Le monde du silence - Hiljainen maailma (1956)

Ohjannut Jacques-Yves Cousteau & Louis Malle

Ranska & Italia 1956, 86 min. 

Dokumentti, Seikkailu

 

In a mysterious realm, the silent world...

Valtameritutkija ja seikkailija Jacques-Yves Cousteau (1910─1997) tunnetaan merenalaisen elämän kuvaajana ja suojelijana. Cousteau on tehnyt alaansa tunnetuksi useissa suosituissa elokuvissa ja tv-sarjoissa, joista Hiljainen maailma on yksi nimekkäimpiä. Palkitussa dokumentissa kolutaan kolmea eri merta, nähdään tutkijoita työssään ja tutustutaan moniin jännittäviin mereneläviin. Oman aikansa sukellusteknologian huippuvermeitä esitellään ylpeinä ja syystä, sillä niiden avulla on saatu kuvattua upeaa dokumenttimateriaalia vaikeissa olosuhteissa.

 

Merien salattu elämä on kaunista katsottavaa, mutta ajankuva on dokumentin kiehtovin puoli. Samalla myös karmein, sillä retkikunnan elkeet ovat toisinaan järkyttäviä ja tutkimusetiikasta ei ole tietoakaan. Vaikka Cousteaulla on ollut merkittävää vaikutusvaltaa mertensuojelun kehittämisessä, eipä kaikkea vielä 1950-luvulla ymmärretty. Tässäkin dokumentissa muun muassa ratsastetaan ahdistuneilla kilpikonnilla, räjäytellään koralliriuttaa dynamiitilla (!!!) sekä keräillään mereneläviä ruuaksi ja tutkimusnäytteiksi, ihan vaan näyttämisen halusta. Eläimet ovat leluja ja tutkimuskohteita.

 

Hiljainen maailma (engl. The Silent World) vetosi seikkailunnälkäiseen aikalaisyleisöön, hyvin ymmärrettävästi, sillä merenalainen valtakunta on kaunis ja ihmeellinen. Sen koskemattomuutta tekee mieli puolustaa ja siksikin retkikunnan törppöily raivostuttaa, vaikka he tuskin ymmärsivät tekojensa vaikutusta. Etiikkaa eivät pohtineet aikalaisyleisötkään, sillä elokuva voitti parhaan dokumentin Oscarin ja Kultaisen palmun. Jälkimmäinen on hieno saavutus, koska Hiljainen maailma on ensimmäinen Kultaisella palmulla palkittu dokumentti. Sittemmin Cannesin pääpalkinnon on saanut vain yksi toinen dokumentti, Michael Mooren Fahrenheit 9/11 (2004).

 

Pisteytys: 6/10

Au revoir les enfants ─ Näkemiin lapset (1987)

Ohjannut Louis Malle

Ranska, Länsi-Saksa & Italia 1987, 104 min.

Draama, Sota

Pääosissa: Gaspard Manesse, Raphael Fejtö, Francine Racette, François Berléand

Are there wolves in these woods?

 

Tositapahtumiin ja Louis Mallen omiin lapsuusmuistoihin perustuva elokuva vie natsien miehittämään Ranskaan ja erääseen katolilaiseen sisäoppilaitokseen. Äitiään kaipaava herkkä Julien (Manesse) esittää kovanaamaa ja suhtautuu kouluun saapuneisiin uusiin tulokkaisiin yrmeästi, mutta ystävystyy samanikäisen Jeanin (Fejtö) kanssa. Hiljalleen Julielle valkenee, että vanhemmistaan ja taustastaan vaikeneva Jean on tosiasiassa juutalainen. Natsipartioiden pelko kasvaa todelliseksi uhaksi. 

 

Näkemiin lapset menestyi erinomaisesti kotimaassaan ja elokuva huomioitiin lukuisin César-palkinnoin. Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut teos palkittiin Kultaisella leijonalla, ja lisää mainetta sekä kunniaa toivat Golden Globet, Baftat ja kaksi Oscar-ehdokkuutta. Sisäoppilaitosdraaman menestys on ansaittua, sillä elokuva onnistuu häkellyttävän hyvin kuvaamaan sekä lapsuutta että ystävyyttä rehellisesti ja liikoja kaunistelematta.

 

Koskettavaa on myös sodan keskellä eletty arki: koululaisten päiviä rytmittävät oppitunnit, ilmahälytykset, pommien jylinä ja etäällä häilyvä pelko. Poikien railakkuus, leikki ja kisailu vaihtuvat välillä herkkyyteen, toverillisuuteen ja keskinäiseen solidaarisuuteen. Sodan keskellä lapsille järjestetään ilojakin: lasten seuraama Chaplin-näytös (Charlie siirtolaisena, 1917) on ajaton muistutus elokuvan voimasta todellisuuspakona ja samaistumisen välineenä. Tässäkin elokuvassa huumori ja inhimillisyys ovat jo saaneet katsojan puolelleen, ennen kuin todellinen tragedia alkaa.

