

Hääjuhla (engl The Wedding Banquet) on hieman kömpelö, mutta lämminhenkinen romanttinen komedia. Tuntuu pahalta, että homoudesta puhutaan tämän tästä normaalin vastakohtana, vaikka elokuva ei sillä kannalla olekaan ─ se nyt vain oli tuota aikaa. Lopulta totuus onneksi osittain tulee ilmi ja kaikki löytävät onnen tavalla tai toisella. Homouden ja erilaisten perheiden ohella elokuva tutkiskelee Kiinan ja Yhdysvaltojen välisiä kulttuurieroja niin juhlimisessa kuin vanhemmuudessakin.

Ang Lee (1954─) aloitti ohjausuransa kolmella isyyttä käsittelevällä draamakomedialla, joista Hääjuhla on toinen. Elokuva menestyi erinomaisesti niin Taiwanissa, Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin: näyttävin palkinto oli Berliinin Kultainen karhu. Hääjuhlan myötä Leen tie Hollywoodin isoille areenoille oli avattu, ja sittemmin menestyksekkäälle uralle on mahtunut romantiikan ja draaman kylkiäisiksi niin toimintaa kuin maagista realismiakin. 1001-listalla Leen teoksia on tällä hetkellä laskujeni mukaan tulossa vielä neljä kappaletta.

 

Pisteytys: 7/10

Gu ling jie shao nian sha ren shi jian ─ Kirkkaampi kesäpäivä (1991)

Ohjannut Edward Yang

Taiwan 1991, 237 min.

Draama, Rikos, Romantiikka

Pääosissa: Chang Chen, Kuo-Chu Chang, Lisa Yang

Are you thinking about something sad?

Kirkkaampi kesäpäivä (engl. A Brighter Summer Day) seuraa taiwanilaisnuorten elämää 1950─1960-lukujen taitteessa. Päähenkilö S'ir (Chen) kamppailee koulumenestyksensä kanssa: enemmän nuorukaista kiinnostaisi hiippailla läheisellä elokuvastudiolla tai seurata paikallisten nuorisojengien kahnauksia. Sivustaseuraajana viihtynyt S'ir päätyy lopulta keskelle draamaa ihastuttuaan jengiläisen heilaan Mingiin (Yang).

 

Todellisiin tapahtumiin pohjautuva tarina piirtää kuvan identiteettiään etsivistä nuorista ja kokonaisesta kansasta. Niin Japaniin kuin Kiinaankin kuulunut alue itsenäistyi Kiinan sisällissodan myötä vuonna 1949 ja Taiwanista tuli entisten tasavaltalaisten pakopaikka. Maiden väliset suhteet ovat edelleen tulenarat. Kirkkaampi kesäpäivä kuvaa etsikkoaikaa nuoressa maassa, jonka itsenäisyyttä harva valtio on tunnustanut. Nuoriso etsii yhteenkuuluvuutta jengeistä ja yhdysvaltalaisesta populaarikulttuurista; koulu tarjoaa pelkkää epäoikeudenmukaisuudelta tuntuvaa kuria. Nuoruuden kuvaus ylittää ajan ja paikan, siihen on helppo samaistua.

 

Elokuvan mahtipontinen nelituntinen kesto tuntuu ensi alkuun hurjalta. Pituutta ei kuitenkaan ole syytä säikähtää, sillä aika kuluu yllättävän rattoisasti, vaikka elokuvan tunnelma onkin melko apea. Taidokkaasti hallitussa teoksessa ei ole mitään ylimääräistä. Oikeastaan täytyy jopa ihmetellä, että nuorisokuvaus yhdistyy näin saumattomasti kokonaisen valtion tilaan, puhumattakaan vaivattomasti mukana soljuvista erilaisista juonilinjoista ─ perheen sisäiset kamppailut, vaietut salaisuudet ja surut, kaikki kietoutuvat luontevasti yhteen. Kirkkaampi kesäpäivä sai aikalaiskriitikot puolelleen, ja filmi oli näyttävästi esillä eritoten monilla aasialaisilla elokuvajuhlilla. Täällä pallon toisella puolella tunnetaan paremmin Edward Yangin (1947─2007) myöhempi, Cannesissa menestynyt taiwanilaisdraama 1 + 2 (2000), joka niin ikään löytyy 1001-listalta.

Pisteytys: 8/10