The Curious Case of Benjamin Button ─ Benjamin Buttonin uskomaton elämä (2008)

Ohjannut David Fincher

USA 2008, 166 min.

Draama, Fantasia, Romantiikka

Pääosissa: Brad Pitt, Cate Blanchett, Taraji P. Henson, Tilda Swinton

Some days, I feel different than the day before.

 

On vuosi 1918, kun erään neworleansilaisen vanhainkodin rappusille hylätään vastasyntynyt vauva. Benjaminiksi (Pitt) nimetty lapsukainen on syntynyt vanhuksen ruumiissa, mutta nuortuu ikääntyessään. Erikoisesista lähtökohdista huolimatta Benjaminin elämästä muodostuu samanlainen seikkailu kuin kenellä tahansa, joka sattuu saamaan rikkaalta isältään muhevan perinnön. Benjaminin elämää määrittävät jännittävät vuodet merillä ja maanteillä, sekä vuosikymmeniä kestävä kaukorakkaus ihanaan Daisyyn (Blanchett).

 

F. Scott Fitzgeraldin tarinaan (1922) perustuva Benjamin Button oli ilmestymisvuotensa näyttäviä elokuvamenestyksiä, vaikka kaikki kriitikot eivät lämmenneet. Oscar-ehdokkuuksia tuli huimat 13: lopulta filmi palkittiin vain lavastuksesta, maskeerauksesta ja erikoistehosteista. Nuo kehut vielä jotenkin ymmärtää, sillä elokuvassa on tekniset ja visuaaliset ansionsa. Muutoin olen vankasti sillä kannalla, että elokuva on David Fincherin ohjausuran ehdoton aallonpohja. Eipä sekään tosin suuri romahdus ole, koska filmi on saanut osakseen ihan mukiinmenevän menestyksen.

Forrest Gumpiin (1994) helposti vertautuva Benjamin Button on lattea ja laahaava kollaasi tyhjänpäiväisiä mietelauseita Benjaminin elämän varrelta. Eri vuosikymmeniä erottavat laimeahkot, juuri ja juuri erottuvat visuaaliset tyylikokeilut. Ne ovat sinänsä ihan kivoja, mutta jäävät kokonaisuuden kannalta täysin irrallisiksi. Kokonaisuuden koossapitävänä liimana on Benjaminin erikoinen ikääntyminen, joka on kuitenkin enemmän efektikikkailua kuin kiinnostavaa draamaa. Kerta kaikkiaan erinomaista, että elokuva on saanut 1001-listalta ripeästi kyytiä jo vuonna 2010.

Pisteytys: 4/10

Caravaggio (1986)

Ohjannut Derek Jarman

Iso-Britannia 1986, 93 min.

Draama, Biografia, Historia

Pääosissa: Nigel Terry, Sean Bean, Garry Cooper, Tilda Swinton

 

For eternity and a day.

 

Michelangelo Merisi da Caravaggio (1571─1610) oli italialainen taidemaalari, jonka barokkia edustavilla teoksilla on ollut suuri vaikutus moneen myöhempään eurooppalaiseen taiteilijaan. Derek Jarmanin biografiassa Caravaggion maalaukset heräävät uljaasti eloon: koko elokuva on väreiltään synkkä ja jylhä kuin taiteilijan tunnusomainen teos ja ahtaissa tiloissa tapahtuvat kohtaukset tuntuvat kehyksiin sullotuilta, taiteen maailmaan pakotetulta eriskummallisilta asetelmilta.

Caravaggion peruskertomus on tuttua kauraa monista muista elokuvista. Päähenkilö (Terry) makaa kuolonkourissa vuoteessaan ja muistelee välähdyksinä elettyä elämäänsä ─ rakastamiaan miehiä ja naisia, maalaamiaan töitä, riettauksiaan ja iloisia syntejään. Erityisen kiehtovan elokuvasta tekee jo mainittu maalauksellisuus, joka tuo tarinaan oivallusta ja huumoria. Caravaggion teoksissa vilahtelee anakronismeja, joita myös elokuvaan on ripoteltu hauskasti sinne tänne. Milloin kuvassa vilahtaa nykyaikainen puku, milloin savuke tai jopa auto! Yksinkertainen kikka tekee tarinasta ajattoman.

Berliinin hopeakarhulla palkittu draama ei ollut varsinainen kassamagneetti, eikä se nykypäivänäkään ole järin nimekäs elokuva. Tiettyä tähtitaivaan loistoa elokuvaan kuitenkin liittyy, sillä Caravaggio oli sekä Sean Beanin että Tilda Swintonin debyyttielokuva. Ohjaaja Derek Jarman (1942─1994) muistetaan esimerkiksi Pet Shop Boys -musiikkivideoistaan, mutta surullisesti ura loppui liian varhain. Aidsiin menehtynyt Jarman puolusti elinaikanaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, ja myös Caravaggiossa seksuaalisuuden kuvaus on vaivattoman iloista ja luontevaa.

Pisteytys: 8/10