Kauhukuu II ─ Vahakabinetti-tupla (1933 & 1953)

I will give you eternal life...

 

Kauhukuu jatkuu double feature -näytöksellä. Paketista löytyy kaksi filmatisointia, jotka vievät kauhujen vahakabinettiin ja salaperäisen viittamiehen jäljille. Tällaista ei ole taatusti tapahtunut Visulahdessa! Ennen sukellusta 30- ja 50-luvuille, muistelkaamme tovi muita pyöreitä vuosia täyttäviä väristysklassikoita viime vuosisadan puolimaista.

 

Jos kaipaa syksyn koleuteen hikistä ahdistusta, tehtävään vastaa oivasti 70-vuotias Pelon palkka (1953). Mutta vuosi 1963 se vasta värisyttääkin selkäpiitä! Lokakuun koleisiin iltoihin sopii nasevasti kummitustalofilmi Yö kauhujen talossa (1963), joka on sittemmin herännyt uudelleen eloon The Haunting of Hill House -sarjan (2018) muodossa. Tai maittaisiko muuttolintujen sesongissa synkästi raakkuva kauhukomedia Korppi (1963) vaiko Hitchcockin uhkaavasti parveilevat Linnut (1963)?

 

 

Mystery of the Wax Museum - Vahakabinetin arvoitus
Ohjannut Michael Curtiz

USA 1933, 77 min.

Kauhu, Trilleri

Pääosissa: Lionel Atwill, Glenda Farrell, Fay Wray

 

 

 

 

Eräältä New Yorkin ruumishuoneelta katoaa kuolleita, ja toimittaja Florence Dempsey (Farrell) on tuota pikaa paikalla nuuskimassa. Miten tapaus liittyy vanhaan brittiläiseen vahakabinettimestariin Ivan Igoriin (Atwill)?  Vahakabinetti on välttävä rikosjännäri, joka ei nouse Michael Curtizin (mm. Casablanca, 1942) huipputeosten kastiin. Kauhuelementit pilkahtelevat ekspressionismia muistelevina kauhuhuoneina: näissä hetkissä on tunnelmaa. Filmin ehdoton valopilkku on loistava Glenda Farrell, joka hauskuutuksellaan keventää tarinaa ja tuo siihen ryhtiä.

Pisteytys: 6/10

House of Wax - Vahakabinetti

Ohjannut André De Toth

USA 1953, 88 min.

Kauhu, Trilleri

Pääosissa: Vincent Price, Frank Lovejoy, Phyllis Kirk

 

 

 

 

Vahakabinetin arvoituksen juonta mukaileva uudelleenfilmatisointi luopuu toimittajajuonesta ja New Yorkista, ja pitäytyy 1900-luvun alun Lontoon sumuisissa maisemissa. Vahakabinetti on jäänyt elokuvahistoriaan siksi, että se oli aikanaan yksi ensimmäisiä 3D-elokuvia. Uusi tekniikka kiinnosti ja siten filmi keräsi kohtalaiset lipputulot, vaikka aikalaiskriitikot mollasivat. Myöhemmin elokuva on saanut arvostusta eritoten Vincent Pricen vuoksi, jonka roolityö kiistämättä on onnistuneen julma. Sama tarina on kiinnostanut elokuvantekijöitä myöhemminkin. Elokuvan viimeisin versio on heikon vastaanoton saanut slasher House of Wax (2005), jonka katselun jätin suosiolla välistä.

Pisteytys: 6/10

I Am a Fugitive from a Chain Gang - Olen vainottu kahlekarkuri (1932)

Ohjannut Mervyn LeRoy
USA 1932, 104 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Paul Muni, Glenda Farrell, Helen Vinson

Chain-gang.

Ensimmäisen maailmansodan veteraani James Allen (Muni) etsii raskaiden sotakokemusten jälkeen elämälleen uutta suuntaa. Ajat ovat kuitenkin kovat, pian Allen on vailla työtä ja elantoa. Kun eräs ystävällinen tarjous paljastuu huijaukseksi, Allen jää kiinni ryöstöstä - syyttömänä. Vankilaelämän raakuus pakottaa miehen pakosalle ja rakentamaan elämäänsä uudelleen tyhjästä. Kuka lopulta onkaan roistoista pahin, kysyy elokuva todellisia syyllisiä etsien.

Olen vainottu kahlekarkuri tituleerataan usein vankilafilmien äidiksi. Lisäksi se on aikaansa heijasteleva yhteiskunnallinen protestifilmi, joka aiheutti jo ilmestyessään oikeusjärjestelmään kohdistuvia tunnekuohuja. Ironisesti aihe tuntuu kyllä sopivan nykypäivänkin Yhdysvaltoihin. Laajemmassa skaalassa elokuva käsittelee ajattomasti yksilön voimattomuutta ja mitättömyyttä suurten rakenteiden orjana. Kahlekarkurin tarina puhuttelee edelleen.

Ajan hengen kuvaamisen lisäksi elokuva on moitteetta toteutettu. Parhaiten mieleen painuu päähenkilöä näyttelevän Paul Munin voimakas ja tunteita täynnä oleva roolisuoritus. Realistiselta vaikuttavat lavasteet tarjoavat upeat puitteet mieleenpainuvalle ja riipaisevalle teokselle. Aikansa kriitikoita ja yleisöitä ihastuttanut filmi on syystäkin ansainnut klassikkomaineensa vankilalegendana.

Pisteytys:

9/10