Pisteytys: 9/10

Atlantic City (1980)

Ohjannut Louis Malle
Ranska, Kanada & USA 1980, 104 min.
Rikos, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Burt Lancaster, Susan Sarandon, Kate Reid

Now it's all so goddamn legal.

Eläköitynyt pikkugangsteri Lou Pascal (Lancaster) sotkeutuu elämänsä vaarallisimpaan rikosjuttuun, kun naapurissa asuva viehättävä Sally Matthews (Sarandon) on avun tarpeessa. Sally haaveilee paremmasta elämästä ja uudesta alusta, mutta hulttio-aviomies ja sisko saapuvat Atlantic Cityyn tuoden rikokset mukanaan. Pian Lou ja Sally ovat uponneet kaulaansa myöten huumeliigan sotkuihin, mutta ainakin heillä on toisensa ja iso tukko rahaa.

Atlantic Cityn keskeinen teema on muutos. Lou on päättänyt tyytyä hänelle jaettuihin kortteihin, vaikka menneisyyden kipeät haavat ja toteutumattomat unelmat polttelevatkin. Atlantic Cityn loiston ajat ovat auttamattomasti taakse jäänyttä elämää, eikä hukattuja tilaisuuksia saa enää takaisin. Kuitenkin Sallyn tapaaminen tarjoaa Loulle mahdollisuuden täyttää nuoruutensa haaveet ─ Sallylle suhde kenties lupaa jälleen uuden alun. Mutta voiko elämäänsä ja itseään paeta?

Haikea ja perin inhimillisiä kohtaloita tarkasteleva rikoselokuva on erinomaisesti käsikirjoitettu. Filmi lukeutuu Burt Lancasterin ikimuistoisimpiin roolitöihin, ja koko muu näyttelijäköörikin tekee oivaa työtä. Atlantic City sai lämpimän vastaanoton, mutta olisi filmi varmasti tekijöidensä mielestä voinut menestyä lippuluukuilla paremminkin. Viisi merkittävintä Oscar-ehdokkuutta kertovat sentään osaltaan onnistumisista, vaikka yhtään pystiä ei lopulta tullutkaan kotiinviemisiksi.

Pisteytys:

8/10

Le souffle au coeur - Rakas sydän (1971)

Ohjannut Louis Malle
Ranska, Italia & Länsi-Saksa 1971, 118 min.
Draama
Pääosissa: Benoît Ferreux, Lea Massari

Lots of things can happen between a man and a woman.

Laurent Chevalier (Ferreux) on 15-vuotias nuorukainen, joka harjoittelee aikuisuuden ensiaskeleita kurittomien isoveljiensä opastuksella. Lapsuuden viattomuudesta muistuttaa lempeä äiti Clara (Massari), jonka avioliiton ulkopuolisen salasuhteen paljastuminen kuitenkin avaa Laurentin silmät katsomaan äitiään uudella tavalla. Vuoteen 1959 sijoittuva ajaton kasvukertomus on samalla kiehtova kuvaus aikakaudesta, jona puheenaiheet kietoutuivat Vietnamin (tai Indokiinan) sodan ympärille ja levysoittimista raikasi Charlie Parkerin kiihkeä jazz.

Rakas sydän (engl. Murmur of the Heart) perustuu ohjaaja Louis Mallen (1932─1995) omiin nuoruusmuistoihin, vaikka mukana on aimo annos fiktiotakin. Keksittyä on esimerkiksi Lea Massarin näyttelemä Clara, joka ei ole kovin perinteiseen tapaan äidillinen. Laurentin ja hänen veljiensä huoltajana toimii ankaran gynegologi-isän lisäksi pikemminkin perheen taloudenhoitaja, kun taas Clara vapaana sieluna toimii lähinnä lapsiaan hemmottelevana kaverina. Claran ja Laurentin välinen suhde kuvaa silmiinpistävän freudilaisesti aikaa lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa.

Heräävää seksuaalisuutta käsittelevä Rakas sydän valloitti aikanaan niin kriitikot kuin yleisötkin, eikä palkintoehdokkuuksiakaan uupunut. Suurimmat voitot jäivät saamatta, mutta vuosien myötä kasvanut klassikon maine lienee lopultakin yksittäisiä pystejä suurempi palkinto. Elokuvaa tekee mieli myös verrata toiseen klassikkoon, 400 kepposta (1959), joka sekin on ohjaajansa lapsuusmuistoihin perustuva kasvukertomus. Elokuvien päähenkilöiden kohtalo vain on sangen erilainen. Hyväosaisen Laurentinkaan nuoruudesta ei toki tragediaa puutu, mutta tässä elokuvassa lempeys lopulta voittaa.

Pisteytys:

8/10